 |
Tuoreita uutisia
|
|
|
 Syntyvyys on yhä nousussa
|
5.5.2011
Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan syntyvyys on jatkanut lievää nousuaan. Vuoden 2010 hedelmällisyyden vallitessa nainen synnyttäisi keskimäärin 1,87 lasta. Syntyvyys on nyt noussut kahdeksana peräkkäisenä vuotena. Se on kuitenkin edelleen alle väestön uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden.
Kokonaishedelmällisyysluku 1900–2010
Syntyneiden määrä jäi hieman alle 61 000:n ollen 60 980 lasta. Vuonna 2010 lapsia syntyi 550 enemmän kuin edellisenä vuonna.
Syntyneiden lasten äideistä ulkomailla syntyneiden äitien suhteellinen osuus on tasaisesti lisääntynyt. Vuonna 2010 syntyneiden lasten äideistä yhdeksän prosenttia oli syntynyt ulkomailla, vuonna 1990 vain kaksi prosenttia.
Synnyttäjät olivat vuonna 2010 keskimäärin samanikäisiä kuin vuotta aiemmin. Kaikkien synnyttäneiden keski-ikä pysyi lähes ennallaan ollen 30,1 vuotta. Sen sijaan ensisynnyttäjien keski-ikä nousi yhdellä kymmenyksellä 28,3 ikävuoteen. 2000-luvulla ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 0,7 vuodella.
Vuonna 2010 syntyvyys oli 11 maakunnassa koko maan syntyvyyttä korkeampi kokonaishedelmällisyysluvulla mitaten. Suhteellisesti eniten lapsia syntyi Pohjanmaan maakunnissa: Pohjois-Pohjanmaalla, 2,40, Keski-Pohjanmaalla, 2,37, Etelä-Pohjanmaalla, 2,18 ja Pohjanmaalla, 2,15. Vain näissä neljässä maakunnassa syntyvyys on väestön uusiutumistason yläpuolella. Alhaisin syntyvyys oli Uudenmaan maakunnassa, keskimäärin 1,70 lasta naista kohden.
Lähde: Tilastokeskus
|
Äitiyspakkaus saa käyttäjiltä kiitettävän arvosanan |
7.3.2011
Yhdeksännen kerran toteutetun äitiyspakkauskyselyn mukaan vanhemmat aikovat jakaa vanhempainvapaita yhä enemmän keskenään.
Äitiyspakkauksen suosio on edelleen suuri. Valtaosa perheistä ottaa äitiysavustuksen rahan sijaan pakkauksena. Ensimmäistä lastaan odottavista näin teki 94 %. Vuoden 2009 äitiyspakkausta koskevassa verkkokyselyssä vastaajat antoivat pakkaukselle kouluarvosanan 9-. Kyselyyn vastasi 1441 äitiä.
Äitiyspakkauksessa on lähes sata tuotetta, joista kyselyyn vastanneiden mukaan tarpeellisimpia ovat bodyt, kynsisakset ja kylpypyyhe. Tuotteiden laatuun ollaan tyytyväisiä, sillä yli 80 % kyselyyn vastanneista ei havainnut laatuongelmia yhdessäkään tuotteessa.
Kun kysyttiin mahdollisuutta lisätä pakkauksen ekologisuutta vähentämällä tuotteiden määrää, vastaukset jakautuivat selkeästi. Vain joka kolmas oli valmis luopumaan jostain tuotteesta ekologisuuden kustannuksella. Toisaalta ehdotettiin, että pakkauksen tuotteita voisi yhä enemmän kierrättää ja lahjoittaa erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Yksittäisistä tuotteista selvimmin mielipiteitä jakaa kestovaippasetti. Kestovaipat lisättiin äitiyspakkaukseen vuonna 2006, ja niiden käyttö on sen jälkeen yhä lisääntynyt. Kun vuoden 2006 äitiyspakkauskyselyssä 70 % perheistä kertoi käyttävänsä ainoastaan kertakäyttövaippoja, vuonna 2010 vastaava osuus oli 55 %. Jatkuvasti kestovaippoja käyttäviä perheitä on uusimmassa kyselyssä 16 %. Korkeasti koulutetut äidit käyttävät kestovaippoja lapsillaan selvästi useammin.
Vanhempainvapaiden tasaisempi jakaminen puolisoiden kesken on ollut yksi 2000-luvun perhepolitiikan keskeisistä tavoitteista. Äitiyspakkauskyselyssä lähes 42 % äideistä kertoi isien aikovan jäädä vanhempainvapaalle ja isäkuukaudelle. Määrä on huomattavasti suurempi kuin perhevapaiden jakaminen todellisuudessa. Vuonna 2009 vanhempainvapaata jakoi vain 18 % isistä.
Vapaiden tasaisemman jakautumisen ja perheiden tekemien aitojen valintojen tiellä on vielä paljon esteitä. Yksi näistä on se, että ensisynnyttäjistä 40 %:lla ei ollut kyselyhetkellä voimassa olevaa työsuhdetta, johon palata perhevapaan jälkeen. Toisaalta tukijärjestelmä koetaan niin vaikeaselkoiseksi, ettei kaikkia mahdollisuuksia osata hyödyntää. Epäselvyyttä luovat useaan kertaan muuttuvat päivärahan määrät, isien vapaiden ajoittuminen ja jaksojen toisiaan muistuttavat nimet.
Lähde: Kela
|
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta voimaan 1.4.2011 |
20.1.2011
Huhtikuun alussa tulee voimaan uusi laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Sen tarkoituksena on antaa avopuolisoille suojaa avoliiton päättyessä. Lain voimaantulo on määrä vahvistaa presidentin esittelyssä huomenna 14. tammikuuta.
Uuden lain mukaan avopuolisoilla on oikeus hakea pesänjakajaa omaisuuden erottelun toimittamiseksi. Avopuolisolla on myös tietyin edellytyksin oikeus saada hyvitystä yhteistalouteen antamastaan panoksesta. Avopuolison oikeudet eivät uudistuksen jälkeenkään rinnastu aviopuolison oikeuksiin.
Uudistuksen tavoitteena on edistää oikeudenmukaisuutta avoliiton aikana karttuneen omaisuuden jaossa ja tarjota riidanratkaisumenettely, jos avopuolisot eivät pysty sopimaan asiasta keskenään. Avopuolisot voivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa useimmista ehdotetun lain säännöksistä.
Uuden lain soveltamisala
Laki soveltuu sellaisiin avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Laki ei sovellu sellaisiin avoliittoihin, jonka toinen tai kumpikin osapuoli on avioliitossa.
Säännökset soveltuvat niin samaa kuin eri sukupuolta oleviin avopareihin. Laki soveltuu myös sellaisiin avoliittoihin, jotka ovat alkaneet ennen lain voimaantuloa. Toisaalta lakia ei sovelleta sellaisiin avoliittoihin, jotka ovat päättyneet ennen kuin laki tulee voimaan.
Uuden lain vaikutukset
Uuden lain mukaan avopuoliso voi vaatia omaisuuden erottelua avoliiton päätyttyä. Lähtökohtana erottelussa on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Irtaimet esineet katsotaan kuitenkin yhteisiksi, jollei voida selvittää, kummalle avopuolisolle tietty esine kuuluu.
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan ja omaisuuden jakaminen ainoastaan omistuksen perusteella merkitsisi hyötymistä toisen kustannuksella. Hyvityksen saaminen edellyttää, että epäsuhta avopuolisoiden panostuksissa ei ole vähäinen.
Hyvitykseen oikeuttava panos voi olla esimerkiksi taloustyötä kotona toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä. Myös merkittävä rakennus- ja korjaustyö tai pitkäaikainen hoivatyö kotona toisen avopuolison hyväksi voi oikeuttaa hyvitykseen.
Pesänjakaja voi toimittaa omaisuuden erottelun
Avopuolisot voivat uuden lain mukaan sopia omaisuuden erottelusta ja hyvityksestä keskenään. Jos sopiminen ei onnistu, erottelua varten voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakaja toimittaa omaisuuden erottelun ja päättää mahdollisesta hyvityksestä. Todisteena erottelusta laaditaan erottelukirja. Jollei pesänjakajaa ole haettu, hyvitysvaatimus voidaan myös viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos sitä ei ole vaadittu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Siinä tapauksessa, että avopuolisot eivät erottele omaisuuttaan, oikeus hyvitykseen raukeaa kolmen vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta tai avopuolison kuolemasta.
Suoja avopuolison kuoleman varalta
Avopuolison suojaa täydennetään siten, että tämä voi saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Avustus voidaan antaa myös käyttöoikeutena omaisuuteen. Avustuksella voidaan pehmentää toimeentulon äkillistä muutosta, jos avopuoliso on ollut taloudellisesti riippuvainen kuolleesta avopuolisosta. Avopuoliso ei saa perintöoikeutta perittävän avopuolison omaisuuteen.
Lähde: Oikeusministeriö
Kuva: Helsingin kaupungin kuvapankki
 |
|
Vauvarahaa saa jo 54 kunnassa |
26.12.2010
Yhä useampi kunta muistaa uusia kuntalaisia. Vuonna 2008 vauvarahan sai 48 kunnassa, vuonna 2010 vauvasta maksaa jo 54 kuntaa. Myös lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan vuonna 2010 yhä suuremmassa osassa kuntia. Tiedot käyvät ilmi Kuntaliiton tekemästä selvityksestä. Edellinen selvitys tehtiin vuonna 2008.
- Kunnilla on keskenään hyvin erilaisia sovellutuksia ja ehtoja maksettaville lisille ja vauvara-halle, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna-Maija Haliseva-Lahtinen . - Jotkut lähikunnat kertovat yhtenäistäneensä kuntalisien käytäntöjä.
Tukisummat vaihtelevat kympeistä satasiin
Lasten kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan 84 kunnassa ja tuki on suunnitteilla 12 kunnassa. Kuntalisän suuruus on keskimäärin 144 euroa kuukaudessa. Viidessä kunnassa kotihoidon tuen kuntalisä on määräaikainen kokeilu, viisi kuntaa ilmoitti, että lasten kotihoidon tuen kuntalisä on lopetettu. Yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan 127 kunnassa, ja se on suunnitteilla neljässä kunnassa. Kuntalisää maksetaan kunnasta riippuen 50-797 euroa kuukaudessa.
Päivähoidon palveluseteli tai palveluraha on käytössä kolmessatoista kunnassa, käyttöönottoa on suunnitteilla kahdeksassa kunnassa.
Vauvarahalla on monta nimeä
Vauvarahaa maksaa 54 kuntaa ja se on suunnitteilla kolmessa kunnassa. Suurimman summan uudesta kuntalaisesta, 3 000 euroa (1 000 euroa/vuosi) saa Halsuan kunnassa. Kuhmoinen ja Pyhäjärvi maksavat 1 000 euroa, Luhanka maksaa vauvasta 600 euroa. Isojoki, Karijoki, Lesti-järvi, Merikarvia, Siikainen ja Teuva maksavat 500 euroa. Vauvarahaa maksetaan pääsääntöi-sesti pienissä kunnissa.
Vauvarahaa kutsutaan kunnissa myös haikararahaksi, rotinarahaksi, vauvabonukseksi, vaippa-rahaksi ja pirttirahaksi.
Jotkut kunnat muistavat vauvoja antamalla lahjaksi kukkia, kirjan, kellon, omenapuun taimen tai kaupungin logolla varustetun bodyn. Toisissa kunnissa vauvaperhe saa lahjaksi perhetyön palveluja, maksutonta kotipalvelua tai kunta maksaa synnyttämisestä aiheutuneet sairaalakulut. - Perheitä muistavat lisäksi erilaiset järjestöt ja yhdistykset, Haliseva-Lahtinen lisää.
Kuntaliiton kuntalisä- ja vauvarahakyselyyn vastasivat kaikki Manner-Suomen kunnat, joita on tällä hetkellä 326. Tarkemmat tiedot yksittäisten kuntien maksamista kuntalisistä ja niiden ehdoista löytyvät Kuntaliiton verkkosivuilta .
Lähde: Suomen Kuntaliitto
|
|
Alkoholimyönteinen ilmapiiri lisää nuorten halua kokeilla alkoholia |
12.11.2010
Nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttaa eniten kokeilunhalu sekä kavereiden esimerkki, mutta myös alkoholimyönteinen ilmapiiri lisää päihdekokeiluja. Nuorten päihdeasenteita kartoitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ehkäisevän päihdetyön hankkeen seurantatutkimuksessa. MLL vaatii muutosta suomalaiseen päihdekulttuuriin ja alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteutti vuosina 2006-2010 Ehkäisevän päihdetyön hankkeen, jossa työskenneltiin yhden oppilasikäluokan ja heidän vanhempiensa kanssa peruskoulun 6. luokalta 9. luokalle. Mukana hankkeessa oli 400 nuorta ja heidän vanhempansa.
Vanhemmat suhtautuvat sallivammin alkoholikokeiluihin kuin tupakkakokeiluihin
Murrosiässä nuorten päihdekokeilut ja päihteiden käyttö yleistyvät voimakkaasti. Myös seurantatutkimuksessa mukana olleiden nuorten päihdekokeilut yleistyvät yhdeksännellä luokalla verrattuna seitsemänteen luokkaan. Nousu vaikuttaa kuitenkin loivemmalta verrattuna valtakunnallisten kyselytutkimusten vastaavia ikäluokkia kuvaaviin tuloksiin.
Seitsemännellä luokalla alkoholia oli kokeillut joka kolmas, mutta yhdeksännellä luokalla jo kaksi kolmesta. Tupakkaa kokeilleiden osuus nousi vajaasta viidennestä miltei puoleen. Kuitenkin nuorten kiinnostus kokeilla alkoholia nousi enemmän kuin kiinnostus kokeilla tupakkaa. 26 prosenttia pojista ja 14 prosenttia tytöistä ilmoitti yhdeksännellä luokalla tupakoinnin kiinnostavan heitä aiempaa vähemmän. Varsinkin pojilla kavereiden paine kokeilla tupakkaa oli vähentynyt.
Alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Vähintään silloin tällöin tupakoivista nuorista kaikki käyttivät myös alkoholia. Raittiista nuorista yksikään ei tupakoinut. Vanhemmat suhtautuvat sallivammin nuorten alkoholikokeiluihin kuin tupakkakokeiluihin. Sekä vanhemmat että nuoret suhtautuivat kaikista kielteisimmin huumekokeiluihin ja nuuskaan.
Yhdeksäsluokkalaisten mielestä oma harkintakyky ja mielekäs tekeminen ovat tehokkaimmat keinot ehkäistä päihteidenkäyttöä. Hyvät kaverisuhteet sekä hyvät suhteet vanhempiin ovat nuorten arvion mukaan myös tärkeitä.
Ehkäisevän päihdetyön hanke tavoitti myös vanhemmat
MLL:n Ehkäisevän päihdetyön hankkeella pyrittiin ehkäisemään nuorten päihteidenkäyttöä sekä lykkäämään päihdekokeilujen alkamisikää. Hankkeella haluttiin myös tukea vanhempia ja kouluja päihdekasvatustyössä.
Hankkeessa nuorille järjestettiin sekä tukioppilaiden että työntekijöiden pitämiä tunteja itsetunnosta ja minäkuvasta, osallisuudesta sekä alkoholista. Hanke järjesti hyvinvointipäiviä sekä hyvinvointia tukevia kerhoja. Vanhemmille pidettiin vanhempainiltoja ja vanhemmilla ja nuorilla oli yhteisiä tehtäviä ja tapahtumia.
- On tärkeää, että vanhempi on kiinnostunut nuoren asioista ja tietää missä nuori aikaansa viettää, sillä se suojaa nuorta päihteiltä. Aikuisilla tulisi myös olla yhteiset toimintaohjeet tilanteisiin, jossa he kohtaavat alaikäisten päihteidenkäyttöä, huomauttaa hankkeen päällikkö Seppo Soine-Rajanummi , Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
- Kotona käytävät päihdekeskustelut olisi hyvä aloittaa ennen kuin päihdekokeilut yläkouluikäisenä yleensä alkavat ja yläkouluikäisen kanssa on myös tärkeä keskustella alkoholin konkreettisista vaaroista, kuten esimerkiksi alkoholimyrkytyksestä, Soine-Rajanummi jatkaa.
Lähde: MLL
|
|
Nuoret ovat huolissaan perheen rahojen riittävyydestä |
29.10.2010
 Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa nuoren mahdollisuuksiin osallistua ja harrastaa. Varallisuuteen kiinnitetään huomiota ja se vaikuttaa nuoren asemaan kaveripiirissä. Nuoret eivät pidä perheen raha-asioita pelkästään aikuisten asioina, vaan murehtivat perheen rahojen riittävyyttä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto kysyi kesällä 2010 IRC-galleriassa nuorilta heidän kokemuksiaan toimeentulovaikeuksista. Kyselyyn vastasi yhteensä 1162 13-18-vuotiasta nuorta. Kysely on osa MLL:n ja Kotivinkin yhdessä tekemää kartoitusta jossa tiedusteltiin, miten lapsiperheet kokevat taantuman vaikuttaneen perheensä elämään; rahan- ja ajankäyttöön sekä perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin.
Nuoret kokevat olevansa enemmän huolissaan rahojen riittävyydestä kuin heidän vanhempansa. Lisäksi taloudellisesti tiukka tilanne kiristää nuorten mielestä perheen keskinäisiä välejä ja vaikuttaa mielialaan. Nuoret kokevat pelkoa, ahdistusta ja huolta, mutta myös syyllisyyttä. He eivät kehtaa pyytää vanhemmilta edes sellaisia asioita, joita tarvitsevat, ja kokevat syyllisyyttä myös siitä, että vanhemmat eivät voi hankkia itselleen mitään, edes uusia silmälaseja.
Köyhyys vaikuttaa kaverisuhteisiin
Nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, mistä asioista voi nähdä perheen taloudellisen tilanteen. Vaatteet ja ulkonäkö, elektroniikka, nuoren käyttäytyminen ja vapaa-ajanviettotavat ovat kaikki asioita, jotka paljastavat, onko perheellä rahaa vai ei.
"Rahakkailla on uudet merkkivaatteet ja aina rahaa ostaa välipalaa ja käydä koulun jälkeen kaupassa", kirjoitti kyselyyn vastannut 17-vuotias poika.
"Puhelimen mallista näkee usein sillä jos ei ole rahaa ostetaan Nokian kolmenkympin puhelin", kirjoitti puolestaan 16-vuotias tyttö.
Perheen taloudellisella tilanteella on suoraan vaikutuksia nuorten sosiaaliseen elämään ja kaverisuhteisiin. Vähävaraiset nuoret kokevat, etteivät he voi lähteä kavereiden mukaan kahville tai elokuviin. Myös harrastuksissa säästetään. Vähävaraisia nuoria voidaan kiusata tai jättää porukan ulkopuolelle ja heitä voidaan sääliä tai halveksua. Toisaalta nuoret saattavat jättäytyä itse pois kaveriporukasta, koska heillä ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin muut.
Yksinhuoltajaperheiden lapset heikoimmassa asemassa
Vanhempien taloudellinen tilanne asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan. Perheen vähävaraisuus vaikuttaa lapsen osallistumismahdollisuuksiin ja lapsuudessa koettu köyhyys on lasten kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista.
- Toimeentulohuolet eivät vaikuta pelkästään lasten hyvinvointiin vaan heikentävät myös vanhemmuutta. Lapsiperheköyhyys on merkittävä uhka vanhempien jaksamiselle, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland .
Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana merkittävästi. Lapsiköyhyysaste eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus kaikista lapsista oli vuonna 1995 alle viisi prosenttia. Vuonna 2008 se oli noussut yli 13 prosenttiin. Varsinkin yksinhuoltajaperheiden lapset ovat muita lapsia heikommassa asemassa. Yksinhuoltajaperheiden lasten köyhyysaste oli 8 prosenttia vuonna 1995 mutta vuonna 2008 se oli jo 27 prosenttia. Samalla yksinhuoltajaperheiden määrä on kasvanut 20 prosenttiin kaikista lapsiperheistä.
Koska nuoret eivät ole taloudellisesti itsenäisiä, perheen taloudellisen tilanteen tukeminen vaikuttaa myös nuoren tilanteeseen. MLL vaatii eduskuntavaaliohjelmassaan, että lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen tasoa nostetaan tai vaihtoehtoisesti yksinhuoltajille luodaan korotettu kunnallisveron perusvähennys. Osittaisen hoitorahan tasoa tulisi myös nostaa ja siihen tulee liittää yksinhuoltajakorotus.
Lähde: MLL
|
Yksi kahdeksasta eurooppalaislapsesta sanoo kokeneensa jotain epämiellyttävää internetissä |
25.10.2010
London School of Economics Tampereen yliopisto Pelastakaa Lapset ry Vain 12 % lapsista kertoo kokeneensa kiusaamista tai nähneensä epämiellyttävää aineistoa internetissä. Tänään julkaistussa 23.000 eurooppalaisen lapsen haastatteluihin perustuvassa EU Kids Online -raportissa kerrotaan, että suurin osa lapsista ei ole kokenut mitään järkyttävää ja eikä useinkaan näe ongelmaksi sellaista, mitä aikuiset kokevat riskeinä.
Tutkimuksessa kartoitettiin lasten kokemuksia internetin riskeistä kuten pornografia, seksuaaliset viestit, kiusaaminen ja mahdollinen käyttäjien luoma haitallinen materiaali. Tutkimuksen mukaan lasten vanhemmat eivät useinkaan ole tietoisia lasten kokemista riskeistä. Esimerkiksi nettikiusattujen lasten vanhemmista yli puolet ei tiennyt kiusaamisesta. Suomalaisvanhemmat muodostavat tässä poikkeuksen: lähes 70 % kiusattujen lasten vanhemmista ilmoitti tietävänsä asiasta.
25 Euroopan maassa tehdyissä 9-16 -vuotiaiden lasten haastatteluissa selvisi, että 5 % lapsista on kokenut nettikiusaamista. Tutkimuksen mukaan kiusaaminen näyttää olevan kuitenkin yleisempää internetin ulkopuolella. Nuoremmat lapset kokivat netin sisällöt haitallisimpina. Tutkimus suosittelee, että nettiturvallisuudessa resursseja suunnattaisiin nuorempiin ikäluokkiin. koska esimerkiksi 11-12 -vuotiailta puuttuvat perusnettiturvallisuustaidot kuten tieto siitä, miten yksityisyys suojataan ja miten epäasialliset yhteydenotot torjutaan. Näin myös siksi, että lapset käyttävät nettiä yhä aikaisemmin, Ruotsissa seitsemän vuoden iässä ja Suomessa sekä useassa Pohjois-Euroopan maassa kahdeksanvuotiaina.
Maiden välisessä vertailussa suomalaislapset kertovat hallitsevansa eniten erilaisia internetin käyttöön liittyviä turvataitoja. He ovat kohdanneet myös keskimääräistä enemmän internetin riskejä mutta toisin kuin monessa muussa korkean "riskitason" maassa, asia ei ole vaivannut heitä erityisen paljon.
Eniten internetin riskejä lapset kertovat kokeneensa T¨ekin tasavallassa, Virossa, Liettuassa ja Ruotsissa ja vähiten Portugalissa ja Turkissa.
Tutkimuksessa painotetaan, että mitä enemmän lapset käyttävät internetiä, sitä enemmän he kokevat riskejä mutta myös mahdollisuuksia. Riskit eivät useinkaan johda ongelmiin. Tutkimus osoittaa että lapset käyttävät internetiä monipuolisesti ja hyötyvät siitä monin tavoin.
"Suomalaislapsilla tutkimus osoittaa olevan keskimääräistä vähemmän erilaisia aktiviteetteja ja toimintamuotoja netissä, vaikka netin päivittäinen käyttö on useita muita maita yleisempää. Siksi Suomessa tulisi panostaa mediakasvatukseen, joka ohjaa monipuoliseen, osallistuvaan ja positiiviseen internetin käyttöön," sanoo Suomen tutkimusryhmää johtanut tutkija Reijo Kupiainen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. "Tutkimuksen mukaan puolet lapsista kokee, että on helpompi ilmaista itseään netissä kuin oikeassa elämässä netin ulkopuolella."
EU Kids Online -tutkimus on toteutettu 25 Euroopan maan tutkimusverkostossa.
Lähde: Pelastakaa Lapset ry
|
|
Perheille kaivataan lisää aikaa ja pienet lapset halutaan hoitaa kotona |
3.10.2010
Lapsiperheiden tukemisella on laaja kannatus
Suomessa arvostetaan pienten lasten kotihoitoa poikkeuksellisen paljon verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Pienten lasten perheet haluavatkin hoitaa lapsensa kotona ja nykyistä paremmalla tuella.
Kahden työssäkäyvän vanhemman perheissä ajasta on tullut niukin resurssi ja niissä penätäänkin lisää aikaa perheelle. Yksinhuoltajat esittävät, että hoitovapaata voisi käyttää myös lapsen lähisukulainen.
Nämä tiedot ilmenevät Väestöliiton tuoreesta perhebarometrista Perhepolitiikan uudet tuulet – Perheen Paluu. Perhetutkija Lassi Lainialan tekemässä barometrissa selvitetään suomalaisten perhepolitiikkaan liittyviä asenteita, toiveita ja tarpeita. Siinä mitataan näkemyksiä perhe-etuuksista, perheen ja työn yhdistämisestä ja verotuskeinoista. Ensimmäistä kertaa on selvitetty niin sanotun 6+6+6 vanhempainvapaamallin kannatusta.
– Perheen arvostus on kasvanut tasaisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Barometrista käy ilmi, että valtaosa suomalaisista pitää lapsiperheiden tukemista ensisijaisen tärkeänä. Kun taloustilanne luo paineita perhepolitiikalle, on tärkeää tietää miten suomalaiset haluaisivat perheitä tuettavan, toteaa Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila.
Kiristyvä työelämä haastaa perheen parissa vietettyä aikaa. Tärkeimmiksi uudistuksiksi lapsiperheiden tukemisessa nousivatkin joustavien työaikaratkaisujen lisääminen pienten lasten vanhemmille, osa-aikatyömahdollisuuksien parantaminen ja kotihoidon tuen korottaminen.
Barometrista ilmenee, että jokainen toivoo sitä, mikä juuri omassa elämänvaiheessa koetaan tärkeimmäksi. Yksinhuoltajat kaipaavat tukea tiukkaan talouteensa. Pienituloisten mielestä tärkein keino olisi ylimääräisen lapsilisän osoittaminen vähävaraisille perheille, mutta muissa tuloluokissa tärkeimmäksi nousee joustava työaika.
– Tulokset henkivät kaiken kaikkiaan siitä, että alle kolmivuotiaiden lasten kotihoitoon kaivataan erilaisia tukia ja sitä vanhempien lasten perheissä kaivataan työelämän joustoja. Lasten kotihoito ei siten syö millään tavalla yli kolmivuotiaiden lasten äitien työhaluja, toisin kuin on pelätty, toteaa Lassi Lainiala.
Eniten joustoja työelämään perhe-elämän helpottumiseksi kaipaavat valtion ja kuntien työntekijät. Ammattiryhmistä eniten niitä toivoivat markkinoinnin, opetuksen ja tuotekehityksen parissa työskentelevät ja maatalousyrittäjät.
– Sosiaaliturvajärjestelmämme on osa-aikatöiden suhteen kankea ja perheellisten mahdollisuudet sovittaa yhteen perhe-etuudet ja osa-aikatyö ovat huonot. Erityisesti naiset pitävät osa-aikatyömahdollisuuksien lisäämistä toivottavana. Nyt onkin aika avata keskustelu siitä, miten voisimme tätä tasapainoa lisätä ja voiko nykyistä perhepoliittista järjestelmää kehittää joustavammaksi lapsiperheiden toiveiden mukaan, esittää Lainiala.
Kotihoidontuki, lapsilisät ja verovähennykset lapsiperheiden tukena
Kolmanneksi eniten vastaajat kannattivat kotihoidontuen korotusta lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Lapsiperheet pitivät tätä kaikkein tärkeimpänä. Alle 3-vuotiaiden lasten perheistä 90 % ja alle 10-vuotiaiden 84 toivovat korotuksia tähän tukimuotoon. Suomalaiset haluavat selvästi pitää kotihoidontuen taapero-ikäisten lasten hoitovaihtoehtona.
Yli puolet vastaajista oli perheen tulojen mukaan maksettavan lapsilisäjärjestelmän kannalla. Nykyistä perheen tuloista riippumatonta lapsilisäjärjestelmää kannatti vähemmistö vastaajista, eli 37 prosenttia naisista ja 39 prosenttia miehistä.
Vastaajille tarjotuista lapsilisäjärjestelmää koskevista uudistusehdotuksista lapsilisän ulottaminen 18 vuotiaisiin ja 200 euron ylimääräinen lapsilisä vähävaraisille perheille saivat eniten kannatusta.
Lapsiperheille suunnatut verovähennykset pitävät suosionsa kansalaisten ja lapsiperheiden keskuudessa. Kaikista vastaajista näitä piti tärkeänä yli 60 prosenttia ja lapsiperheiden edustajista 80.
Parhaimpana veropoliittisen vaihtoehtona pidettiin sitä, että verotettavien tulojen alarajaa korotettaisiin. Toiseksi parhaimpana vaihtoehtona pidettiin valinnaista yhteisverotusta ja kolmanneksi parhaana lapsista tehtäviä verovähennyksiä. Lapsiperheiden vanhempien omasta mielestä paras vaihtoehto olisivat lapsista tehtävät verovähennykset.
Isien hoivaosuus lisääntyy tukia parantamalla
Isän hoivaosuuden kasvattamiseen erityisen myönteisesti suhtautuvat korkeasti koulutetut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit sekä nuoret ja pienituloiset. Vastaajat arvelevat, että isien vanhempainvapaiden käyttö lisääntyisi, jos työnantajien myönteistä suhtautumista edistettäisiin ja vanhempainrahaa korotettaisiin. Pienten lasten vanhempien mielestä tärkeimpiä isien vanhempainvapaita lisääviä parannuksia olisivat vanhempainrahan korottaminen ja vanhempainvapaan pidentäminen.
Keskusteluissa on ollut esillä malli, jota nimitetään 6+6+6-malliksi. Siinä yksi kuuden kuukauden jakso kuuluisi äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat voisivat jakaa sopimallaan tavalla. Mallia pitää hyvänä 59 prosenttia naisista ja 56 prosenttia miehistä. Huonona mallia pitää kummastakin sukupuolesta vain noin 8 prosenttia eli "en osaa sanoa" tai "ei asiaan kantaa ottaneiden" joukko on hyvin suuri.
– Barometrimme antaa eväitä myös Sosiaali- ja terveysministeriön perhevapaatoimikunnan työhön. Vanhemmat haluavat, että ihan pienet lapset hoidetaan kotona, josta kertoo kotihoidontuen suosio. Vanhempainvapaakautta täytyisikin pidentää ja osoittaa siitä isille oma kiintiö, sanoo Hiila.
Hoitovapaan tekemistä joustavammaksi kannatettiin vastaajien keskuudessa. Sen ulottamista myös muihin pientä lasta hoitaviin lähisukulaisiin kuin lapsen omiin vanhempiin kannatti 47 prosenttia vastaajista, 33 prosenttia vastusti ja 20 prosenttia ei ottanut asiaan kantaa. Naiset kannattivat tätä miehiä useammin, ja erityisen innostuneita ehdotuksesta olivat yksinhuoltajat.
– Perhepolitiikalla on suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitkä historia ja siihen sisältyy kansainvälisesti monia edistyksellisiä piirteitä, joista meidän kannattaa pitää kiinni. Sen lisäksi tarvitsemme kuitenkin tulevaisuudessa panostusta erityisesti perhepolitiikan joustavuuteen, koska ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat suuresti. Lapsietuudet ovat puolestaan erittäin tärkeitä pienituloisille ja ne ovat jääneet jälkeen. Tämä on keskeinen tekijä lapsiperheköyhyyden takana, toteaa Helena Hiila.
Lähde: Väestöliitto
|
|
Perusopetuksen uudistuksessa huomio lasten hyvinvointiin
|
|
18.8.2010
Koululaisten hyvinvointi on monen tekijän summa. Siihen tarvitaan vanhempien läsnäoloa, osaavaa opetusta, kodin ja koulun yhteispeliä, toimivaa oppilashuoltoa, mutta myös lapsen tarpeiden ymmärtämistä koulua koskevassa päätöksenteossa. Monet oppilaita koskevista päätöksistä tehdään kuntatasolla. Peruskoulu kaipaisi lisää voimavaroja, mutta kuntien talousvaikeudet jarruttavat kehitystä ja uhkaavat jopa lasten tasavertaisuutta.
Suomalainen peruskoulu on hyvin tehokas. Kansainvälisesti vertaillen hyvin pienellä oppituntimäärällä ja pienellä taloudellisella panostuksella saadaan erinomaiset oppimistulokset. Peruskoululaisten hyvinvoinnissa sen sijaan olisi korjaamisen varaa: kiusaaminen on valitettavan yleistä, oppilaat kokevat ettei heitä kuunnella ja että tukea ei läheskään aina ole tarjolla.
MLL ehdottaa, että perusopetuksen uudistamisessa keskeiseksi tavoitteeksi nostetaan oppilaiden hyvinvoinnin lisääminen ja koulutuksellisen tasavertaisuuden turvaaminen. Keinoiksi MLL ehdottaa seuraavia:
-Oppituntimäärää lisätään, jotta koulupäivään saadaan väljyyttä
-Oppilaiden sosiaalisten taitojen kehittymistä seurataan ja tuetaan
-Koulukiusaamisen vastaista työtä edelleen vahvistetaan
-Oppilaiden osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia parannetaan
-Oppiaineista, tuntijaosta ja oppituntien määrästä päätetään edelleen valtakunnallisesti
-Kunnat velvoitetaan tarjoamaan aamu- ja iltapäivätoimintaa kaikille sitä tarvitseville koululaisille
Kunnat velvoitetaan varaamaan kouluterveydenhuoltoon ja muuhun oppilashuoltoon riittävästi voimavaroja, jolloin kouluterveydenhoitaja-, koululääkäri-, koulupsykologi-, ja koulukuraattoripalveluiden saatavuus varmistetaan kaikissa kouluissa
Tällä hetkellä kunnilla ei ole velvoitetta aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä, joten eri kunnissa asuvat perheet ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Vain vajaa puolet ensimmäisen luokan ja vajaa kolmannes toisen vuosiluokan oppilaista on mukana aamu- ja iltapäivätoiminnassa.
Kouluterveydenhuolto ei läheskään kaikissa kunnissa toteudu suositusten mukaisesti. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten suun ehkäisevästä terveydenhuollosta (380/2009) edellyttää, että kunta tekee asetuksen mukaiset koululaisten terveystarkastukset vuoden 2011 alusta lähtien. Vanhempienkin on hyvä seurata, että kunnat noudattavat asetusta.
Kouluun vasta seitsemänvuotiaana
MLL torjuu työurien pidentämiskeskustelun yhteydessä tehdyn ehdotuksen koulun aloitusiän alentamisesta.
- Asiaa tulee tarkastella lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. Kuusivuotiailla ei pääsääntöisesti vielä ole valmiuksia suoriutua vaatimuksista, joita ekaluokkalaisille nykyisin asetetaan. Aamu- ja iltapäivätoimintaa ei ole tarjolla riittävän laajasti, joten osa kuusivuotiaista saattaisi joutua viettämään iltapäiviään yksin. Lisäksi peruskoulun päättävät olisivat vain 14-15 -vuotiaita, mikä voisi lisätä nykyisestään koulutuksen ulkopuolelle jäämistä ja koulutuksen keskeyttämistä. Työurien pidentämiseen on paljon toimivampia keinoja kuin lapsuuden lyhentäminen, sanoo johtava asiantuntija Esa Iivonen.
Tavoitteena myönteinen käsitys koulunkäynnistä
Koulun alku on iso askel myös vanhemmille ja monet vanhemmat pohtivat, miten voisivat auttaa koululaistaan hyvään koulunalkuun.
- Vanhempien on hyvä muistaa perusasiat kuten uni, säännöllinen ruokailu, liikunta ja tapaturmien ehkäiseminen. Niiden lisäksi tarvitaan paljon kiireetöntä läsnäoloa, kuuntelemista ja kannustamista. Ensimmäisen kouluvuoden tärkein tavoite on, että lapselle muodostuu myönteinen käsitys koulunkäynnistä ja itsestä oppijana. Sillä on iso vaikutus koulussa viihtymiseen ja pärjäämiseen myöhempinäkin kouluvuosina, muistuttaa auttavien puhelimien päällikkö Tatjana Pajamäki-Alasara.
|
|
Oikea diagnoosi ja tarkoituksenmukaiset tukitoimet tärkeintä kielihäiriöisen lapsen kuntouttamisessa
|
|
22.5.2010
 Noin joka kolmannella lapsella, jonka puheen kehitys viivästyy, on syynä kielellinen erityisvaikeus. Ilman riittäviä ja tarkoituksenmukaisia tukitoimenpiteitä kielellinen erityisvaikeus (aiemmin dysfasia) aiheuttaa usein oppimisvaikeuksia ja ongelmia kaverisuhteissa sekä haittaa tunne-elämän ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Ennuste on parempi, jos tukitoimet käynnistetään jo kielihäiriöepäilyn herätessä.
Suomessa puheen kehitys viivästyy noin 19 prosentilla lapsista, heistä joka kolmannella on tukea vaativa kielellinen erityisvaikeus, joka aiemmin tunnettiin dysfasiana. Kielellinen erityisvaikeus on todettu noin 7 prosentilla esikouluikäisistä lapsista.
Kielellisessä erityisvaikeudessa (SLI = specific language impairment) lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisten odotusten tasoisesti. Häiriö ei selity neurologisilla tai aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla. Taustalla on mitä ilmeisimmin lapsen perimä.
Häiriö on luotettavimmin todettavissa leikki-iässä. Yleisin oire on viivästynyt tai poikkeava puheen ja kielen kehitys, joka tulee esiin ilmaisussa tai ymmärtämisessä tai molemmissa. Lieväasteisena ymmärtämisvaikeus näkyy leikki-iässä lähinnä varmisteluna – lapsi kysyy juuri puhutusta asiasta tai annetusta ohjeesta, yrittää tarkistaa ymmärsikö ja kuuliko oikein, ja mallin ottamisena. Ymmärtämisvaikeutta on vaikeaa havaita arjessa, se voi ilmetä mm. lyhytjännitteisyytenä ja keskittymisvaikeutena, käytöshäiriöinä tai niukkana kontaktin ottona. Leikki-iän ja osallistumisen ongelmia seuraa kouluiässä usein oppimisvaikeuksia, kaverisuhteiden ongelmia ja ulkopuolelle jäämistä, toistuvia pettymyksiä ja riski masentumiseen.
Kouluiässäkin uusien sanojen oppiminen on heikompaa kuin muilla. Sanaston ja käsitteistön hallinnan puutteet vaikeuttavat herkästi kuullun ja luetun ymmärtämistä, uuden tiedon hankkimista ja omaksutun tiedon osoittamista, tunteiden ilmaisua ja käsittelyä, havainnoista ja kokemuksista kertomista sekä kaverisuhteita.
Seulonta ja diagnoosi
Kielellisen erityisvaikeuden varhainen tunnistaminen on yksinkertaista eikä vaadi kalliita tai työläitä tutkimuksia, vaan häiriö on kuultavissa joka päivä kotona ja päivähoidossa. Hyvin toimiva neuvolajärjestelmä löytää parhaiten apua tarvitsevat lapset. Neuvolassa tuleekin tunnistaa ja kiinnittää huomiota 2-2.5 vuotiaan lapsen puheen kehityksen viiveisiin. Jos epäily herää, tulee aloittaa varhaiset tukitoimet ja ohjata lapsi tarkempaan arvioon puheterapeutille.
Lapsen tarvitsemat tukitoimet on syytä käynnistää välittömästi. Oikea diagnoosi, joka saadaan usein vasta leikki-iässä, on kuitenkin tärkeä, koska se vaikuttaa siihen millaisia tukitoimenpiteitä lapsi myöhemmin saa. (Riittääkö tämä – ymmärrän nyt diagnoosin merkityksen, mutta noin pitkää selitystä emme tähän voi laittaa).
Seuraukset ja ennuste
Kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy usein kömpelyyttä, liikkeiden motorisen ohjailun vaikeutta sekä käden ja silmän yhteistyön ongelmia.
Kielellinen erityisvaikeus saattaa haitata sosiaalisten taitojen sekä tunteiden säätelyn kehittymistä. Mikäli lapsi jää ilman tarvitsemiaan tukitoimia käytös- ja ihmissuhdeongelmien ja tunne-elämän häiriöiden riski kohoaa. Ennusteeseen vaikuttavat häiriön vaikeusaste, lapsen näönvarainen päättelykyky ja kyky kompensoida häiriön aiheuttamia haittoja sekä ympäristön kyky tukea lasta. Lapsi, nuori ja hänen lähipiirinsä tarvitsevatkin tukea ja tietoa arjessa selviytymiseksi.
Tukitoimet
Kielellisen erityisvaikeuden lapselle aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä tukemalla lapsen kielellisen toimintakyvyn kehitystä heti SLI-epäilyn herättyä. Lapsen kanssa kotona ja päivähoidossa tekemisissä olevia ohjataan toimintaan lapsen kanssa, päiväkoti- ja opetusryhmät pidetään pieninä ja minimoidaan meluhaitat, tuetaan lapsen vuorovaikutussuhteita ja huomioidaan kielellinen erityisvaikeus koulussa.
Kun vanhemmat tai neuvolan tai päivähoidon henkilökunta epäilevät kielellisiä ongelmia, lapsi on lähetettävä puheterapeutin ohjaukseen 2-2,5 vuoden ikäisenä. Vanhempien informoiminen ja aktiivinen osallistuminen on tärkeää lapsen kielelliselle kehitykselle, sillä suuri osa häiriön tukitoimista toteutuu kotona ja päivähoidossa. Puheterapiasta on hyötyä lasten ilmaisuvaikeuksiin lliittyvien ongelmien hoidossa. Puheterapia voidaan jaksottaa, mutta sen tulee jakson aikana olla vähintään viikoittaista.
Tietokoneavusteista harjoittelua, ryhmäkuntoutusta, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa ja muita terapiamuotoja voidaan käyttää yksilöllisen harkinnan mukaisesti, mutta niiden vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa näyttöä.
Lapselle ja nuorelle, jolla on kielellinen erityisvaikeus, tulee laatia yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, jonka toteutumista tulee seurata vähintään kerran vuodessa tehtävillä arvioinneilla. Lievien ongelmien toteaminen ja hoito tapahtuvat perusterveydenhuollossa. Vaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta kuuluvat erikoissairaanhoitoon tai muihin hoitoyksiköihin, joissa on erityisosaamista.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä on laatinut Käypä hoito -suosituksen lasten ja nuorten kielellisestä erityisvaikeudesta (dysfasiasta) tuoreimman tutkimustiedon pohjalta. Suositus ja 94 aiempaa Käypä hoito -suositusta potilasversioineen ovat luettavissa tilaisuuden aikaan Internetissä osoitteessa www.kaypahoito.fi
|
|
Pohjoismainen raportti: Opintojen keskeyttämistä täytyy ehkäistä jo ensimmäisistä kouluvuosista lähtien
|
|
27.4.2010
Kuva: Magnus Fröderberg/norden.org
Aivan liian monet jättävät toisen asteen koulutuksen kesken. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja uhkaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa. Pohjoismaiden ministerineuvoston uudessa raportissa suositellaan laaja-alaisia toimenpiteita koulunkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ministerineuvoston raportissa tuodaan selvästi esille, että varhainen panostus on tarpeen pudokkaiden määrän vähentämiseksi toisen asteen koulutuksessa.
Koulutuksen keskeyttäneitä 16–20-vuotiaita Pohjoismaissa käsittelevässä raportissa ”Frafall i utdanning for 16-20 åringer i Norden” todetaan lopuksi, että pääsyynä opintojen keskeyttämiseen on heikko suoriutuminen koulunkäynnin alkuvaiheessa ja sen lisäksi puutteelliset sosiaaliset valmiudet sekä riittämätön motivaatio.
Toisen asteen koulutuksen läpäisee 60–80 % ikäluokasta, mutta historiallisen korkeista luvuista huolimatta kaikki Pohjoismaat kamppailevat piententääkseen vailla muodollista koulutusta olevien pudokkaiden määrää.
Ruotsissa 67 prosenttia ikäluokasta on suorittanut lukion 20 vuotiaina. Norjassa 68 prosenttia läpäisee aloitetun toisen asteen koulutuksen.
Islannissa 62 prosenttia ikäluokasta on suorittanut toisen asteen koulutuksen ennen kuin he täyttävät 24 vuotta. Tanskassa 85 prosenttia on suorittanut toisen asteen koulutuksen viimeistään 25 vuotta sen jälkeen, kun he päättivät peruskoulun. Suomesta ei ole saatu vastaavia tietoja.
Maiden välisten vertailujen tekeminen voi olla vaikeaa, koska koulutusjärjestelmät ovat suhteellisen erilaiset ja pudokasmäärien tilastointitavat myös vaihtelevat maiden välillä.
Havaittavissa on kuitenkin yhteinen yhteiskuntaa koetteleva ongelma, josta Pohjoismaiden opetus- ja tutkimusministerit muun muassa keskustelevat myöhemmin tänä vuonna Pohjoismaiden ministerineuvostossa tehtävän yhteistyön puitteissa.
Raportissa suositellaan alan tutkimusta ja parhaita käytäntöjä koskevan yhteistyön lisäämistä Pohjoismaiden välillä, jos halutaan selviytyä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tutkijoiden mielestä toimenpiteitä tarvitaan useilla aloilla.
Varhaista panostusta päiväkodissa ja peruskoulussa on jatkettava erityistoimilla siirtymävaiheessa toiseen asteen koulutukseen ja huomioimalla yksittäisen oppilaan omat edellytykset.
– Parhaiten pudokasongelmaan tehoavat kokonaisvaltaiset toimenpiteet. Toisen asteen koulutuksilla on haasteena sopeuttaa opiskelua luokkahuoneessa vallitsevaan todelliseen tilanteeseen, raportissa todetaan muun muassa.
Raportti on laadittu norjalaisen tutkimuslaitoksen NIFU STEPin johdolla ja se on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston globalisaatiohanketta "Nuorten ja aikuisten hyvä oppiminen".
Lähde: Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto
|
|
Nuorten painonhallinnassa vapaa-ajan vietolla on merkitystä
|
|
15.3.2010
 Lasten painonhallintaan voidaan vaikuttaa perheiden kautta, mutta murrosiän jälkeen lihavuuden ehkäisyohjelmat tulee suunnata suoraan nuorille, sanoo aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt LL Hanna-Reetta Lajunen Helsingin yliopistosta.
LL Hanna-Reetta Lajunen on väitöstutkimuksessaan selvittänyt harrastusten sekä tietokoneen ja matkapuhelimen käytön yhteyttä nuorten painoon sekä ympäristötekijöiden ja perintötekijöiden vaikutusta painoindeksiin nuoruusiässä.
Tutkimuksessaan Lajunen löysi neljä harrastusprofiilia: 1) aktiivinen ja sosiaalinen, 2) aktiivinen mutta vähemmän sosiaalinen, 3) passiivinen mutta sosiaalinen ja 4) passiivinen ja yksinäinen. Ylipainoa esiintyi eniten neljännessä ryhmässä. Yleisesti ottaen eri harrastusryhmiin kuuluminen ei kuitenkaan ennustanut myöhempää ylipainoisuutta, paitsi passiivisten ja yksinäisten ryhmään kuuluvilla 14-vuotiailla tytöillä, joilla oli muita suurempi riski kerätä ylipainoa 14 - 17-vuotiaina.
Perinnöllisyydellä oli suuri merkitys nuoruusiän painon kehittymisessä, ja perintötekijät selittivät yli 90 prosenttia painoindeksin pysyvyydestä. Perheensisäiset ympäristötekijät vaikuttivat painoindeksiin vielä 14-vuotiaana, mutta eivät enää 17-vuotiaana. Painoindeksiin vaikuttavat ympäristötekijät vaihtelivat eri ikäkausina.
"Näiden tulosten perusteella nuorten lihavuutta on mahdollista ehkäistä perheisiin kohdistuvilla toimilla murrosiän keskivaiheille asti, mutta murrosiän loppuvaiheesta lähtien lihavuuden ehkäisyohjelmat kannattaisi suunnata nuoriin yksilöinä. Yksi kohde voisi olla vapaa-ajan vietto: tulokset korostavat monipuolisen vapaa-ajanvieton tärkeyttä", Lajunen toteaa.
Tutkimusaineistona oli suomalaisia, vuosina 1983-1987 syntyneitä kaksosia, jotka vastasivat postikyselyihin 11-12-, 14- ja 17-vuotiaina. Kaksosista 5 184 (92 prosenttia) palautti kyselylomakkeen 11-12-vuotiaana ja vielä 17-vuotiaanakin mukana oli 4 168 (74 prosenttia) kaksosista. Lomakkeissa kysyttiin painoa ja pituutta, television ja videoiden katselun, tietokonepelien ja lautapelien pelaamisen, musiikin kuuntelun, soittoharrastuksen, lukemisen, piirtämisen tai maalaamisen, kavereiden kanssa ajanvieton, kerhossa tai partiossa käymisen, urheilun ja ulkoilun yleisyyttä sekä tietokoneen ja matkapuhelimen käyttöä. Näiden sekä harrastusprofiilien yhteyksiä painoon tutkittiin regressiomalleilla. Ympäristötekijöiden ja perinnöllisten tekijöiden vaikutuksia painoindeksiin tutkittiin kaksosmallinnuksen avulla.
LL Hanna-Reetta Lajunen väitteli Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Leisure activities and obesity in adolescence - A follow-up study among twins".
|
Kuvat ja videot ovat oleellinen osa nuorten netin käyttöä
|
|
10.2.2010
Kuva: Tekes, Pasi Hytti
 Kuvien etsiminen ja katselu netissä on valtaosalle lapsia ja nuoria luonteva osa netin käyttöä. 91 % 9-15-vuotiaista lapsista ja nuorista etsii ja katselee kuvia netissä ainakin silloin tällöin. Omia kuvia lapset ja nuoret eivät sen sijaan jaa netissä yhtä usein, peräti 60 % lapsista ja nuorista ei tee sitä koskaan. Tulokset ilmenevät Tietoturvapäivä-hankkeen tekemästä Kuvat netissä -kyselystä.
Oma kuva netissä - ei kaduta!
Itseä esittävien kuvien tai videoiden jakaminen netissä tutuille lisääntyy kuitenkin selvästi, mitä vanhemmista vastaajista oli kysymys: 12-15-vuotiaista niin tekee ainakin joskus jo noin puolet. Kuvien julkaisussa ei kyselyn perusteella tapahdu yleensä ylilyöntejä, mutta kuitenkin 10 % vastaajista kertoo katuneensa sitä ainakin joskus sitä. Samoin kymmenes vastaajista kertoi löytäneensä toisten julkaisemana noloja kuvia itsestään netissä. Yli 12-vuotiailla kuvien jakaminen korostuu sosiaalisena kanssakäymisenä netin yhteisöpalveluissa.
Nuoret osaavat kyselyn perusteella hyödyntää kohtuullisesti verkkopalveluiden turvaominaisuuksia: vastaajista 42 % on rajannut kuviensa katseluoikeuksia.
Tyttöjä kiinnostavat julkkikset, poikia hupivideot
Tytöillä ja pojilla on musiikkivideoita lukuun ottamatta kuvien ja videoiden katselemisessa varsin erilaiset mieltymykset. Tytöt etsivät kuvia julkkiksista, kavereista ja eläimistä, pojat taas etsivät hupia, harrastuksia sekä tv-sarjoja ja elokuvia. Yli 12-vuotiailla nuorilla kuvien ja videoiden jakaminen korostuu sosiaalisena kanssakäymisenä.
Pelottava kuvamateriaali tuntuu kurjalta, mutta myös kiinnostaa
Joka toinen nuori on törmännyt netissä pelottaviin tai väkivaltaisiin kuviin tai videoihin. Vaikka suuri osa näistä kuvista ei ole herättänyt suuria tunteita, joka neljäs ilmoitti pelottavan materiaalin tuntuneen kurjalta. Joka viides kertoi toivoneensa, ettei olisi koskaan törmännyt pelottavaan materiaaliin.
Tutkimuksessa nousee myös esille, että neljännes 9-11-vuotiaista on kiinnostunut tai pitää väkivaltaisista tai pelottavista kuvista tai videoista netissä.
Turvallinen aikuinen riittää nettikasvatukseen
Tietoturvapäivä-hanke kannustaa vanhempia olemaan kiinnostuneita lastensa netin käytöstä ja ottamaan osaksi arkipäiväistä keskustelua myös lapsen nettielämän. Lasten nettikasvatus ei vaadi teknisiä taitoja vaan läsnäoloa ja kiinnostusta, joka tutkitusti tukee digitaalisten medioiden käytön hyviä puolia ja ehkäisee riskejä. Kuvien ja muiden henkilökohtaisten tietojen julkaisemisesta ja netin käytöstä yleensä on hyvä tehdä selvät pelisäännöt.
Kuvat netissä -tutkimuksen mukaan myös lapset ja nuoret toivovat, että vanhemmat olisivat tukena nettiin liittyvissä asioissa ja kertoisivat nettiin liittyvistä riskeistä. Laajalla rintamalla tehty nettiturvallisuuskasvatus on ollut tämän tutkimuksen valossa merkityksellistä: lapset ja nuoret ovat ainakin jokseenkin valveutuneita.
Kuvat netissä -tutkimukseen osallistui 9-15-vuotiaita lapsia ja nuoria. Tutkimuksen on teettänyt Tietoturvapäivä-hanke ja sen on toteuttanut InterQuest Oy. Työn tekemiseen ovat antaneet panoksensa Tietoturvapäivä-hankkeeseen osallistuvista organisaatioista erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset ry ja Viestintävirasto.
Lähde: Viestintävirasto / Tietoturvapäivä-hanke
|
|
Nuoruusiän masennus voi ennakoida päihdeongelman kehittymistä
|
|
6.1.2010
Varhaisnuoruuden masennuksella on selvä yhteys myöhemmin kehittyvään päihteiden käyttöön, osoittaa Helsingin yliopistossa 8.1.2010 tarkastettava väitöstutkimus.
 LL, psykiatrian erikoislääkäri Elina Sihvola tarkasteli väitöstyössään suomalaisten nuorten varhaista masennusta, muita mielenterveyden häiriöitä sekä päihteiden käyttöä. Tutkimuksen tulokset perustuvat yli 1 800 suomalaisen nuoren haastatteluihin ja seurantakyselyihin 11-vuotiaasta 17,5-vuotiaaksi. Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat mukana suomalaisessa Kaksosten Kehitys ja Terveys -tutkimuksessa, johon on kutsuttu kaikki Suomessa vuosina 1983 - 1987 syntyneet kaksoset ja heidän vanhempansa.
Sihvolan tutkimus osoitti, että nuorten varhaisen masennuksen - sekä vakavan masennuksen että nuorten itsensä haitallisiksi kokemien masennusoireiden - ja varhain alkavan päihteiden käytön välillä on selvä yhteys. Yhteys on havaittavissa myös riippumatta perinnöllisistä tekijöistä ja yhteisestä perheympäristöstä. Varhainen masennus ennusti päivittäistä tupakointia, usein toistuvaa alkoholinkäyttöä ja säännöllistä humalajuomista sekä nuuskan ja huumeiden käyttöä.
"Tulokset viittaavat siihen, että nuoren persoonallisuudella ja kouluympäristöön sekä toverisuhteisiin liittyvillä tekijöillä voi olla merkittävä vaikutus masentuneen nuoren päihteiden käyttöön", Sihvola sanoo.
Masennuksen yhteydessä nuorilla esiintyi usein myös jokin muu mielenterveyden häiriö, kuten käytöshäiriö tai ahdistuneisuushäiriö. Tytöillä varhaisnuoruuden masennus ennakoi syömishäiriötä.
Sihvolan tutkimus osoitti myös, että tytöillä masennus ja tarkkaavuushäiriö (ADHD) esiintyivät yhdessä useammin kuin pojilla. Nuorten vanhempien ja opettajien arvioimina tutkimukseen osallistuneilla tytöillä esiintyi selvästi poikia vähemmän ADHD-oireita. Tytöillä ne kuitenkin ennustivat alkoholin haitallista käyttöä, alkoholiriippuvuutta sekä huumausaineiden tulevaa käyttöä selvästi merkittävämmin kuin pojilla.
"Jatkossa on tärkeä selvittää, voitaisiinko masennusta ja muita varhain alkavia tai kehityksellisiä mielenterveyden häiriöitä paremmin tunnistamalla ja hoitamalla vaikuttaa päihteidenkäytön kehittymiseen. Näyttää myös siltä, että vakavaa masennusta lievemmätkin masennustilat altistavat päihteidenkäytölle, ja tällä voi olla huomattava kansanterveydellinen merkitys", Sihvola sanoo.
Lähde: Helsingin yliopisto
LL, psykiatrian erikoislääkäri Elina Sihvolan väitöskirja "Early-onset depressive disorders, related mental health disorders and substance use A prospective, longitudinal study of Finnish twins born 1983-1987" (Masennuksen ja päihteiden käytön yhteys nuoruudessa - seurantatutkimus suomalaisilla kaksosilla).
|
Perheen ruokatalous kustannustehokkaaksi
|
|
12.12.2009
Ruoan hinnan kallistuminen on aiheuttanut monille kotitalouksille paineita vähentää ruokamenojaan. Terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta ei silti haluta tinkiä, sillä sen merkitys terveyteen ja hyvinvointiin tiedostetaan. Nykyajan perheissä tehdään pitkiä työpäiviä ja harrastetaan monenmoista, joten myös ruoanvalmistukseen käytettävä aikaresurssi on rajallinen.
”Pikaruoka” on helppoa, muttei sovi jokapäiväiseksi ateriaksi, sillä se lihottaa runsaan hiilihydraattisisältönsä vuoksi. Useimmissa perheissä perheenjäsenet lounastavat päivittäin kodin ulkopuolella, joko tarhassa, koulussa, lounasravintolassa tai vastaavassa paikassa. Päivällinen syödään kotona, jos se osataan ja ehditään valmistaa.
TTS tutkimuksessa on käynnistynyt hanke, jossa vertaillaan erilaisia ruokatalouden toimintatapoja toisiinsa. Vertailutietoon perustuen tehdään opas, jonka avulla erilaisissa elämäntilanteissa asuvat, erityyppiset taloudet selviytyvät ruokatalouden hoidosta mahdollisimman joustavasti ja niillä aika- ja raharesursseilla, jotka heillä ovat käytössään. Hankkeen kustannuksiin on saatu osarahoitusta Alli Paasikiven säätiöltä. Opas valmistuu vuonna 2010.
Aika on rahaa
Monissa talouksissa on pohdittu, kuinka tarjota monipuolista, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa perheelle niin, että kustannukset ja ruoan hankkimiseen sekä valmistamiseen käytetty aika ovat kohtuulliset? Kannattaako syödä ulkona, käyttää einesruokia, raakapakasteita ja puolivalmisteita, vai valmistaa ruoka itse? Entä kannattaisiko ruokaa valmistaa kerrallaan koko viikon tarpeiksi, pakastaa ja lämmittää mikroaaltouunissa?
TTS:ssä on vuosien mittaan tehty useita selvityksiä, jotka liittyvät ruokatalouden rationalisointiin. Selvitysten mukaan ruoanvalmistamisen keskittäminen esimerkiksi kerran viikossa tapahtuvaksi toiminnoksi, jolloin valmistetaan kerrallaan useampia ruokia, säästää viikon varrella huomattavasti aikaa. Myös rahaa ja polttoainetta säästyy, jos ruokaostokset keskitetään ja käytetään hyväksi erikoistarjouksia tai kausituotteita. Syksyllä ajankohtaisista juureksista voi saada itse valmistaen esimerkiksi 3,5 eurolla viisi litraa keittoa. Valmiita ruokia on pakastimessa jokaiselle arkipäivälle ja niitä on helppoa lämmittää mikroaaltouunissa. Sarjaruoanvalmistus edellyttää suunnitelmallisuutta ja mielellään koko perheen panosta, mutta se voi samalla olla myös mukavaa yhdessäoloa.
Toimintatavat vaikuttavat kustannuksiin
Ruokatalouden hoitotavat ovat muuttuneet ja ne ovat murroksessa. Nykyisin kaupassa on paljon eineksiä, raakapakasteita, puolivalmiita elintarvikkeita, valmiskastikkeita ja -keittoja sekä muita esikäsiteltyjä tuotteita, joiden käyttäminen helpottaa ruokatalouden hoitoa. Talouden koosta riippuen myös ulkona syöminen tai valmiin ruoan hakeminen tai tilaaminen kotiin voi olla järkevä ratkaisu. Miten perheen ruokatalous kannattaa järjestää, jotta siitä selviydytään arjen keskellä mahdollisimman taloudellisesti ruoan monipuolisuudesta ja terveellisyydestä tinkimättä? Selvitystä erilaisten ruokataloudenhoitotapojen vaikutuksesta ruokakustannuksiin, energiankulutukseen, jätteiden muodostukseen ja käytettäviin aikaresursseihin erityyppisten perheiden kannalta tarvitaan.
Käytännön kokeiluilla malleja erilaisille talouksille
TTS tutkimuksessa käynnistyneessä hankkeessa mallinnetaan erilaisiin talouskohtaisiin tarpeisiin erilaisia esimerkkejä lyhyen ja pidemmän jakson ruokatalouden toteutusvaihtoehdoista. Niissä otetaan huomioon muun muassa erikokoiset taloudet mukaan luettuna myös nuoret ja ikäihmiset, aika- ja raharesurssit, ruuanvalmistustaidot ja ruokatalouden toimintavaihtoehdot sekä kotona tarvittava välineistö kuten keittiön työvälineet, pienkoneet, ruuan valmistus- ja kuumennuslaitteet, ruuan kylmäsäilytys- ja pakastuslaitteet.
Lähde: Työtehoseura
|
|
|
| |
|
|
|
Lyhyesti
|
|
Milloin lapsen olisi hyvä aloittaa tietokoneen käyttäminen?
Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on oma kännykkä, joidenkin vuosien päästä jokaisella saattaa olla oma tietokone. Ainakin tietokoneen käyttötaitoja vaaditaan yhä enemmän ja yhä nuoremmilta. Nykypäivän lapset ja nuoret elävätkin vanhempina sellaisessa maailmassa, jossa moni asia tapahtuu pelkästään verkossa. Toisaalta jo nyt tieto- ja viestintätekniikka on monelle arkipäivää eivätkä esimerkiksi tyttöjen ja poikien atk-taidot enää juurikaan poikkea toisistaan. Milloin lapsen olisi hyvä aloittaa tietokoneen käyttäminen?
Haastateltavana on projektipäällikkö Sanna Vahtivuori-Hänninen, 9-vuotias Vilma, haastattelijana on Kirsi Pitkäranta. Haastattelun pituus noin 5 minuuttia.
- Haastateltava Sanna Vahtivuori-Hänninen on projektipäällikkönä liikenne- ja viestintäministeriön koordinoimassa hankkeessa, jossa kehitetään malleja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen koulun arjessa
Radiojuttu on tuotettu yhteistyössä Amo Oy:n kanssa.
Odotusaikana äitien tulisi syödä runsaammin pehmeää rasvaa, kuitua ja D-vitamiinia
12.11.2010
Raskaana olevien naisten ruokavalioon kaivataan yhä lisää kuitua ja pehmeitä rasvoja, ilmenee suomalaisessa tutkimuksesta, jossa 4 880 raskaana olevan naisen ravitsemusta seurattiin vuodesta 1997 vuoteen 2004. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti sitä, miten äitien ravinnonsaanti vaihtelee vuodenajan mukaan.
Raskaana olevien naisten ruuankäytössä esiintyikin yllättävän paljon vuodenaikaisvaihtelua, mikä oli tutkimuksen mukaan yhteydessä loma-aikoihin sekä elintarvikkeiden hintojen ja tarjonnan kausivaihteluihin.
Ruokavalinnat noudattivat sesonkeja: syksyllä ja talvella käytettiin runsaammin juureksia, kun taas keväällä ja kesällä lehtivihannesten käyttö oli runsaampaa. Talvella kasviksia kuitenkin syötiin yhteensä selvästi vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Kesällä lomien vaikutus näkyi poikkeuksellisen runsaana makkaran, jäätelön ja virvoitusjuomien kulutuksena, mistä kertyi ruokavalioon runsaasti rasvaa.
Perusraaka-aineilla kevyesti ympäri vuoden
Tutkija Marianne Prasad Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä korostaa, että monipuolisen syömisen lisäksi raskaana olevien naisten on hyvä kiinnittää erityistä huomiota riittävään pehmeän rasvan, folaatin ja D-vitamiinin saantiin.
-Lautaselle kannattaa valita useammin kalaa, kuitupitoisia viljatuotteita, sekä runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja – vuodenajasta riippumatta. Kesäisen grilliruuan laatu paranee, kun suosii vähärasvaisia lihatuotteita ja kalaa makkaroiden sijaan, ja muistaa, että kasviksiakin voi grillata!, Prasad muistuttaa.
Hänen mukaansa talvellakaan sesongin mukaiset kasvikset ja hedelmät eivät käy liikaa kukkarolle ja pakastetut marjat antavat oivan lisän aamupuuroon. Pimeän vuodenajan saapuessa on syytä varmistaa riittävä D-vitamiinin saanti ja nauttia päivittäin D-vitaminoituja maitotuotteita ja margariinia sekä kalaa pari kolme kertaa viikossa.
Lokakuun alusta maaliskuun loppuun suositellaan kaikille raskaana oleville naisille myös 10 mikrogramman D-vitamiinivalmisteen käyttöä päivittäin.
Proteiinin ja hiilihydraatin saanti lisääntynyt
Vaikka parantamisen varaa vielä löytyy, ovat odottavien äitien ravinnon laatu ja ruokailutottumukset jo parantuneetkin. DIPP:in mukaan rasvan keskimääräinen saanti kokonaisenergiasta odottavilla äideillä on vähentynyt seuranta-aikana, kun taas proteiinin ja hiilihydraattien sekä kuidun saanti on lisääntynyt.
Nuoruustyypin diabeteksen ennustamis- ja ehkäisytutkimuksen DIPP:in tuloksia julkaistiin Public Health Nutrition –lehdessä.
Lähde: Ruokatieto
Elatustuen tiedot nyt verkosta
25.10.2010
Elatustuen hakija tai saaja voi nyt itse tarkistaa tiedot Kelassa vireillä olevasta elatustukihakemuksestaan. Verkkopalvelussa ei voi kuitenkaan vielä täyttää elatustukihakemusta.
Kelan asiointipalvelussa voi katsoa esimerkiksi, onko oma hakemus jo ratkaistu. Palvelu on osoitteessa http://www.kela.fi/asiointi, ja sinne kirjaudutaan omilla verkkopankkitunnuksilla.
Palvelussa asiakas pääsee tarkastelemaan hänelle itselleen lähetettyjä elatustuen päätöksiä ja kirjeitä. Asiakas voi myös ilmoittaa tilinumeron muutoksesta sekä tarkistaa elatustuen seuraavan maksupäivän. Palvelussa näkyvät myös tiedot elatustuen ja perityn elatusavun jo maksetuista maksueristä. Elatusavun maksu tarkoittaa elatusvelvolliselta perityksi saatua elatustuen ja elatusavun erotusta. Elatusavun tulevat maksut eivät näy palvelussa.
Asiakas voi katsoa tietoja maksetuista elatustuista ja elatusavuista kuluvalta sekä kahdelta edeltävältä vuodelta. Maksut näkyvät kuitenkin vasta 1.4.2009 alkaen, jolloin elatustuen toimeenpano siirtyi kunnilta Kelalle.
Elatustuki turvaa lapsen elatuksen
Elatustuki on Kelan maksama tuki, jolla turvataan lapsen elatus silloin, kun lapsi ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmaltaan. Tuki maksetaan tavallisesti lapsen vanhemmalle tai muulle henkilölle, jonka hoidossa lapsi on. Se voidaan myöntää ja maksaa myös 15 vuotta täyttäneelle, itsenäisesti asuvalle lapselle itselleen.
Elatustukea sai syyskuussa 65 671 henkilöä kaikkiaan 96 594 lapsesta. Keskimääräinen tuki oli 131,42 e/kk lasta kohden. Tuensaajista runsaat 70 % sai täysimääräistä elatustukea, joka on 139,54 e/kk.
Alaikäisiä halutaan suojella entistä tehokkaammin pelihaitoilta
3.10.2010
Rahapeleihin on tulossa arpajaislain muutoksen myötä yleinen 18 vuoden alaikäraja lokakuun alussa. Muista rahapeleistä poiketen raha-automaatteja koskeva nykyinen 15 vuoden alaikäraja nousee 18 vuoteen 1. heinäkuuta 2011.
Rahapeliyhteisöjen lisäksi ikärajavalvonta kuuluu asiamiehille sekä esimerkiksi elintarvikeliikkeille ja kioskeille, joissa on raha-automaatteja. Ikärajavalvonnan laiminlyönti voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen kaikkien osalta.
Rahapelien markkinointia rajoitetaan. Rahapelien markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin eikä markkinoinnilla saa luoda runsaalle pelaamiselle myönteistä mielikuvaa. Rahapeliluvan saanut rahapeliyhteisö saa markkinoida rahapelejä ja rahapeliyhteisöä, jos se tapahtuu vastuullisella tavalla ja tarkoituksessa suunnata kysyntää Suomessa luvallisiin peleihin.
Erityisiä pelihaittariskejä sisältävien pelien, kuten esimerkiksi vedonlyöntipelien ja useimpien raha-automaattipelien markkinointi kielletään muualla kuin erityisissä pelisaleissa, pelikasinoissa ja raviradoilla. Markkinointikiellosta huolimatta erityisiä pelihaittariskejä sisältävien pelien osaltakin on sallittua antaa tietoa pelikohteista, pelipaikoista, peliehdoista, pelimaksuista, voittojen todennäköisyydestä ja voitoista.
Lähde: Sisäministeriö
Aamiainen lataa lapsen päivään
18.8.2010
Aamiainen on päivän tärkeimpiä ja kuitenkin eniten väliin jätetty ateria. Noin 10 – 30 prosenttia eurooppalaisista lapsista ei syö aamiaista lainkaan, etenkin teinit ja tytöt aloittavat päivänsä tyhjin vatsoin, ilmenee Euroopan ruokatietoneuvoston Euficin tutkimusyhteenvedosta.
The European Food Information Council Eufic muistuttaa, että säännöllinen aamiaisen nauttiminen on tutkitusti yhteydessä keskimääräistä paremman ravintoaineiden saannin ja terveellisen painon kanssa. Erityisen tärkeä aamiainen on lapsille ja nuorille, sillä sen tarjoama energia ja ravintoaineet tukevat oppimista ja hyviä koulutuloksia.
Tärkeää syödä edes jotain
Etenkin oppimisen suhteen edes jonkinlaisen aamupalan syöminen näyttää tutkimusten valossa tärkeämmältä kuin se, miten ravitsemuksellisesti oikeaoppinen aterian koostumus on.
Moni perhe kuitenkin satsaa myös aamuruuan laatuun. Aamupalan syöjien parempi ravitsemustaso selittyy osin sillä, että eurooppalaislasten yleisimmin aamiaisella nauttimat ruoka-aineet ovat varsin ravitsevia: maito eri muodoissaan, murot ja puurot, leipä, mehut, hedelmät ja kananmunat. Aamupalakansa syökin keskimäärin enemmän hedelmiä ja vihanneksia sekä liikkuu enemmän kuin aamuruokailun yli hyppäävät vertaisensa.
Aamiainen on yhteydessä myös lasten painoindeksiin, osoitti tuore 16 tutkimuksen katsaus, joka käsitti kaikkiaan 59 000 eurooppalaisen lapsen ja nuoren tiedot. Aamulla syöminen näyttää suojaavan ylipainolta ja lihavuudelta.
"Aamupala on paras"
Aamuaterian tärkeys sai vuonna 2008 suuren joukon eurooppalaisia lääketieteen, ravitsemuksen, kuluttaja-asioiden ja opettajien järjestöjä aloittamaan yhdessä Euroopan komission kanssa aamupalakampanjan teemalla Aamupala on paras, Breakfast is Best Campaign.
Kampanja kannustaa poliittisia päättäjiä liittämään aamupalan syömistä tukevia viestejä julkiseen terveysviestintään ja kouluopetukseen.
Lähde: Ruokatieto
Raaka-aineet vaikuttavat yhä enemmän lastenruokien käyttäjien valintoihin
16.6.2010
Valmiita lastenruokia ostavat kuluttajat valitsevat yhä tarkemmin, mistä raaka-aineista valmistettuja ruokia lapselleen ostavat. Raaka-aineen merkitys on tekijöistä ainoana noussut tasaisesti vuodesta 2006 lähtien, kun lasten ruokien käyttöä selvittävään Lapsi-tutkimukseen vastanneet ovat nimenneet kolme tärkeintä valintakriteeriään.
Nutricia Baby Oy:n teettämän Lapsi 2010 -tutkimuksen mukaan lastenruokaa ostettaessa tärkein valintakriteeri on edelleen maku, niin kuin aikaisempinakin tutkimusvuosina. Seuraavaksi tärkeimmät tekijät ovat raaka-aineet, hinta ja turvallisuus.
Kokeilunhaluisten joukko kasvaa
Tiedotuspäällikkö Sinikka Saikkonen Nutricia Babystä toteaa, että lastenruokien ostajat kokeilevat nyt mielellään uusia makuvaihtoehtoja. Tänä vuonna kokeilunhaluisten kuluttajien määrä oli selvästi lisääntynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna. Uusia makuja ilmoitti mielellään kokeilevansa 56 prosenttia vastanneista.
Saikkonen pitää lastenruokia ostavien kuluttajien kokeilunhalun lisääntymistä merkkinä perheiden ruokakulttuurin monimuotoistumisesta.
- Lastenruokien valikoima on ollut vahvemmin perinteinen kuin ruokakulttuurin ja trendien kehittymisen näkökulmasta voisi ajatella. Näyttää siltä, että ajat ovat kuitenkin muuttumassa, ja lapsillekin uskalletaan tarjota uusia makuja entistä herkemmin, Saikkonen sanoo.
Harvat ovat merkkiuskollisia
Tutkimuksen mukaan valmiita lastenruokia käyttää päivittäin vajaa viidennes lapsiperheistä. Muutaman kerran viikossa niitä tarjoaa lapsilleen 17 prosenttia perheistä. Viidennes vastaajista ilmoitti, ettei tarjoa lapsilleen lainkaan valmiita lastenruokia.
Lapsi 2010 –tutkimus osoittaa, että eri lastenruokamerkkejä käytetään sujuvasti rinnakkain. Puhtaasti merkkiuskollisia on kahdeksan prosenttia kuluttajista. Mitä merkkejä milloinkin ilmoitti ostavansa noin neljännes vastaajista. Viidennes valitsee aina halvimman tuotteen.
MT Tutkimustalo Oy toteutti Lapsi 2010 –tutkimuksen kirjekyselynä 0 – 10-vuotiaiden lasten vanhemmille kuluvan vuoden helmi-maaliskuussa. Kyselyyn vastasi 927 lapsiperhettä eri puolilta Suomea. Lapsi-tutkimus on toteutettu vuosittain vuodesta 2004 lähtien.
Lähde: Ruokatieto
Koulujen pihat välituntiliikuntaan sopiviksi
22.5.2010
Moni peruskoulun oppilas toteaa, että välitunnilla koulunpihalle meno ei kiinnosta kun siellä ei ole mitään tekemistä. Koulun pihojen suunnittelu ja korjaaminen pallopelien pelaamista ja erilaista tekemistä ja liikkumista suosivaksi onkin kouluja rakennettaessa ja korjattaessa otettava yhtä tärkeäksi näkökohdaksi kuin koulun sisätilojen tilankäytön suunnittelu, totesi lääninsivistysneuvos Pertti Kokkonen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, puhuessaan Opetusministeriön liikuntayksikön ja ELY-keskusten liikuntatoimen- ja rakennustarkastajien neuvottelupäivillä tänään Oulussa.
Yhä useampi lapsi ja nuori liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Moni lapsi tuntee itsensä väsyneeksi viettäessään liikaa vapaa-aikaansa tietokoneen ääressä. Internetistä ja sosiaalisesta mediasta onkin tullut lasten, nuorten ja aikuisten ”ajanvarastaja”. Jos koulujen liikunnan opetus ja välituntiliikunta eivät tuota iloa ja kipinää liikkumiseen, on vaikea vähentää niiden lasten ja nuorten määrää, joilla liikkumattomuus aiheuttaa kunnon ja terveyden huononemista. Koulun pihojen pitäisikin olla päivällä ja illalla lasten ja nuorten liikuntapaikkoja, jotka houkuttelisi harrastamaan liikuntaa.
Koulun pihojen kunnostaminen houkuttelevaksi lähiliikuntapaikaksi on halpa ratkaisu ja toteutettavissa helpommin kuin liikunnan lisätuntien saanti perusopetuksen uuteen valmisteltavana olevaan tuntijakoon. Lääninsivistysneuvos pitää hyvänä, että monet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnat ovat lähteneet kunnostamaan koulunpihojaan ja saamaan lapsille mielekästä tekemistä välitunneilla. Oulun läänissä on kuitenkin edelleen runsaasti kouluja, joissa on vain asfalttipiha. Tänä keväänä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta lähiliikuntapaikkarahoitusta sai 13 kohdetta, joista kuusi oli koulunpihoja.
Opetusministeriön liikuntayksikön ja ELY-keskusten liikuntatoimen- ja rakennustarkastajien neuvottelupäivät alkoivat Oulussa tänään ja jatkuvat perjantaihin saakka. Päiville osallistuu lähes 30 valtionhallinnon liikuntatoimesta vastaavaa virkamiestä ympäri Suomea.
Suomalaiset eivät usko alkoholimainonnan tiukentamisen vaikuttavan nuorten alkoholin käyttöön
28.4.2010
Suomalaiset uskovat, että kavereilla on suurin vaikutus nuorten alkoholin käyttöön. Mainonnan roolia ei pidetä tässä merkittävänä, ja yli puolet pitää alkoholimainonnan säädöksiä riittävän tiukkoina. Tutkimuksen mukaan valistus on suomalaisten mielestä tehokkain keino vaikuttaa nuorten alkoholin käyttöön.
Mainonnan Neuvottelukunnan TNS Gallupilta tilaaman tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että nykyisiä alkoholijuomien mainontaan liittyviä säädöksiä ei tarvitse tiukentaa. Neljännes kannattaa nykyisiä tiukempia säädöksiä.
- Kuluttajalainsäädäntö ja alkoholisäädäntö ovat Suomessa tiukimmat Euroopassa, mikä on hyvä asia. Säädökset rajaavat mainosviestiä, ja mitä tahansa ei voi sanoa, kertoo Mainonnan Neuvottelukunnan puheenjohtaja Klaus Kuhanen.
Tutkimuksen mukaan voimakkaimmin nuorten alkoholin juomiseen vaikuttavat kavereiden asenteet ja käyttäytyminen. Myös oman perheen käyttäytymisellä ja asenteilla sekä yhteiskunnalla ja ympäristöllä yleensä koetaan olevan merkittävä vaikutus. Sen sijaan mainonnalla ei uskota olevan merkittävää vaikutusta nuorten alkoholin käyttöön.
Valistusta, valistusta, valistusta
Tutkimuksen mukaan tehokkain keino vaikuttaa nuorten alkoholinkäyttöön on valistustyö kouluissa ja mediassa. Mietojen alkoholijuomien verotuksen kiristämisellä, mainonnan kieltämisellä tai lakien tiukentamisella ei koeta olevan vaikutusta asenteisiin.
- Alkoholimainonnan itsesäätely toimii meillä Suomessa erinomaisesti, ja alilyöntejä nähdään harvoin. Sen ovat kuluttajatkin huomanneet, Kuhanen sanoo.
Kaksi kolmesta suomalaisesta katsoo alkoholimainonnan roolin olevan ennen kaikkea tiedon antaminen tarjolla olevista vaihtoehdoista sekä uutuuksista kertominen.
- Ihmiset eivät koe alkoholimainontaa häiritseväksi itselleen, mutta eivät halua, että mainonta antaisi nuorille väärää kuvaa alkoholin käytöstä, kertoo TNS Gallupin tutkimusjohtaja Marianne Lindholm.
- Alkoholin käyttöä ei saisi esittää myönteisessä valossa niin, että se esimerkiksi lisäisi nuoren kaveripiiriä tai tekisi hänestä coolin, Lindholm jatkaa.
Mainonnasta pidetään
Alkoholimainonnalle asetetaan voimakkaita haasteita: mainontaa halutaan kertomaan vaihtoehdoista ja uutuuksista, mutta sen pitäisi myös olla asiallista, totuudenmukaista ja jopa valistaa.
- Kovin informaatiopitoinen mainonta on harvoin hauskaa ja viihdyttävää. Tämä on kova haaste alkoholimainostajille, Mainonnan Neuvottelukunnan puheenjohtaja Klaus Kuhanen sanoo.
Mainonnasta pidetään yleisesti ottaen paljon. Lähes 80 % suomalaisista suhtautuu mainontaan vähintäänkin hieman myönteisesti. Vastaavasti mietojen alkoholijuomien mainontaan suhtautuu vähintään hieman myönteisesti vajaat 40 % suomalaisista.
- Tämä on kieltämättä yllättävä tulos. Onko todella niin, että suomalaiset eivät pidä alkoholimainonnasta? Vai koetaanko niin, että tähän kysymykseen kuuluu vastata näin, Kuhanen pohtii.
Lähde: Tutkimus - Suomalaisten asennoituminen mietojen alkoholijuomien mainontaan MNK 2010
Yli puolet alan ammattilaisista kohtaa työssään vanhempien päihteidenkäytöstä oireilevia lapsia
15.3.2010
Lasten parissa työskentelevistä ammattilaisista useampi kuin joka toinen (61 %) kertoi kohdanneensa työssään viimeksi kuluneen vuoden aikana lapsia, joiden kotona arveli käytettävän liikaa päihteitä. Tämä kävi ilmi vuoden 2010 alussa tehdystä A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan kyselystä.
Useimmin epäilys vanhempien liiallisesta päihteidenkäytöstä oli herännyt lapsen oirehdinnan perusteella (49 %). Yleisimmin mainittuja oireita olivat lapsen levottomuus, hermostuneisuus, ylivilkkaus ja itkuisuus. Lähes kaikki ammattilaiset kertoivat toimineensa jotenkin lasta auttaakseen. Asiaan oli yleensä tartuttu ottamalla se puheeksi omassa työyhteisössä tai keskustelemalla suoraan vanhempien tai lapsen kanssa. Suurin osa (64 %) kyselyyn vastanneista kuitenkin koki, ettei heillä ole tällä hetkellä riittävästi tietoa vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivien lasten auttamisesta. Kyselyyn vastasi 1 631 varhaiskasvatuksen, opetuksen, sosiaali- ja terveystoimen tai nuorisotyön ammattilaista eri puolilta Suomea.
Viisas vanhemmuus -ohjelma virittää keskustelua
Alkon, A-klinikkasäätiön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamalla Viisas vanhemmuus - millaisen mallin annat lapselle - valistusohjelmalla haastetaan kaikkia aikuisia ja perheitä pohtimaan alkoholinkäyttöä lasten näkökulmasta. Tavoitteena on vanhempien ja muiden aikuisten alkoholinkäytöstä lapsille ja nuorille aiheutuvien haittojen vähentäminen. Monivuotisen ohjelman alkuvaihe on perustunut mediakampanjaan ja www.lastenseurassa.fi -verkkosivuihin.
Väestökyselyssä (n=1 209) vajaa 40 prosenttia (39 %) vastaajista ilmoitti havainneensa ohjelman. Tärkeimmät havaintolähteet olivat radiossa ja televisiossa esitetyt ”äiti ja tytär tanssivat”- ja ”isä ja poika leikkivät” -tarinat. Kolmasosa havainneista ilmoitti, että ohjelma oli saanut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöä lasten seurassa. Ohjelman verkkosivujen kävijämäärä nousi vuonna 2009 korkeimmillaan 22 500:aan kuukaudessa. Sivuille lähetetyissä kannanotoissa puolustettiin kohtuukäyttöä ja raittiutta sekä torjuttiin humaltuminen lasten seurassa.
Nuoret kokevat erityisluokalla opiskelun sekä hyödylliseksi että leimaavaksi
15.2.2010
Tuoreen selvityksen mukaan erityisluokilla opiskeluun ollaan tyytyväisiä, mutta syrjässä olemisen kokemukset ovat yleisiä. Selvitys perustuu Erityisluokka elämänkulussa -raporttiin, johon on haastateltu 27 erityisluokalla opiskellutta vammaista, romaniväestöön kuuluvaa ja maahanmuuttajataustaista nuorta aikuista.
Selvityksen ovat laatineet erityisopetuksen tutkijat Helsingin yliopistosta ja se on toteutettu sisäasiainministeriön, opetusministeriön ja Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen yhteistyönä osana Yhdenvertaisuus etusijalle -hanketta.
Haastatteluun osallistuneet nuoret pitivät kokemuksiaan erityisluokalla opiskelusta pääsääntöisesti positiivisina, mutta erityisluokkaopetuksen koettiin olevan myös leimaavaa. Erityisluokat olivat usein toimineet erillään koulun muiden luokkien toiminnasta ja vuorovaikutusta yleisopetuksessa opiskelevien oppilaiden kanssa oli koettu olevan vähän. Monella erityisluokalla opiskelleella vammaisella, romani- ja maahanmuuttajataustaisella nuorella oli myös kokemuksia nimittelystä ja kiusaamisesta.
Nuorten kuuleminen tärkeää opintoja koskevissa päätöksissä
Haastateltujen koulutuspolut olivat jatkuneet usein myös peruskoulun jälkeen erillisessä erityisopetuksessa. Nuorten saamaan opinto-ohjaukseen sekä omaan hakeutumiseen näytti vaikuttaneen vahvasti se, millaista erityisopetusta toisella asteella oli tarjolla. Haastateltavat ovatkin hakeneet pääasiassa ammatilliseen koulutukseen lukion sijaan, ja ammatillisessa koulutuksessa aloille, joille erityisen tuen tarjonta painottuu.
Osalla haastatelluista nuorista oli kokemuksia siitä, että heillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa ja tulla kuulluksi tehtäessä päätöksiä heidän koulutuspoluistaan. Tämän nähtiin heikentävän nuorten sitoutumista valintoihin ja vaikuttavan siihen, kuinka mielekkäiksi he kokivat opintonsa.
Myös toisella asteella saatu erityisryhmäopetus koettiin toimivaksi. Haastatteluissa tulivat kuitenkin esille pohdinnat erillisyydestä ja ulkopuolisuudesta myös peruskoulun jälkeen. Selvityksen tuloksista nouseekin esiin kysymys, miten erillinen koulupolku tai erillinen erityisopetusjärjestelmä vaikuttaa nuoren yhteiskunnalliseen osallisuuteen.
Lisää liikuntatunteja peruskouluun
15.1.2010
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää välttämättömänä, että liikuntatunteja lisätään valmisteilla olevassa peruskoulun tuntijakouudistuksessa. Kaiken kaikkiaan taito- ja taideaineiden tunteja on lisättävä mutta aivan erityisesti liikuntatunteja. Suomalaisissa kouluissa on liikuntatunteja muuhun Eurooppaan verrattuna varsin vähän.
Lasten liikkumattomuus on suurin kansanterveysongelmamme ja tikittävä aikapommi. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Jopa neljänneksen 7-18 -vuotiaista arvioidaan olevan ylipainoisia. Tämä uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme kansanterveyttä ja työkykyä.
- Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä, Sarkomaa sanoo. Suomalaisten kunto heikkenee hälyttävästi, ja koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Merkittävä muutos tähän saadaan vain lisäämällä liikuntatunteja.
Sarkomaa kannustaa kouluja kehittämään ja monipuolistamaan liikunnan opetusta ja kiinnittämään huomiota koko koulupäivän liikunnallisuuteen.
- Sarkomaa innostaa kouluja pitämään yhden pidemmän välitunnin päivässä, jonka aikana kaikkia lapsia kannustetaan ja ohjataan liikkumaan. Näin saadaan helposti viikkoon jo 2,5 tuntia liikuntaa lisää. Myös liikuntakerhojen toimintaa, sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan liikunnallisuutta on lisättävä.
- Sarkomaa muistuttaa, että sinivihreä hallitus on jo hallitusohjelmassaan sitoutunut vahvistamaan taito- ja taideaineiden asemaa ja tämä lupaus on tuntijakouudistuksessa lunastettava. Tulevaisuudessa luovien osaajien kysyntä kasvaa ja taito- ja taideaineet kehittävät lasten innovatiivisuutta ja luovuutta.
- Opetusministeri Raskin aikana tehty edellinen tuntijako kohteli taito- ja taideaineita kaltoin ja tämä virhe on nyt korjattava, Sarkomaa vaatii. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman ja tunnelmaltaan pehmeämmän. Taito- ja taideaineet antavat lapsillemme arvokkaita onnistumisen kokemuksia, rohkaisua luovuuteen sekä uskoa omiin kykyihin. Ne usein myös antavat lapsille ilon hetkiä, joita muistellaan pitkään, Sarkomaa korosti.
Niukkuuden pedagogiikka -kirja
Perusasioiden opettamisen puolesta
Jyri Kontturi
Niukkuuden pedagogiikka on ajatusmalli, joka on syntynyt eräänlaisena vastineena nykylasten huoneet, lomat ja mielet täyttävälle tavara- ja kokemuskaaokselle. Sille, että mikään ei ole enää mitään, kun kaikkea on jo saatu. Miten koulu kykenee kilpailemaan sen kanssa, että lapset ovat koko pienen ikänsä eläneet elämystulvassa puuhalandiassa, kotipitseriassa, videopeli-imurissa, ostoshelvetissä, ulkomaanmatkoilla ja lelumeressä?
Ei mitenkään. Siinä ei auta, vaikka opettaja jonglööraisi kolmella appelsiinilla. Ei näitä sokerikoomassa tokkuroivia ja ylivilkkaiksi viritettyjä maailmanvalloittajia herätetä metelillä ja värivaloilla.
Parinkymmenen viime vuoden aikana on aallonharjalle noussut vuorollaan yksi jos toinenkin trendinikkari ja elämäntapapedagogi ja saattanut muut häpeään.
Tämä kirja on meidän tavallisten peruskoulun opettajien vastaisku kaikille näille guruille. Niukkuuden pedagogiikka lähtee siitä vanhasta perusoivalluksesta, että pieni on kaunista ja tosipienikin todellista.
Oleellisia eivät ole kehykset eivätkä tekniset välineet. Niukkuuden pedagogiikka ei ole kiinni varustelukilvasta eikä se sido ihmistä yhteen välineeseen vaan päinvastoin kannustaa käyttämään jo olemassa olevia resursseja. Kirja herättää keskustelun siitä mikä on tarpeeksi, vai onko mikään, ja armahtaa jokaisen opettajan palaamaan perusasioiden äärelle – ilman huonoa omatuntoa.
Painovuosi 2009
Kirjastoluokka 38.2
ISBN 978-952-451-422-4
Sidosasu nidottu
Sivumäärä 176 sivua
Kustantaja PS-kustannus
Hampurilainen on antanut tilaa keitoille nuorten ruokalistalla
2.11.2009
Hampurilainen on parissa vuodessa joutunut antamaan eniten tilaa muille ruokalajeille nuorten vakituiselta ruokalistalta. Alle 24-vuotiaiden top 5 -listalta se puuttuu kokonaan, kun vielä vuonna 2007 se löytyi sijalta neljä, osoittaa Ruokatietoa 2009 -kirjassa julkaistu tutkimus.
Vuonna 2007 lähes joka toinen alle 24-vuotias kertoi nauttivansa hampurilaisia useammin kuin 2 - 3 kertaa kuukaudessa, tänä vuonna vain joka viides, kirjoittaa tutkija Pasi Saarnivaara Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:stä Ruokatiedon uudessa Puheenvuorossa.
Nousukiidossa keitot ja kala
Alle 24-vuotiaat syövät tavallisimmin jauhelihakastiketta, makaronilaatikkoa, broileri-/kalkkuna-kastiketta tai -pataa, pizzaa ja lihapullia.
- Mitkä ruokalajit ovat sitten vastaavasti saaneet lisätilaa nuorison ruokalistalla? Niinkin eksoottiset ruokalajit kuin jauhelihakeitto, hernekeitto, makaronilaatikko ja paistettu kala ovat nousseet nuorison listalla eniten, Saarnivaara kertoo.
Pikaruuaksi miellettyä ruokalajia nuorten suosion kasvulistalta ei löydy pidemmällekään mentäessä, sillä seuraavaksi vastaan tulevat wokki, kalakeitto, lihakeitto, porsaan kyljykset ja jauhelihakastike.
Alle kouluikäisten lasten perheissä eniten on yleistynyt broileri- ja kalkkunapihvi, wokki, lämpimät voileivät ja paistettu kala. Toisaalta myös nakit ja ranskalaiset ovat yleistyneet jonkin verran aivan pienten lasten perheissä.
Lähde: Ruokatieto
|
|
|
|
Pinnalla nyt
|
Kypärä on pyöräilijälle halpa henkivakuutus
13.5.2011
Jälleen on se aika vuodesta, kun pyörät kaivetaan varastoista esille. Valitettavasti myös polkupyöräonnettomuudet lisääntyvät. Onnettomuuksissa sattuvien vammojen hoitokulut voivat koitua kalliiksi erityisesti, jos vammoja kohdistuu päähän. Laura Nikkasella kävi tuuri polkupyöräonnettomuudessa, sillä hän selvisi siitä melko vähin vammoin. Silti pyöräilykypärään on parempi luottaa kuin hyvään onneen.
Liikenneturvan arvion mukaan polkupyöräonnettomuuksiin joutuu vuosittain noin 30 000 henkilöä. Helsinkiläinen Laura Nikkanen, 25, on yksi pyöräilyonnettomuudessa viime kesänä ollut henkilö. Hän pyöräili mäkeä alas, kun yhtäkkiä hänen eteensä kurvasi pakettiauto. Nikkanen ehti tuskin jarruttaa, kun jo törmäsi siihen.
– Iskeydyin suoraan pakettiauton kylkeen, ja sain rytäkässä muun muassa aivotärähdyksen ja silmälaseista viiltohaavoja kasvoihini. Etuhammas lohkesi ja loukkasin myös polven ja ranteen. Minut vietiin onnettomuuspaikalta ambulanssilla sairaalaan, Nikkanen kertoo kesällä 2010 sattuneesta onnettomuudesta.
Onni oli matkassa
Nikkasella ei ollut onnettomuushetkellä kypärää päässään, mutta sen sijaan onni oli hänen matkassaan. Siihen hän ei aio kuitenkaan toista kertaa luottaa.
– Lähdin silloin kiireessä kuntosalille ja unohdin lähtöhässäkässä kypärän kotiin enkä viitsinyt palata hakemaan sitä. Suhtautumiseni on muuttunut tapaturman jälkeen ihan täysin eikä kiire toiste estä hakemasta kypärää. En pyöräile enää ikinä ilman sitä, hän toteaa.
Kolmasosa polkupyöräonnettomuuksissa saaduista vammoista kohdistuu yleensä päähän, kertoo Vahinko-Tapiolan vakuutuspalveluiden palvelupäällikkö Jyrki Jäppinen. Nikkasen saama aivotärähdys oli kuitenkin yksi lievimmistä päävammoista, joita pyöräilijät yleensä saavat.
– Päähän kohdistuvat vammat ovat vaikeasti parantuvia ja tulevat hyvin kalliiksi. Vakuutus kyllä korvaa hoitokulut, oli kypärä tai ei. Kypärä olisi kuitenkin hyvin halpa henkivakuus, sillä puolet kuolemaan johtaneista vammoista olisi estettävissä kypärän käytöllä, Jäppinen toteaa.
Tarkasta kypärän merkinnät
Nikkasen vammojen hoitokulut maksettiin pakettiautoilijan liikennevakuutuksesta, kuten aina pyöräilijän ja auton kolaroidessa keskenään. Sillä ei ole väliä, kumpi on itse asiassa syyllinen rytäkkään. Monet onnettomuudet sattuvat myös pelkästään pyöräilijän oman ajovirheen vuoksi eikä toista osapuolta aina tarvita.
– Kun pyöräilijä kolaroi yksin, on tapaturmavakuutus paikallaan. Siitä voidaan myös hakea invaliditeettikorvausta liikennevakuutuksen lisäksi, Vahinko-Tapiolan Jäppinen toteaa.
Laura Nikkanen on tarkastanut, että hänen omassa pyöräilykypärässään on CE-merkintä, joka takaa kypärän turvallisuuden. Merkinnän saanut kypärä on testattu iskunvaimennintestissä.
– Kun ostaa kypärää, pitää sitä sovittaa omaan päähän ja pyöräillessä muistaa kiristää sen remmit kunnolla, jotta se ei pääse heilumaan päässä. On tietysti kiva, jos myös kypärän väri ja ulkonäkö miellyttävät silmää, mutta ulkonäköseikat ovat kuitenkin vasta toissijaisia asioita, Jäppinen ohjeistaa.
Lähde: Tapiola Kuva: Liikenneturva / Pekka Vartiainen
Ministerit Brax, Virkkunen ja Wallin toivovat kouluilta aktiivista demokratiakasvatusta
6.3.2011
Kevään eduskuntavaalit ja niihin liittyvä vaalikeskustelu antavat kouluille hyviä ja käytännönläheisiä teemoja demokratiakasvatukseen. Ennen eduskuntavaaleja toteutetaan kouluissa alle 18-vuotiaille nuorille varjovaalit. Kouluille tarjotaan myös nuorten ehdokkaiden vaalipaneeleja ja helppoa mahdollisuutta tuoda poliittinen keskustelu ja puolueet kouluihin.
Eduskuntavaalien yhteydessä järjestettäviin nuorisovaaleihin on toistaiseksi ilmoittautunut mukaan vähemmän kouluja kuin koskaan aikaisemmin. Koulujen rehtoreille osoittamassaan kirjeessä oikeusministeri Tuija Brax, opetusministeri Henna Virkkunen ja kulttuuriministeri Stefan Wallin toivovat kouluilta aktiivista demokratiakasvatusta.
Kouluille on demokratiakasvatukseen tarjolla täysin uudenlaisia menetelmiä. Nuorisovaaleissa kokeillaan sähköistä etä-äänestämistä, ensimmäistä kertaa Suomessa. Sähköinen etä-äänestys on varjovaalien ennakkoäänestys ja se toteutetaan 21.-27.3. Varjovaalien uurnavaali toteutetaan 28.3.-8.4. Koulut valitsevat, toteuttavatko varjovaalit entiseen tapaan uurnavaalina vai voivatko oppilaat uurnavaalin lisäksi äänestää ennakkoon sähköisessä etä-äänestyksessä. Oikeusministeriön tarkoituksena on seurata verkkoäänestämisestä saatuja kokemuksia.
Kouluille tarjotaan tänä keväänä Nuorisovaalien lisäksi muitakin helppoja ja valmiita välineitä demokratiakasvatukseen. Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssin, oikeusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton ja Nuorisovaltuustojen liiton toteuttama Demokratia-avain, opettajan opas demokratiakasvatukseen postitetaan tällä viikolla kaikkiin yläkouluihin, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. Aineisto tarjoaa valmiita oppituntimalleja ja projekti-ideoita demokratiakasvatuksen toteuttamiseen.
Nuorisovaalit -hankkeen tavoitteena on kasvattaa nuorten äänestysaktiivisuutta, nostaa esille nuorille tärkeitä vaaliteemoja ja tarjota sekä kouluille että nuorille välineitä eduskuntavaalien huomioimiseen. Hankkeen nimessä tiivistyy sen perusajatus: vaalien yhteydessä on puhuttava myös nuorille ajankohtaisista aiheista. Oikeusministeriö on Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssin hankkeen ohjausryhmässä
Lähde: Oikeusministeriö
Kuva: Helsingin yliopisto, Veikko Somerpuro
D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukseen muutoksia
20.1.2011
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ovat päivittäneet D-vitamiinivalmisteiden käytöstä annetut suositukset lapsille, nuorille ja raskaana oleville sekä imettäville äideille. Uudet suositukset ovat yksinkertaisemmat kuin aikaisemmat ja nuorten osalta ne kattavat koko kasvuiän. Uusilla suosituksilla pyritään turvaamaan D-vitamiinin riittävä saanti näissä ryhmissä.
D-vitamiinivalmisteiden käyttöä on Suomessa suositeltu jo vuosikymmenien ajan erityisesti imeväisille ja pienille lapsille sekä raskauden ja imetyksen aikana. Entiset suositukset on kuitenkin todettu käytännön neuvonnassa monimutkaisiksi ja valmisteiden käyttö perheissä ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Erityisesti yhden vuoden iästä lähtien valmisteiden käyttö epäsäännöllistyy ja D-vitamiinin saanti jää riittämättömäksi pienillä lapsilla. Myös nuorilla on todettu niukkaa D-vitamiininsaantia ravinnosta. Sen vuoksi päädyttiin suosittelemaan D-vitamiinivalmisteita säännöllisesti vuoden ympäri aina 18-vuotiaaksi asti. Raskaana olevien ja imettävien äitien suositus muuttui myös ympärivuotiseksi.
"Neuvoloissa tervehditään ilolla uusia suosituksia, koska ne yksinkertaistavat ja helpottavat annettavaa ohjausta", sanoo terveydenhoitaja Tarja Sallanko Helsingin Malminkartanon neuvolasta.
Lastenlääkäreiden keskuudessa on erityistä huolta kannettu leikki- ja kouluikäisistä lapsista ja nuorista, joiden D-vitamiinin saanti ilman erillistä D-vitamiinilisää on todettu riittämättömäksi. Uutta suositusta pidetään tärkeänä edistysaskeleena.
Uusien käyttösuositusten sisältö
Alle 2-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta annetaan kahden viikon iästä lähtien 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.
2-18-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta käytetään 7,5 µg (300 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole.
Poikkeuksena ovat erittäin runsaasti vitaminoidut tuotteet kuten maitovalmisteet, joissa on D-vitamiinia 2 µg /100 ml. Niiden säännöllinen erittäin runsas käyttö saattaa johtaa liian runsaaseen D-vitamiinin saantiin.
Raskaana olevat ja imettävät naiset
D-vitamiinivalmistetta käytetään 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden.
D-vitamiinivalmisteen muoto
D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3 –muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja on teholtaan parempi kuin D2 –vitamiini. D3 –vitamiini eristetään lampaan villasta, kun taas D2 –muotoa saadaan UV-säteilytetystä hiivasta.
Uusi suositus korvaa entisen sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 antaman suosituksen lasten, nuorten ja raskaana olevien sekä imettävien äitien osalta.
Lähde: THL
Nyt löytyi Suomen energiatehokkain perhe
19.1.2011
Miten käy, kun kolme erilaisissa kotitalouksissa asuvaa perhettä ryhtyy kilpailemaan energiansäästöstä? Loppuuko innostus kesken vai tuleeko ylilyöntejä? Ja millaisiin tuloksiin päästään? Vuoden energiaperhe –kilpailun satoon ovat tyytyväisiä niin kilpailijat itse kuin kisan järjestäjätkin.
Suomessa on tällä hetkellä kolme perhettä, jotka tietävät, miten kodin energiankulutusta saa vähennettyä reilusti ilman, että se vaikuttaa arkeen. Vuoden energiaperhe –tittelistä kisanneet Reimanin perhe, Horilan perhe sekä Mari Rintala pienensivät energiankulutustaan ja löysivät samalla uusia energiansäästökeinoja.
- Kaikki osallistujat olivat jo ennen kilpailua energiatehokkaita, mutta vuoden aikana he löysivät uusia tapoja energiansäästöön. Tavat säilyvät varmasti heidän arjessaan kilpailun jälkeenkin, sanoo kilpailijoita vuoden mittaan opastanut energia-asiantuntija Airi Laakkonen Vattenfallilta.
Kilpailun ideana oli näyttää, miten sekä energiankulutusta että sähkölaskua saadaan pienennettyä ilman, että arki kärsii säästötalkoista. Kilpailijoiden koteihin asennettiin reaaliaikaiset kulutusmittarit, ja kulutusta pystyi seuraamaan kisan nettisivuilla.
- Kisasivuilla on ollut vuoden mittaan valtavasti kävijöitä ja kilpailijoihin on ollut helppo samaistua. Uskon ja toivon, että joku muukin on saanut tästä kipinän tarkastella omaa energiankäyttöään.
Voittajaksi arjen pienillä muutoksilla
Vuoden kestäneen energiansäästökilpailun voittajaksi valittiin hämeenlinnalainen Horilan perhe. Opettajavanhempien ja kahden lapsen taloudessa ei tehty suuria muutoksia arkeen, vaan säästö koottiin pienistä puroista. Perheen epävirallisena tavoitteena oli se, että energiansäästöstä tulisi pysyvä elämäntapa.
- Horilan perhe oli opetellut vuoden mittaan sammuttamaan valot niistä huoneista, joissa ei oleskeltu. Voittoaan he juhlistivat kuulemma pitämällä kahdessa huoneessa valot päällä samaan aikaan, Laakkonen nauraa.
Kaukolämmitteisessä omakotitalossa asuva Horilan perhe säästi energiaa muun muassa säätämällä ilmanvaihtokojeen sisääntuloilman lämpötilaa matalammaksi. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuva Reimanin perhe puolestaan pienensi kulutustaan esimerkiksi ottamalla takan avuksi kodin lämmittämisessä. Kerrostaloasukas Mari Rintala totutteli vuoden aikana saunomaan vähemmän sekä sammuttamaan viihdelaitteet, kun ei käyttänyt niitä.
- Kaikki kilpailijat ylittivät roimasti alussa asetetun viiden prosentin säästötavoitteen. Prosentit eivät kuitenkaan kerro kaikkea, sillä kilpailijat säästivät samalla rahaa 40 eurosta jopa 400 euroon, Vattenfallin energia-asiantuntija Airi Laakkonen kertoo.
Faktaa:
- Vuoden Energiaperhe –kisan tarkoituksena on pyrkiä tehostamaan kodin energiankäyttöä ilman, että arki kärsii. Viime vuonna kisassa oli mukana kolme erityyppistä taloutta: kerrostaloasunto, sähkölämmitteinen omakotitalo sekä kaukolämmitteinen omakotitalo. Vuonna 2010 kilpailun voitti kaukolämmitteisessä omakotitalossa asuva Horilan perhe.
- Kilpailijoiden energiankulutusta pystyi seuraamaan kisan nettisivuilla reaaliaikaisesti. Sivuilla oli myös kilpailijoiden blogit, joissa he kertoivat tunnelmistaan ja kokemuksistaan.
- Kilpailu järjestetään myös tänä vuonna, jolloin kilpailijat ovat julkisuudesta tuttuja kasvoja. Kilpailijoiden nimet julkistetaan helmikuussa.
Kuvassa: Suomen energiatehokkain perhe
Lähde: Vattenfall
Nelihenkinen suomalaisperhe ostaa ruokaa ja juomaa keskimäärin 290 eurolla viikossa
20.11.2010
Kun viikon ruokatarvikkeet levitetään keittiön tasoille, avautuu mielenkiintoinen näkymä arkemme taustavoimiin. Kuva on esillä tiedekeskus Heurekassa ensi helmikuussa avautuvassa näyttelyssä, jossa tasapainoillaan uteliaalla vireellä ruokaan liittyvän yhteisöllisyyden, nautinnon ja ravitsemuksen maastoissa.
Bon apetit – Syödään yhdessä -näyttely on suunnattu 9 - 14-vuotiaille lapsille ja nuorille. Siksi esimerkkiperheeksi valikoitui vantaalainen perhe, jonka keskimääräistä lapsilukua vastaavat kaksi lasta sopivat näyttelyn ikähaarukkaan. Asiantuntijoiden mukaan ikä on mitä otollisin hyvän ruokasuhteen luomiselle, sillä nuoremmat eivät asiaa vielä syvällisesti ymmärrä ja vanhempien kohdalla suotuisin herkkyyskausi voi olla jo ohi.
Perheen äiti Tiina Örn kertoi, että kuvan ruuat vastasivat itse asiassa varsin hyvin perheen omia ruokaostoksia. Kuvassa ovat myös perheen isä Jyrki Väärämäki ja lapset Suvi ja Otso.
Suomalaiskattausta voi näyttelyssä verrata muiden maiden ruokavalioon, kun esillä on otoksia kalifornialaisen valokuvaaja Peter Menzelin 1990-luvulla toteuttamasta valokuvaprojektista, jossa hän kuvasi parikymmentä perhettä ympäri maailmaa kuluttamansa viikon ruokamäärän ääressä.
Sokeristuminen levinnyt vuosikymmenessä
Suomalaisperheen aikuisten keskimääräinen ruuankulutus koottiin Finravinto 2007 –tutkimuksesta ja lasten kulutus Yläkoululaisten ravitsemus ja hyvinvointi –tutkimuksesta 2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Marja-Leena Ovaskainen keräsi lisäksi molemmista tutkimuksista ruokaryhmien suosituimmat elintarvikkeet.
Ovaskaisen mukaan sokerin määrä ja rasvan laatu ovat edelleen kompastuskiviämme. Epäterveellisen kovan rasvan tunnistaminen ei aina ole helppoa, vaikka sitä koettaisikin välttää.
- Ruokavalion sokeristuminen on selkeä trendi viimeisten 10 vuoden aikana. Näyttää siltä, että olemme hyväksyneet jatkuvan sokeroitujen tuotteiden käytön, Ovaskainen harmittelee.
Nuorten syömiseen ja muihin elintapoihin, kuten riittävään unen määrään, tulee kiinnittää huomiota, hän muistuttaa. Ovaskaisen mukaan nyt on aika saada ravitsemuskasvatus uuteen kukoistukseen.
– Perheen yhteisten aterioiden merkitys on erityisesti teini-ikäisille tärkeää, sillä se saattaa olla päivän ainoa hetki, jolloin nuoret ja aikuiset tapaavat toisiaan. Yhdessä syöminen edistää myös aterioiden monipuolisuutta. On kannustavampaa koota kaikki aterian osat - pääruoka, kasvislisäkkeet, leipä, juoma ja jälkiruoka - tarjolle, kun syöjiä on useampia, Ovaskainen pohtii.
Hän huomauttaa, että kun lapsi jälleen kerran kysyy "Mitä ruokaa illalla?", hän osoittaa luottamusta vanhempaa kohtaan, että tämä järjestää ravintoa ja samalla vetoaa yhteiseen aikaan ruuan parissa.
Elintarvikkeet maksavat 150 euroa viikossa
Kuvaa varten lasketut keskimääräiset ruokamenot sisältävät paitsi päivittäistavarakaupasta ostettavat elintarvikkeet, myös alkoholittomat ja alkoholipitoiset juomat sekä yksityisesti maksetut ravitsemuspalvelut. Mukaan on siis laskettu esimerkiksi työpaikkalounaat, viikkorahoilla ostetut karkit, ravintola- ja kahvilakäynnit, baari-illat sekä juhlien ja juhlapyhien usein tavanomaista suuremmat kestitsemiskulut. Summa ei sisällä julkisten ruokapalveluiden kuluja, kuten koululounasta.
Ilman ravitsemuspalveluita perhe käyttää ruokaan ja juomaan noin 208 euroa viikossa ja pelkkiin elintarvikkeisiin noin 150 euroa viikossa. Keskimäärin kodin ulkopuolella syömiseen kuluu perheeltä siis 80 euroa viikossa sekä alkoholiin ja muihin juomiin noin 60 euroa viikossa.
Rahankulutus perustuu Tilastokeskuksen julkaisemaan kansantalouden tilinpitoon, jonka yhdessä osassa yksilölliset kulutusmenot jaotellaan käyttötarkoituksen ja kestävyysluokan mukaan. Luvut on ensin jaettu väkiluvulla ja sitten kerrottu neljällä.
Yliaktuaari Olli Savela Tilastokeskuksesta toteaa, että näin päästään luultavasti aika lähelle 4-henkisen perheen lukuja, mutta täysin oikeaa kuvaa se ei anna, koska lapset kuluttanevat vähemmän, ainakin alkoholia ja ravintolapalveluja.
Lähde: Ruokatieto Kuvaaja: Juha-Pekka Laakio
Koululaisille maistuvat tutut perusruoat
29.10.2010
Sydänliiton Järkipalaa -verkkosivuilla äänestetään kouluruokasuosikkia kautta aikojen. Touko-syyskuun aikana annetun 2500 äänen perusteella koululaisille maistuu parhaiten kotoinen arkiruoka.
Voittajakaksikko oli selkeä: lasagne ja lihamakaronilaatikko keräsivät vastaajilta neljäsosan kaikista äänistä. Kolmannen sijan äänestyksessä jakoivat pinaattiohukaiset ja lihapullat. Myös jauhelihakastike, kalapuikot, lihaperunasoselaatikko ja ohrapuuro ylsivät äänestyksessä korkealle. Kyselyyn voi osallistua vuoden 2010 loppuun asti osoitteissa www.jarkipalaa.fi ja www.hyvavalipala.fi.
Kouluruokaa on tarjottu Suomessa jo yli 60 vuotta. Suomen ainutlaatuinen maksuton kouluruokajärjestelmä on saanut kansainvälistä mainetta. Kouluruoka on merkittävä osa koululaisen hyvinvointia ja monelle päivän ainoa lämmin ateria. Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi vuonna 2008 kouluruokailusuosituksen, joka antaa suuntaviivat kuntapäättäjille, koulujen ruokahuollosta vastaaville sekä kouluille kouluaikaisen ruokailun järjestämiseksi.
- Valitettavasti kuntatalouden säästötoimenpiteet näkyvät usein juuri koululaisen ruokalautasella. Ateriakohtainen määräraha on reippaasti alle euron useimmissa kunnissa. Ja edelleen puhutaan siitä, voitaisiinko eri ruoka-aineiden valikoimaa vähentämällä saada aikaan lisää säästöjä. Kouluruoan arvostus näkyy myös siinä, kuinka paljon koululaiselle annetaan aikaa ruokailuun ja mihin aikaan päivästä hänellä on mahdollisuus ruokailla, Sydänliiton kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski sanoo.
Vuosina 2006-2009 Sydänliitto toimi Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman (ERA) lasten ja nuorten terveellistä ravitsemusta edistävän Järkipalaa-hankkeen väestöviestinnän koordinaattorina. Järkipalaa-hankkeen kouluruokailun tutkimuksissa tuotetut aineistot, jotka soveltuvat lasten parissa työskenteleville ravitsemuksen ja kasvatuksen ammattilaisille, on koottu Järkipalaa-verkkosivuille. Hyvä välipala –verkkosivuilla puolestaan on käytännöllistä aineistoa ruoasta ja syömisestä koululaisten vanhemmille ja koululaisille itselleen.
Vuodesta 2009 alkaen Sydänliiton kouluruokailun edistämistyötä, mm. Hyvän kouluruoan viikko, on tukenut maa- ja metsätalousministeriön Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma.
Lähde: Suomen Sydänliitto
Sarkomaa: Liikuntaläksyillä lapset ja nuoret liikkumaan
15.10.2010
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa kouluja ottamaan käyttöön liikuntaläksyt puhuessaan tänään "Liikkumalla hyvinvointia" -tilaisuudessa eduskunnan Kansalaisinfossa.
Sarkomaa toteaa, että läksyt liikunnasta ovat vielä käyttämätön voimavara. Muista aineista koulussa annetaan pääsääntöisesti läksyjä, mutta liikunnasta ei. Liikuntaläksyt ovat parhaimmillaan oiva mahdollisuus lisätä lasten ja nuorten liikuntaa sekä liikunnallisen elämäntavan muotoutumista. Liikuntaläksyt ovat konkreettinen keino vaikuttaa lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen myös kouluajan jälkeen. Läksyt veisivät myös kotiin vanhemmille viestiä jokapäiväisen liikunnan välttämättömyydestä.
Lasten liikkumattomuus on suurin kansanterveysongelmamme ja tikittävä aikapommi. Kaikkien 7-18 -vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Jopa neljänneksen 7-18 -vuotiaista arvioidaan olevan ylipainoisia. Tämä uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Nykymenolla työurien pidentäminen ja työikäisten hyvinvointi jää pelkäksi haaveeksi. Nyt on ennakkoluulottomasti otettava kaikki keinot käyttöön lasten liikunnan ja terveyden edistämiseksi.
Liikuntaläksy olisi liikuntaa lähellä kotia ja koulua. Liikunta tapahtuisi lähiliikuntapaikoilla ja yhdessä muiden ikätovereiden kanssa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen ja tukee monin tavoin lasten hyvää arkea sekä koulunkäyntiä. Liikuntaläksyt ovat hyvä aloittaa heti ensimmäisestä luokasta ja liikuntatunnista lähtien. Ensimmäiset luokat ovat otollinen aika kehittää lasten liikuntatottumuksia, mutta liikuntaläksyjä on hyvä jatkaa läpi koko peruskoulun ja sieltä myös toiselle asteelle.
Valmisteilla olevassa peruskoulun tuntijakouudistuksessa on vihdoin ja viimein lisättävä liikuntatunteja. Suomalaisissa kouluissa on liikuntatunteja muuhun Eurooppaan verrattuna varsin vähän. Yhtä lailla on koulujen kehitettävä ja monipuolistettava liikunnan opetusta ja kiinnitettävä huomiota koko koulupäivän liikunnallisuuteen. Liikuntaläksyt ovat tärkeä lisä tähän kokonaisuuteen. Liikunta on tärkeä aihe ottaa esille kodin ja koulun yhteistyössä, sillä ovathan vanhemmat tärkeimmät vaikuttajat lasten liikuntatottumuksien muodostumisessa.
Perheen käsite vaihtelee etuuksittain
11.9.2010
Uusin Sosiaalivakuutus-lehti pohtii sosiaaliturvan perhekäsitysten ristiriitaisuutta, joka suututtaa asiakkaita ja kuormittaa hallintoa.
Suomessa sosiaalilainsäädäntö olettaa, että yhdessä asuvat huoltavat ja hoivaavat toisiaan. Monet tuet ovat perhekohtaisia, ja puolison tulot vaikuttavat niiden suuruuteen. Tukia myönnettäessä esimerkiksi avopuolisoiden oletetaan elättävän toisiaan, vaikka lain mukaan heillä ei ole ställaista velvollisuutta.
- Lain ei pitäisi ottaa kantaa moraalinormistoon. Muussa perhelainsäädännössä on pyritty perheen neutraaliin määrittelyyn. Tässä asiassa sosiaalilainsäädäntö on jäänyt jälkeen, toteaa Kelan tutkija Laura Kalliomaa-Puha Sosiaalivakuutus-lehden haastattelussa.
- Elatusolettama ja elatusvelvollisuus eivät saisi olla ristiriidassa. Laki ei huomioi sitä, että avoliitossa elävillä voi olla täysin erillinen rahatalous. Uusperheessä uusi puoliso ei välttämättä osallistu kumppaninsa lasten kuluihin, sanoo puolestaan Kelan tutkija Maija Faurie .
Tutkijat ovat kartoittaneet sosiaalilainsäädännön käsitystä perheestä. Käsitys näyttää vaihtelevan etuuksittain, mikä usein hämmentää asiakkaita. Lait eivät huomioi erilaisia perhemalleja eivätkä välttämättä vastaa nykyisten perheiden todellisuutta.
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula on samaa mieltä tutkijoiden kanssa. Sosiaaliturvan perhe- ja tulokäsitteitä tulisi selkiyttää kiireesti.
- Vähimmäistavoite on nyt se, että edetään ainakin niiltä osin, kun raha ei tule vastaan. Kustannuksiltaan neutraalit muutokset on tavoitteena saada vielä tämän eduskunnan käsiteltäväksi, ministeri Rehula lupaa Sosiaalivakuutus-lehden haastattelussa.
Työryhmä ehdottaa kokeilua, jolla edistettäisiin lapsen edun huomioon ottamista huoltoriidoissa
18.8.2010
Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että eräissä käräjäoikeuksissa ryhdytään kokeilemaan uudenlaista lapsen huoltoriitojen sovittelua. Sovittelussa olisi mukana lapsipsykologi tai perheterapeutin koulutuksen saanut kokenut sosiaalityöntekijä, joka valvoisi lapsen etua. Työryhmä luovutti ehdotuksensa tänään oikeusministeri Tuija Braxille.
Uuden menettelyn toivotaan lisäävän sovintojen määrää ja näin parantavan lapsen edun huomioon ottamista erityisesti vaikeissa huoltoriidoissa. Kokeilu on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alussa Espoon, Helsingin, Oulun ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeuksissa.
Hallitus on politiikkariihen kannanotossaan helmikuussa 2009 sitoutunut kokeilun järjestämiseen, mutta sen rahoitus on vielä auki. Kokeilu on osa hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaa, joka vahvistaa lapsiystävällistä Suomea.
Sovittelua johtavan tuomarin apuna toimivalla lapsipsykologilla tai sosiaalityöntekijällä pitäisi olla kokemusta työskentelystä eroperheiden kanssa. Hänen tärkein tehtävänsä olisi auttaa erityisesti vanhempia näkemään lapsen etu. Hän osallistuisi sovitteluistuntoihin ja hän voisi myös keskustella erikseen lapsen kanssa, jos vanhemmat sen hyväksyvät.
Kaksivuotisen kokeilun aikana asiantuntijat tulisivat perheneuvoloista tai kokeneiden lastenvalvojien joukosta ja heidän palkkionsa maksettaisiin valtion varoista.
Sovitteluun soveltuvia juttuja arvioidaan olevan 160 vuodessa. Sovitteluun eivät sovellu riidat, joissa vanhemmilla on vakavia psykososiaalisia ongelmia, päihdeongelmia, perheessä on ollut väkivaltaa tai vanhemmat ovat keskenään epätasapainoisessa asemassa. Nykyisin sovintoon päättyy oikeudenkäynnissä noin puolet huoltoriidoista.
Kokeilussa oli esimerkkinä Norjassa hyväksi havaittu ns. Follo-malli, jossa lapsipsykologi osallistuu lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta koskevaan oikeudenkäyntiin. Koska tämä ei Suomessa nykylainsäädännön mukaan ole mahdollista, kokeilu on tarkoitus toteuttaa erillisessä sovittelumenettelyssä. Menettely edellyttää kaikkien osapuolten suostumusta. Tuomarin tulisi siirtää juttu sovitteluun, kun hän katsoo menettelyn sopivaksi. Myös vanhempia tulisi rohkaista tekemään sovitteluhakemuksia.
Työryhmä ehdottaa jatkotyöryhmän perustamista valmistelemaan uuden menettelyn laajempaa käyttöönottoa.
Vähäinen hedelmien syönti lapsuudessa näkyy valtimoissa aikuisena
16.6.2010
Sydän- ja verisuonitautien kehittymistä voi ehkäistä jo lapsuudessa, pitkä suomalaistutkimus vahvistaa. Erityisesti vähäinen hedelmien syönti ja vähäinen liikunta lapsuuden aikana liittyivät valtimoiden sisäpinnan paksuuntumiseen.
Tutkijat seurasivat 1 800 lasta 27 vuoden ajan ja havaitsivat lapsuuden elintapojen ja riskitekijöiden liittyvän siihen, missä kunnossa osallistujien kaulavaltimot olivat aikuisena.
Perimällä tai aikuisiän tottumuksilla ei yhteyttä
Osallistujilta mitattiin toistuvasti veren kolesteroli- ja sokeripitoisuudet, verenpaine ja paino. Lisäksi kysyttiin tupakoinnista, liikunnasta ja hedelmien syönnistä.
Valtimoiden sisäpinnat olivat paksuuntuneet lähes kaksi kertaa enemmän henkilöillä, joilla oli vähintään kolme sydäntautien riskitekijää lapsena kuin niillä, joilla ei ollut lainkaan riskitekijöitä. Yhteys ei selittynyt aikuisiän riskitekijöillä eikä perinnöllisillä seikoilla.
Valtimoiden sisäpintojen paksuuntuminen kertoo sydän- ja verisuonitautien vaarasta. Tutkimus julkaistiin European Heart Journal -lehdessä. Siitä kertoi Uutispalvelu Duodecim.
Lähde: Ruokatieto
Alakoululaiset haluaisivat opiskella kotitaloutta
12.5.2010
Nuori Suomi ry:n toteuttaman taito- ja taideaineita koskeneen kyselyn mukaan kolmannes 4 - 6 -luokkalaisista peruskoululaisista haluaisi kouluun kotitaloutta jo alaluokille. Tämä on selkeä viesti päättäjille: oppilaat tarvitsevat kouluun toiminnallisia ja soveltavia oppiaineita. Oppilaiden mielipide on otettava vakavasti uudessa tuntijaossa.
- Nyky-yhteiskunta edellyttää varhaista pärjäämistä, siis itsenäistä arjen hallintaa!
Kotitalousopetuksen aloittaminen nykyistä aikaisemmin on osaratkaisu yksin arjessa koulupäivän jälkeen selviytymisessä ja terveyttä edistävien tottumusten luomisessa, sanoo Riitta Cederberg Kotitalousopettajien liitosta.
- Nykyisistä vinoutuneista ruokatottumuksista ja arjen sirpaleisuudesta johtuen kotitalouden opetus on tärkeämpää kuin koskaan ennen, toteaa puheenjohtaja Cederberg. Nykyisen yltäkylläisyyden ja hektisen elämäntavan ansiosta kansakuntamme terveyshaasteita ovat ylipaino ja monet muut terveyttä heikentävät ravitsemukselliset asiat. Välipalaistuminen, laiduntaminen, eli jatkuva pikkusyöminen ajasta ja paikasta riippumatta, energiajuomat, limut ja karkit sekä pikaruokakulttuuri uhkaavat terveyttämme. Kotitaloutta, arjen hallintaan valmentavaa taitoainetta tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osalle lapsista ja nuorista koulun kotitalousopetus on ainoa mahdollisuus oppia ja harjoitella arjen taitoja, sanoo puheenjohtaja Riitta Cederberg.
- Terveyden kannalta ei riitä, että lisätään liikuntaa, jos samaan aikaan tuhotaan sen vaikutukset käden ja suun välisellä liikkeellä, mättämällä suuhunsa epäterveellisiä välipaloja, jatkaa Cederberg. Tällä hetkellä kotitalous on perusopetuksen vähätuntisin oppiaine. Muista taito- ja taideaineista poiketen kotitaloutta opetetaan vain yläluokilla. Tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä osana omaa hyvinvointia ja elämänhallintaa. Kotitalouden opetus jäsentää ruoka-, ravitsemus-, ympäristö ja taloustiedon konkreettisiksi kuluttajataidoiksi. Kotitalous on elämyksellistä tekemällä oppimista.
Nuoren Suomen tutkimus tuo esiin sen, että lapset toivovat toiminnallisia ja soveltavia oppiaineita.
- Kotitalousopetus on käytännön työmenetelmiä korostava ja monitieteinen oppiaine, joka ponnistaa oppilaille tutuista arjen ilmiöistä. Oppilaan ikäkausi ja edellytykset sekä omasta itsestä ja muista huolehtiminen tulevat luontevasti huomioon otetuiksi.
- Perusopetuksen tavoite- ja tuntijakoa tehtäessä kotitalousopetuksen valinnaisuutta tulee vahvistaa hallitusohjelman mukaisesti läpi koko perusopetuksen, myös 1 - 6 vuosiluokilla nykyisen kaikille yhteisen kolmen vuosiviikkotunnin lisäksi.
- Koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen aikana kotitaloutta opetetaan kaikille oppilaille ainoastaan kolme vuosiviikkotuntia, tavallisimmin kolme tuntia viikossa seitsemännellä luokalla. Se on vain yksi prosentti (1%) siitä vähimmäistuntimäärästä, jota jokainen oppilas opiskelee perusopetuksen aikana, toteaa Cederberg.
- Kotitalouden aihealueet ovat niin lähellä, että niiden arvoa ei nähdä. Moniko meistä olisi valmis olemaan ilman ruokaa, puhtaita vaatteita tai siistiä kotia?
Lähde: Kotitalousopettajien liitto
Alle 15-vuotiaiden määrä Suomessa pienin yli 100 vuoteen
24.3.2010
Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2009 lopussa 888 323 alle 15–vuotiasta henkilöä. Määrä on alhaisin vuoden 1895 jälkeen. Alle 15–vuotiaiden määrä on vähentynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 lähtien. Vielä vuoden 1977 lopussa Suomessa oli miljoona alle 15–vuotiasta. Alle 15–vuotiaiden määrä oli suurimmillaan Suomessa vuonna 1959, jolloin heitä oli 1,35 miljoonaa.
Suomen virallinen väkiluku 31.12.2009 oli 5 351 427, joista miehiä oli 2 625 067 ja naisia 2 726 360. Maamme väkiluku kasvoi vuoden 2009 aikana 25 113 henkilöllä. Kolmantena vuotena peräkkäin muuttovoitto ulkomailta oli luonnollista väestönlisäystä suurempi väkilukua kasvattava tekijä.
Lähde: Tilastokeskus
Lapsettomuushoidot koettelevat psyykkisesti
11.3.2010
Raskaus ei aina ala helposti. Arvioidaan, että joka kuudes lasta toivova pari jossain elämänsä vaiheessa joutuu sen tosiasian eteen, ettei raskaus ole alkanut vuoden yrittämisen jälkeenkään. Lapsettomuushoidot voivat kestää kauan ja olla rankkoja psyykkisesti. Tähän on onneksi saatavilla tukea, ja onnistunut lapsettomuushoitojen läpikäyminen voikin olla pariskunnalle hyvin eheyttävä kokemus.
Lapsettomuushoitojen avulla jopa 70–80 prosenttia hoidoissa olevista pariskunnista saa toivomansa lapsen. Hoidot saattavat kuitenkin olla rankka psyykkinen koettelemus, ja ahdistusta voi lisätä asian salailu ympäristöltä. Kun lopulta hoitojen avulla saadaan kauan toivottu lapsi, ei onni ehkä olekaan heti läsnä.
- Raskausajasta ei ehkä osata nauttia, sillä mielessä voivat pyöriä pelko, epävarmuus, epäonnistumisen tunne ja keskenmenoepäily. Mietitään, että ”jos vauva syntyy”, eikä ” kun vauva syntyy”. Kun vauva on sitten syntynyt, ristiriitaiset tunteet voivat leimata edelleen vauva-arkea. Onni ei välttämättä tule heti, mutta eihän se aina spontaaniraskauksissakaan tule heti, vaan vasta pikku hiljaa, kun opitaan tuntemaan toisensa ja elämään arkea vauvan kanssa, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Lapsettomuus saattaa olla useimmille pariskunnille siihenastisen elämän ensimmäinen vakava kriisi. Pitkä hoitoprosessi voi lopulta kuitenkin olla hyvinkin eheyttävä kokemus. Tärkeää olisi puhua ja käydä läpi lapsettomuutta ja sen merkitystä omaan identiteettiin: naiseuteen ja miehuuteen sekä parisuhteeseen. Lapsettomuusklinikoiden henkilökunta on koulutettu pariskuntien tukemiseen ja auttamiseen, ja heillä on aikaa paneutua asiaan. Joskus voidaan tarvita asian läpikäymiseen psykologin apua. Monet saavat myös apua vertaistukiryhmistä.
- Raskausaikana kannattaa myös neuvolassa mainita, että raskauden alkamiseen on tarvittu apua. Silloin henkilökunta osaa auttaa paremmin. Parin olisi myös hyvä yhdessä miettiä, kenelle kaikille lapsettomuudesta halutaan kertoa. Avoimuus tässä asiassa voi helpottaa hoitojaksojen ajalle mahdollisesti sattuvia muita kuormittavia tapahtumia.
Miten kertoa lapselle?
Jos lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla, voi vanhempia pohdituttaa, pitäisikö lapselle kertoa hänen biologisesta alkuperästään. Siihen, miten ja milloin lapselle kannattaa asiasta kertoa, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Oman biologisen alkuperän tietäminen on lapsen identiteetin kehitykselle kuitenkin hyvin tärkeää. Myös vuonna 2007 voimaan tullut hedelmöityshoitolaki ottaa asiaan kantaa.
- Hedelmöityshoitolaki antaa lapselle mahdollisuuden saada tietää biologinen alkuperänsä, kun hän on täyttänyt 18 vuotta. Klinikoilla kehotamme pariskuntia kertomaan asiasta lapselle hänen kulloisenkin elämänvaiheen ymmärryksen tasolla, esimerkiksi satukirjojen avulla, Sirviö kertoo.
Vanhempia saattaa pelottaa, että lapsi hylkää ei-geneettisen vanhempansa, kun hän saa tietää alkuperästään. Vastaava hoitaja Sirviö toteaa, että tällainen pelko on useimmiten turhaa.
- Minusta avoimuus on kaikista tärkein asia: lapselle avoimesti kertominen estää perhesalaisuuksien muodostumisen ja estää asian esiintulon esim. riitatilanteissa. Mitä aiemmin asiasta kertoo, sitä parempi. Jos asiaa on salailtu, lapselle saattaa tulla petetyksi tulemisen tunne, Väestöliiton klinikoiden vastaava hoitaja Eeva-Liisa Sirviö sanoo.
Lähde: Väestöliiton klinikat Oy
Koulun välipalatarjonta vähentää epäterveellistä napostelua
5.2.2010
Terveelliselle välipalatarjonnalle on kouluissa kysyntää. Sekä nuoret, opettajat että kouluravintoloiden esimiehet arvostavat koulun välipalamyyntiä ja kokevat sen tärkeäksi. Maukkaiden ja ravitsevien välipalojen tarjonta saavuttaa etenkin niitä nuoria, jotka eivät syö välipalaa tai hakevat epäterveellistä syömistä koulun ulkopuolelta. Tämä selvisi Leipätiedotuksen Haukkaa välillä -hankkeesta, jonka ensimmäinen osa päättyi vuodenvaihteessa 2009-2010.
Haukkaa välillä -hanke
Leipätiedotuksen Haukkaa välillä -hanke toteutettiin MMM:n tuella vuonna 2009 neljällä eteläsuomalaisella paikkakunnalla 47 koulussa. Sen kohteena oli yhteensä 26 000 nuorta. Hankkeessa käytettiin hyödyksi Leipätiedotuksen aiemmista nuorisohankkeista saatuja kokemuksia. Hanke lisäsi keskustelua ja lehtikirjoituksia koululaisten välipaloista ja niiden laadusta.
Välipalapassilla helpotusta välipalamyyntiin
Yhdessä koulujen ruokapalvelujen kanssa tuotettiin materiaalia helpottamaan välipalatarjoilun aloittamista ja markkinointia. Lisäksi keittiöhenkilökunnalle ja koulun johdolle järjestettiin koulutusta. Välipalavalikoimat tarkistettiin ja muokattiin tarvittaessa paremmin vastaamaan kouluruokasuosituksia. Etukäteen maksettavan välipalapassin avulla vanhemmat pystyivät ohjaamaan nuoria terveellisiin välipalavaihtoehtoihin.
Tarjonta vaikuttaa nuorten asenteisiin ja valintoihin
Hankkeen aikana nuorten välipalat muuttuivat oleellisesti terveellisemmiksi. Ylivoimaisesti mieluisin välipala oli leipä (57 % vastaajista). Välipalan tärkeimmät valintaperusteet olivat maku ja se, kuinka hyvin se pitää nälän loitolla. Omista valinnoista riippumatta nuoret huomasivat, että runsaskuituisella leipävälipalalla jaksoi iltapäivätunneilla paremmin kuin runsaasti sokeria sisältävällä. Myös opettajat huomasivat, että välipalan laadulla oli vaikutusta nuorten vireyteen. Nuorten jaksamisen parantuminen koettiin esimerkiksi Espoossa niin tärkeäksi, että ruokapalvelu käyttää tuloksia hyödyksi jopa rehtoritapaamisissa.
Nuoret hankkivat välipalansa mielellään kouluravintolasta ja koulun oman välipalamyynnin myötä koulun ulkopuolelta ostettujen epäterveellisten välipalojen määrä putosi puoleen. Ennen koulun välipalamyynnin aloittamista tavallisimmat välipalat olivat keksejä ja patukoita, makeisia ja virvoitusjuomia.
- Välipalamyynnin onnistumiseen vaikutti selvästi koulun johdon asenne, kertoo Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Ulla Rauramo. Ennakkopelko valvonnan järjestämisestä kävi toteen vain parissa koulussa. Kouluravintolaesimiehet kokivat välipalamyynnin positiiviseksi, vaikka se lisäsi jonkin verran keittiöhenkilökunnan työtä. Välipalan myyntiajoissa koettiin olevan parantamisen varaa, sillä myyntipiste ruuhkautui ajoittain. Lisäksi välipalan myyntiaika osui toisinaan iltapäivien kaksoistunneille, jolloin nuorilla ei ollut mahdollisuutta ostaa välipalaa koulusta.
Lähde: Leipätiedotus ry
Lapsuudenperheen ongelmat ennakoivat huonoa unen laatua aikuisena
14.1.2010
Suomalaisen työikäisen väestön tutkimuksessa havaittiin vahva yhteys lapsuuden aikaisten psyykkisten ja taloudellisten vaikeuksien ja aikuisiän huonon unen laadun välillä.
Lääketieteellisen unitutkimuksen arvostetussa Sleep Medicine -tiedelehdessä julkaistun suomalaisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsuudenkodissaan huomattavia vaikeuksia kokeneilla riski huonoon unen laatuun aikuisiässä on merkittävästi kohonnut.
Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Turun ja Tampereen yliopistojen sekä Kelan kanssa tehtävää tutkimusta. Tutkimusaineisto käsitti noin 26 000 työikäistä suomalaista.
Mitä enemmän lapsuusaikaan oli kasautunut ongelmia, sitä suurempi oli riski huonoon unen laatuun aikuisiässä. Yksittäisistä lapsuuden ajan kuormittavista tapahtumista haitallisimmaksi unen laadun kannalta osoittautui jatkuva koettu pelko jotain perheenjäsentä kohtaan. Muut unen laatua heikentävät lapsuuden ajan tapahtumat olivat vanhempien avioero, pitkäaikaiset taloudelliset vaikeudet, vakavat ristiriitaisuudet perheessä, perheenjäsenen vakava sairastuminen ja alkoholiongelmat perheessä.
Erityisen suuri riski huonoon unen laatuun oli niillä, joilla lapsuudenkodin vaikeuksiin liittyi myös huono suhde jompaankumpaan vanhempaan.
Niillä, joilla oli lapsuus- ja nuoruusaikanaan huono suhde äitiin sekä useampia kuormittavia lapsuuden tapahtumia, riski huonoon unen laatuun aikuisiässä yli kymmenkertaistui. Huono isäsuhde yhdistettynä kuormittaviin tapahtumiin myös moninkertaisti riskin huonoon unen laatuun. Samaan tutkimusai-neistoon perustuvissa aiemmissa tutkimuksissa lapsuudenkodin vaikeuksien ja kuormittavien kokemusten on todettu lisäävän myös riskiä varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen, masennukseen ja sepelvaltimotautiin.
"Lapsuuden ajan olosuhteilla näyttääkin olevan erityistä merkitystä aikuisiän monille eri terveysriskeille, kuten tämän tutkimuksen tulosten mukaan huonolle unen laadulle, joilla taas on merkitystä, kun mietitään keinoja edistää kansanterveyttä, työhyvinvointia ja työssä jatkamista", sanoo Kelan erikoistutkija Karoliina Koskenvuo.
Lähde: Kela
Kouluruuan kytkeminen luokkatyöhön kohentaa ruokailukokemuksen imagoa
3.12.2009
Nuoret on sitoutettava mukaan kouluruokailun imagotalkoisiin omista lähtökohdistaan, kirjoittaa yliopettaja Auli Guilland Laurea Ammattikorkeakoulusta Ruokatiedon tuoreessa Puheenvuorossa. Keinoina voivat olla yhteisölliset mediat ja kouluravintolan luominen nuorten omaksi tilaksi.
- Tätä voisi edistää se, että kouluruokala ja sen palvelutoiminta kytkettäisiin eri oppiaineisiin. Nuoret voisivat itse tuottaa piirustuksia ruokalan seinille. Ruokalista ja siihen liittyvän tiedon kokoaminen voisi olla kytketty osaksi luokkatyötä kotitalous- ja terveystiedon oppituntien lisäksi myös esimerkiksi kemiassa, äidinkielessä, ruotsissa, englannissa ja piirustuksessa, Guilland ehdottaa
Itsestäänselvyys ei vedä puoleensa
Kouluruokaa koskevassa viestinnässä vedotaan yleensä sen terveellisyyteen. Guilland korostaa, että terveellisyys on laatuominaisuus, joka kuluttajien mielessä on samanlainen itsestäänselvyys kuin puhtaus. Näiden asioiden tulee olla jo lähtökohtaisesti kunnossa.
Ruuan maku puolestaan nousee valintaperusteeksi vasta, kun nuori on mennyt ruokasaliin. Mutta miten madaltaa tätä kynnystä. Miten saada nuori houkutelluksi paikalle ja maistamaan tarjolla olevaa ruokaa. Ongelmallisin kouluruuan tilanne on yläkouluissa, missä ruokalassa käynti on Guillandin mukaan pääkaupunkiseudulla vähentynyt tänäkin syksynä.
Nuoret haluavat tietää ruuan ravintoarvot
Laurea Ammattikorkeakoulu Espoossa selvittää meneillään olevassa DeLi-projektissa kouluruuan imagoa ja houkuttelevuuden lisäämiskeinoja yläkoulun vanhimpien oppilaiden parissa. Oppilaat muodostavat mielikuvia kouluruoasta jo pienestä pitäen.
- Tulostemme mukaan kouluruokailua koskevan viestinnän tulisi avoimemmin ja täsmällisemmin kertoa siitä mitä ruokaa on tarjolla ja mistä raaka-aineista se koostuu. Haastatelluissa ilmeni, että osa nuorista arveli esimerkiksi, että kouluruoka on rasvaista, Guilland sanoo.
Aterian ravintokoostumuksen kuvaaminen päivän ruokalistalla toisi nuorille tärkeää tietoa. Lihaskuntoaan kehittävät pojat saisivat näin varmistusta siitä, että proteiinimäärä vastaa heidän odotuksiaan. Laihduttava tyttökin uskaltaisi syödä, kun näkisi aterian energiasisällön.
Lähde: Ruokatieto
|
|
|
|
|
Haastattelussa
|
Lapsiasiavaltuutettu
Maria-Kaisa Aula
"Mediakasvatus on tarpeellista – samoin mediasuojelu. Lasten vapaa-aika tilastojen perusteella on aika televisiokeskeistä."
Lue haastattelu
|
|
1.1.2012