26.3.2011

Kotitalouksien luottokanta oli vuoden 2010 joulukuun lopussa yhteensä 104 miljardia euroa. Luotot kasvoivat edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna noin 6 prosenttia. Kotitalouksien luotoista noin 79 miljardia euroa oli asunto- ja vapaa-ajan asuntoluottoja. Asuntoluotot kasvoivat noin 7 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen verrattuna. Uusia asuntoluottoja kotitaloudet nostivat yhteensä 5 miljardia euroa neljänneksen aikana. Kulutusluottoja ja opintolainoja kotitalouksilla oli vuoden 2010 joulukuun lopussa vajaa 15 miljardia euroa. Luvut käyvät ilmi Tilastokeskuksen luottokantatilastosta.

Kotitalouksien asuntoluottokanta ja sen vuosimuutos vuosina 2002–2010

X)

Antolainauskanta 246 miljardia euroa joulukuun lopussa

Kotimaisten rahoitus- ja vakuutuslaitosten, valtion ja sosiaaliturvarahastojen myöntämien antolainojen kanta oli vuoden 2010 neljännen neljänneksen lopussa yhteensä noin 246 miljardia euroa. Antolainauskanta kasvoi edellisestä neljänneksestä noin yhdeksän prosenttia. Uusia antolainoja nostettiin yhteensä 186 miljardilla eurolla. Poikkeuksellisen suuri nousu antolainauksessa johtuu yhden pankkikonsernin sisäisestä tase-erien siirrosta.

Kotimaisten luotonantajien yritystoiminnalle eli yrityksille ja elinkeinonharjoittajien kotitalouksille myöntämä luottokanta oli vuoden 2010 joulukuun lopussa yhteensä runsaat 73 miljardia euroa. Loka-joulukuussa 2010 yritystoimintaa varten nostettiin uusia luottoja runsaat kymmenen miljardia euroa.

Pienlainoja myönnettiin 65 miljoonalla eurolla

Vuoden 2010 neljännen neljänneksen aikana uusia pikaluottoja myönnettiin kotitalouksille noin 65 miljoonalla eurolla, yhteensä yli 302 000 kappaletta. Keskimääräinen pikavippi oli vuoden 2010 neljännellä neljänneksellä 214 euroa ja takaisinmaksuaika oli keskimäärin 32 päivää. Pikavipin ottajat maksoivat loka-joulukuun aikana ottamistaan lainoista yhteensä 17 miljoonaa euroa erilaisia kuluja. Pikavippiin kohdistuvat kulut olivat siten keskimäärin 26 prosenttia myönnetystä lainapääomasta. Vuoden 2010 neljännellä neljänneksellä tilastoituja pienlainayrityksiä oli 63 kappaletta eli kaksi yritystä vähemmän kuin edellisellä neljänneksellä.

Lähde: Tilastokeskus

6.12.2010

Tilastokeskuksen perhetilaston mukaan vuonna 2009 Suomessa oli 60 500 perhettä, joissa vähintään toinen puolisoista tai ainoa vanhempi oli ulkomaan kansalainen. Viime vuoden aikana näiden perheiden määrä on lisääntynyt 4 200 perheellä. Vuonna 1995 tällaisia perheitä oli vain 25 800, mikä oli 1,9 prosenttia kaikista perheistä. Vaikka sellaisten perheiden määrä, joissa vähintään toinen puolisoista tai ainoa vanhempi on ulkomaan kansalainen, onkin kasvanut, näiden perheiden osuus on edelleen vain 4,2 prosenttia kaikista Suomen perheistä.

Yleisin yhdistelmä ulkomaalaisten perheissä on suomalainen mies ja ulkomaalainen nainen ja toiseksi yleisin yhdistelmä on ulkomaalainen mies ja suomalainen nainen. Vielä 1990-luvun puolivälissä yleisin yhdistelmä ulkomaalaisten perheissä oli suomalainen vaimo ja ulkomaalainen mies. Vuonna 2009 määrällisesti eniten kasvoi niiden perheiden määrä, joissa sekä mies että vaimo ovat ulkomaan kansalaisia.

Perheitä koskevat tiedot vuodelta 2009 on julkistettu jo toukokuussa 2010. Tämä on laajempi katsaus aiemmasta julkistuksesta sisältäen mm. yleiskatsauksen ja taulukoita. Seuraava laajempi katsaus julkistetaan marraskuussa 2011.

Lähde: Tilastokeskus

13.11.2010

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuokra-asunnossa asuvista asuntokunnista suurin osa, 85 prosenttia, oli yksin tai kaksin asuvia henkilöitä, omistusasunnoissa vastaava osuus oli 68 prosenttia. Suurempia, vähintään neljän henkilön asuntokuntia oli vuokra-asunnoissa asuvista asuntokunnista 7 prosenttia ja omistusasunnossa asuvista 19 prosenttia. Vakinaisesti asuttuja vuokra-asuntoja oli vuoden 2009 lopulla kaikkiaan noin 763 000, joista 48 prosenttia oli arava- tai korkotukivuokra-asuntoja.

Kaikkiaan vakinaisesti asuttuja asuntoja oli vuoden 2009 lopulla 2 517 000. Runsaasta miljoonasta vakinaisesti asutusta kerrostaloasunnosta yli puolet oli vuokra-asuntoja. Rivitaloissa oli noin 114 000 vuokra-asuntoa, mikä on noin kolmannes asutuista rivitaloasunnoista. Omakoti- ja paritaloissa oli 35 000 vuokra-asuntoa.

Lähde: Tilastokeskus

29.10.2010

Jos kotina on kaukolämmitteinen omakotitalo, tulee helposti ajateltua, etteivät säästötalkoot juuri hetkauta energiankulutusta suuntaan tai toiseen. Vuoden Energiaperhe –kilpailuun osallistuva Horilan perhe on todistanut tämän käsityksen vääräksi, sillä he ovat ylittäneet tavoitteet mennen tullen.

Tammikuussa käynnistyneessä Vuoden Energiaperhe –kilpailussa on pihistetty energiankulutuksesta kolmessa erilaisessa kodissa. Kaukolämmitteisessä omakotitalossa asuva Horilan perhe on jo ylittänyt viiden prosentin säästötavoitteensa ja nostanut säästönsä lähes 15 prosenttiin.

- Kilpailussa on nyt menossa yhdeksäs kuukausi, ja mukaan on mahtunut sekä helpompia että vähän vaikeampia vaiheita. Emme ole tehneet radikaaleja muutoksia mihinkään vaan lähteneet siitä ajatuksesta, että pienistä puroista kasvaa iso virta, kertoo Mikko Horila.

Horilan perheessä urheillaan paljon ja pyykinpesukone pyörii harva se päivä. Pyykkäämisen viemä energia ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, toisin kuin talon LVI-laitteiden kulutus.

- Vaikka talomme ei lämpiä sähköllä, sähkö tuntuu kuitenkin pyörittävän kaikkia laitteita niin paljon, että niiden osuus energiankulutuksesta on suuri. Olemme nyt tehneet säätöjä ilmanvaihtokojeeseen tiputtamalla sisään tulevan ilman lämpötilaa, mikä vaikutti merkittävästi kulutukseen.

"Onko kukaan kotona?"

Horilan perhe on kilpailun aikana saavuttanut myös epävirallisen tavoitteensa eli sen, että energiansäästöstä tulisi pysyvä elämäntapa. Monet pikkuasiat ovat jo vakiintuneet käytänteiksi.

- Alussa talo tuntui pimeältä ja naapuritkin vinoilivat, että olemmeko lainkaan kotona, kun valot eivät pala. Nyt tällaiset pieniltä tuntuvat asiat ovat kuitenkin alkaneet häiritä. Esimerkiksi työpaikalla mietityttää, miksi valot palavat tyhjässä koululuokassa, opettajana työskentelevä Mikko Horila kertoo.

Valojen ja laitteiden kytkeminen pois päältä ovat helppo vinkki energiansäästöön. Mikko Horila neuvoo kuitenkin tarkastamaan myös LVI-laitteet ja mahdollisen sähkölämmityksen, sillä suurin säästö tulee usein niistä.

- Omakotitaloissa on kuitenkin monta asiaa hakattu kiinni jo rakennusvaiheessa, eikä oleellisia muutoksia välttämättä pysty tekemään jälkikäteen.

Energiakisaperheiden neuvonantajan, Vattenfallin energia-asiantuntija Airi Laakkosen mukaan omakotitaloissa asuvilla ei ole mitään tiettyjä asioita, jotka he tekisivät energiankulutuksen osalta "väärin".

- Aina ei kuitenkaan välttämättä huomata, että esimerkiksi pihavalaistus ja lämmin käyttövesi voivat olla varsinaisia energiasyöppöjä. Avuksi voi ottaa valaistuksen liiketunnistimet ja hämäräkytkimet sekä vettä säästävät suihkusuuttimet, Laakkonen ehdottaa.

Lähde: Vattenfall Oy

11.9.2010

Asumismenojen hyväksyminen toimeentulotuessa vaihtelee eri kunnissa.

Pienituloisten kotitalouksien asumista tuetaan asumistukien lisäksi usein toimeentulotuella. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa ja Kelan tutkimusosaston toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin yleisen asumistuen ja toimeentulotuen yhteensovittamiseen ja päällekkäisyyteen liittyviä ongelmia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin toimeentulotuen ja asumiskustannusten suhdetta Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aineistojen avulla marraskuun 2006 tilanteessa. Aineisto osoittaa, että asumiskustannusten osuus toimeentulotuessa on yleensä huomattava.

Yksin asuvilla työttömillä, jotka saavat peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea, valtaosa toimeentulotuesta voidaan selittää asumiskustannuksilla. Heillä oli keskimäärin 170 euroa sellaisia asumiskustannuksia, joita ei voinut kattaa asumistuella eikä työttömyyspäivärahalla. Asumiskustannukset ylittävät usein tuntuvasti yleisen asumistuen normit, mikä lisää toimeentulotuen tarvetta. Asumistuen tiukat tulorajat ja asumiskustannusten tarkat normit aiheuttavat osaltaan riippuvuutta toimeentulotuesta.

Tutkimuksessa selvitettiin myös kunnille ja kuntayhtymille suunnatulla kyselyllä, miten kunnissa otetaan huomioon asumismenot toimeentulotukea myönnettäessä. Lain mukaan asumismenot tulee ottaa toimeentulotuessa huomioon kohtuullisen suuruisina. Käytännössä kunnat määrittelevät itse, mitä ovat kohtuulliset asumismenot.

Valtaosa kunnista on määritellyt kohtuulliset asumismenot kotitalouden koon perusteella. Näin määräytyviä asumismenonormeja sovelletaan toimeentulotukea myönnettäessä. Kuntien välillä on kuitenkin eroja siinä, kuinka tiukasti normeista pidetään kiinni ja mitä asumismenoeriä normeihin katsotaan kuuluvan. Verrattuna 15 vuoden takaiseen tilanteeseen, kunnat ovat kiristäneet suhtautumistaan esimerkiksi vuokramenoihin. Vuonna 2009 alle viidennes kyselyyn vastanneista kunnista hyväksyi vuokramenot pääsääntöisesti kokonaisuudessaan.

Tutkimuksessa tiedusteltiin myös kuntien toimeentulotukiviranomaisten näkemyksiä asumistukijärjestelmän ongelmista. Viranomaiset arvioivat, että toimeentulotuen tarve johtuu usein nimenomaan asumistukijärjestelmän ongelmista. Näitä ovat esimerkiksi asumistukihakemusten liian pitkät käsittelyajat, tuen matala taso ja asumistukijärjestelmän jäykkyys.

Kuntien välillä näyttää olevan suuria eroja asumismenojen huomioimisen tasossa ja tavoissa. Tämän vuoksi eri kunnissa asuvat toimeentulotukiasiakkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.
Lähde: Kelan tutkimusosasto

1.3.2010

”Lapsiperheiden kotipalvelu on ollut viime vuosina esillä ja sen saamisessa on ollut kunnissa paljon ongelmia. Ns. perinteinen kotipalvelu on lähes kokonaan hävinnyt ja tilalle on tullut perhetyö, mikä käytännössä tarkoittaa korjaavaa työtä, koska perheen tulee saadakseen sitä olla jo lastensuojelun asiakas ” sanoi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen avatessaan lastensuojelulain muutoksia käsittelevän koulutuspäivän Oulussa 26.2.2010

Ylijohtaja Savolainen korosti puheessaan, että riittävillä lapsiperheiden kotipalveluilla on suuri merkitys perheiden selviytymisessä. ”Oikeaan aikaan annettu kotiapu voi olla ratkaiseva asia, jolla tuetaan perhettä selviytymään vaikeista tilanteista ja ehkäisemään se, että perheestä tulee lastensuojelun asiakas. ”

Savolaisen mukaan kansalaiset ovat tänä päivänä valveutuneempia kuin aiemmin ja myös kriittisempiä viranomaisten toimintaa kohtaan. ” Yhä useammista lastensuojeluasioista kannellaan Pohjois-Suomessa aluehallintoviranomaisille. Viime vuonna rikottiin ennätyksiä. Myös lastensuojeluasioiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta kaikissa kunnissa ja se näkyy varmastikin kantelujen määrän kasvuna”, kertoi Savolainen.

Vuonna 2009 kantelujen määrä kolminkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna, ollen nyt 28 kantelua. Kantelun syynä oli yhä useammin sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoon liittyvät asiat tai lastensuojelun arviointeihin liittyvät pitkät käsittelyajat. Myös Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeuksissa käsiteltiin viime vuonna enemmän lastensuojeluasioita kuin vuonna 2008.

Kantelujen määrän kasvu kertoo Savolaisen mukaan myös siitä että, lastensuojelutyön kehittämisessä on vielä paljon haasteita.

7.1.2010

MMM Sanna Koskisen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tarkastettava väitöstutkimus käsittelee lasten ja nuorten osallistumista lähiympäristöjensä kehittämiseen osana koulujen ympäristökasvatusta. Tulokset osoittavat, että lainsäädännöstä, opetussuunnitelmista ja muista sopimuksista huolimatta heidän osallistumisensa kehittämistyöhön ei ole niveltynyt osaksi koulujen arkea.

Koskinen puhuu väitöstyössään ympäristökansalaisuudesta. Se tarkoittaa ympäristövastuullista, aktiivista ja osallistuvaa kansalaisuutta: ymmärrystä siitä, että omilla ajatuksilla ja teoilla on merkitystä.

Ympäristökansalaisuutta tukeva ympäristökasvatus tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia kansalaisuutta oman toimintansa kautta. Käytännössä se tarkoittaa osallistuvaa oppimista, jossa korostuu koulun ulkopuolelle ulottuva yhteistyö ja työskentely todellisten ympäristökysymysten parissa.

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ympäristökansalaisuus ei kuitenkaan toteudu toivotulla tavalla, sillä oppilaat eivät pääse riittävästi osallistumaan ja vaikuttamaan. Syitä tähän ovat muun muassa opettajien kokema ympäristökasvatuksen arvostuksen ja resurssien puute, yhdyskuntasuunnittelun monimutkaisuus ja suunnitelmien toimeenpanemisen hitaus. Vastalääkkeitä näihin haasteisiin ovat toimintakulttuurin ja asenteiden muuttaminen sekä opettajien ja virkamiesten osaamisen vahvistaminen.

Lapset ja nuoret mukaan suunnitteluhankkeisiin

Lapset ja nuoret tarvitsevat kouluissaan ja kotikunnissaan osallistumisen mahdollistavia rakenteita, jotta ympäristökansalaisuus voi toteutua. Osallistuminen todellisiin suunnitteluhankkeisiin - kuten koulumatkan vaaranpaikkojen kartoittamiseen, koulupihan parantamiseen, liikuntapuiston kehittämiseen tai oman asuinalueen puistojen suunnitteluun - tarjoaa tilaisuuden monipuoliseen oppimisprosessiin.

Koskinen esittelee tutkimuksessaan ympäristövastuullisen osallistumisen oppimisprosessimallin. Tutkimuksen lapset ja nuoret arvioivat oppineensa monipuolisia ympäristökansalaisen valmiuksia. He kokivat saaneensa tietoa ympäristöasioista, vaikuttamisen mahdollisuuksista ja oppineensa kriittistä ajattelua sekä vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen taitoja. Näitä tietoja ja taitoja ei ole perinteisen kouluopetuksen kautta onnistuttu riittävän hyvin heille opettamaan. Erityisen tärkeää lasten ja nuorten voimaantumiselle on kokemus siitä, että on tullut kuulluksi ja vakavasti otetuksi.

Tutkimus koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensimmäisen osan muodostaa Joensuun lyseon lukiossa toteutettu toimintatutkimus, jossa suunniteltiin, kehitettiin ja arvioitiin liikenneteemainen ympäristökasvatuskurssi. Toinen puoli tutkimusta on Helsingissä tehty haastattelututkimus, jonka puitteissa Koskinen haastatteli koulujen lähiympäristön kehittämishankkeiden toimijoita.

Sanna Koskinen väittelee 15. tammikuuta 2010 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina - Ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen" (Children and young people as environmental citizens).

5.11.2009

Pääkaupunkiseudun kehyskuntien vetovoima perustuu asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen. Asunnon vaihdon yhteydessä kuluttajat etsivät viihtyisämpää ja palveluiltaan sopivampaa asuinympäristöä. Pääkaupunkiin muutetaan työn, palveluiden ja tapahtumien läheisyyden vuoksi. Tämä käy ilmi Kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin pääkaupunkiseudun muuttajien motiiveja.

"Kehyskuntiin muutetaan ennen kaikkea halvemman ja väljemmän asumisen perässä. Palvelut puolestaan haetaan laajalta alueelta. Noin puolet pääkaupunkiseudulla muuttaneista ja kaksi kolmesta kehyskuntiin muuttaneista ei olisi todennäköisesti muuttanut nykyiselle asuinalueelleen, jos asuntojen hintataso pääkaupunkiseudulla olisi ollut alhaisempi", tutkimuspäällikkö Hannu Kytö Kuluttajatutkimuskeskuksesta sanoo.

Peruspalvelujen saatavuus on etenkin lapsiperheille muuttopäätöksessä ratkaisevan tärkeää. Erityisesti esikaupunkialueiden ja lähiöiden palveluihin ollaan tyytymättömiä. Pääkaupunkiseudun sisäisessä muutossa joka kymmenes oli muuttanut osaksi huonon alueellisen palvelutarjonnan vuoksi.

Kehyskuntiin muuttaneista vastaajista 60 prosentilla työmatkaan käytetty aika lisääntyi ja lähes 70 prosenttia kulki työmatkansa henkilöautolla. Kehyskuntiin muuttaneet kokivat liikkumismahdollisuutensa huomattavasti huonommiksi kuin pääkaupunkiseudun sisällä tai pääkaupunkiseudulla muuttaneet. Pääkaupunkiseutu osoittautui työmatkaliikenteessä selvästi kehyskuntia ekologisemmaksi muuton vaihtoehdoksi. Muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden keskimääräinen työmatka lyheni, kun taas pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneiden työmatka piteni huomattavasti.

"Toiveiden mukainen asunto, toimivat liikenneyhteydet, asuinalueen rauhallisuus ja luonnonläheisyys korostuvat muita perusteluja enemmän uuden asuinpaikan valinnassa. Lapsiperheet muuttavat pääkaupunkiseudulta ympäristön pientaloalueille tai maaseudulle paitsi asumistason nostamiseksi myös päästäkseen turvallisempaan ja lapsille parempaan kasvuympäristöön", erikoistutkija Helena Tuorila sanoo.

Kolmannes kehyskuntiin muuttaneista ei ollut löytänyt sopivaa asuntoa pääkaupunkiseudulta. Muuttovirtojen ohjaileminen edellyttäisi kunnilta valmiuksia yhteiseen asunto- ja palvelutuotantoon sekä kaavoitukseen.

"Pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen pienkerrostalo- ja rivitalotuotannon sekä asuntojen muunneltavuuden lisääminen ja ns. matalarakentamisen suosiminen vähentäisi lapsiperheiden muuttoa kehyskuntiin", tutkija Jenni Väliniemi sanoo.

Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttovirtoja, jotka kohdistuvat muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle, tapahtuvat pääkaupunkiseudun sisällä tai suuntautuvat sieltä kehyskuntiin. Muuttojen suuntautumista, motiiveja ja taustaa kartoittaneeseen postikyselyyn vastasi syksyllä 2008 yli 1 300 (25-60-vuotiaita) vastaajaa. Tutkimusaineistoja kerättiin myös muuttaneille tehdyillä teemahaastatteluilla.

Lähde: Kuluttajatutkimuskeskus

30.7.2009

Kuva: Vantaalainen Anja Vanonen ratkaisi kasvavan perheen tilaongelman muuttamalla miehensä kanssa asumisoikeusasuntoon jossa oli tilaa useammallekin lapselle.


Kasvava perhe tarvitsee enemmän asuinneliöitä kuin kaksistaan asuva pariskunta. Harva nuoripari uskaltaa kuitenkaan perheenperustamisvaiheessa ottaa lainaa ja ostaa isompaa kotia, kun edessä on tulojen pieneneminen vanhemmuusvapaiden myötä. Vantaalainen Anja Vanonen ratkaisi kasvavan perheen tilaongelman muuttamalla miehensä kanssa asumisoikeusasuntoon, jossa oli tilaa useammallekin lapselle.

Nuori perhe muutti yhteen ensimmäisistä pääkaupunkiseudulle rakennetuista asumisoikeustaloista 17 vuotta sitten, koska halusi lisää tilaa perheenperustamista varten. Kasvava perhe päätyi valitsemaan asumisoikeusasunnon omistusasunnon sijasta, sillä se ei halunnut sitoutua pitkiin ja kalliisiin asuntolainoihin, mutta kaipasi kuitenkin omistusasumisen kaltaisia etuja.

- Saimme melkein oman asunnon pienemmällä pääomalla kuin omistusasunnon, mutta ilman oman asunnon ongelmia. Vuokra-asuntoon verrattuna asumisoikeusasunto oli edullisempi ja turvallisempi vaihtoehto, Anja Vanonen kertoo.

- Lapsia ei ollut vielä asunnonhakuvaiheessa, mutta meillä oli kuitenkin mahdollisuus hakea isompaa perheasuntoa pienellä sijoituksella. Ja muuttaessamme olin jo ensimmäisiä viikkoja raskaana.

Monet lapsiperheet hakeutuvat mielellään omakoti- ja rivitaloihin, mutta etenkin pääkaupunkiseudulla osa asumisoikeusasunnoista on kerrostaloja. Itse omakotitalossa kasvanut Vanonen ei kuitenkaan koe, että hänen lapsensa olisivat jääneet jostain paitsi kerrostalossa asuessaan.

- Kerrostalossa joutuu enemmän seuraamaan lasten pihaleikkejä ja olemaan mukana, mutta eihän pieniä lapsia päästetä omakotitalossakaan yksin ulos. Kerrostalossa on myös enemmän leikkikavereita ja leikkipaikkoja. Ja onhan pääkaupunkiseudulla paljon asumisoikeuskohteita myös rivitaloissa.

Turva remontin suhteen

Asumisoikeusasuntoihin saa tehdä vapaasti sisustuksellista remonttia omalla kustannuksella, kun taas isommat remontit, kuten esimerkiksi rikkoutuneiden kaapistojen korjaaminen, ovat taloyhtiön heiniä. Anja Vanonen on hakenut sisustukseen vaihtelua muun muassa tapetoimalla ja maalaamalla seiniä. Isompiin remontteihin ei ole vielä ollut tarvetta.

- Me olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat, ja muuttaessamme esimerkiksi jääkaappi oli vielä muovien sisällä. Remonteissa on jonkin verran rajoituksia, esimerkiksi seiniä ei saa ryhtyä kaatamaan eikä asunnon arvo saa laskea. Mutta eihän kukaan tee omistusasuntoonsakaan remonttia, jossa asunto kärsii.

Vanonen pitää yhtenä asumisoikeusasuntojen parhaista puolista sitä, että taloyhtiö on vastuussa talon ja asunnon peruskorjauksesta sekä liesien ja kylmälaitteiden kunnosta.

- Asukkaalla on turva remonttien suhteen. Jos asuisi omassa, pitäisi hoitaa kustannukset itse ja ottaa esimerkiksi keittiöremonttia varten lainan päälle lainaa.

Remontit nostavat myös asumisoikeuskustannuksia

Samoin kuin kaikissa asunnoissa, myös asumisoikeusasunnoissa asuinkustannukset ovat tällä hetkellä noususuhdanteessa. Vaikka Anja Vanonen ei seuraa asuntomarkkinoita, hän arvelee asumisoikeusasumisen olevan vielä suhteellisen edullista vuokralla tai omistusasunnossa asumiseen verrattuna.

- Luulen kuitenkin, että kustannukset tulevat nousemaan jonkin verran kiinteistöjen remonttitarpeen vuoksi. Osa asumisoikeustaloista on jo sen ikäisiä, että jonkinlainen remontti on tulossa. Oman kiinteistön korjaustarpeessa asumiskustannukset eivät kuitenkaan pomppaa pilviin, vaan kustannuksia tasataan koko asuntokannalle.

Vanosen perheen lapset ovat nyt 16-, 14- ja 12-vuotiaita. Kun he lentävät aikanaan pois pesästä, perheen äiti arvelee etsivänsä itselleen pienemmän asunnon.

- Haluaisin tietysti jäädä tähän, sillä tämä on lasten lapsuudenkoti. Näin isoa asuntoa on kuitenkin turha pitää yksin, joten on parempi vapauttaa tämä tuleville lapsiperheille. Asumisoikeusasumisesta en kuitenkaan aio luopua, vaan ainoastaan vaihtaa pienempään asuntoon.

12.5.2009

Oma koti on monen suomalaisen unelma. Epävarman taloustilanteen myötä katse on kääntynyt pois omistusasuntomarkkinoilta, ja yhä useampi haluaa hankkia asumisoikeusasunnon. Eniten kysyntää on pienemmistä asunnoista, mutta riittääkö koteja kaikille hakijoille?

Asuntomarkkinoita hidastanut epävarma taloustilanne on tehnyt hyvää asumisoikeusasuntomarkkinoille. Suomalaisten into hankkia omistusasunto kilpistyy aikaisempaa useammin haluttomuuteen tehdä isoja investointipäätöksiä tai kieltävään lainapäätökseen. Asumisoikeusasunnoista puolestaan on tullut nyt entistä halutumpaa tavaraa.

- Asumisoikeusasuntojen hakijoiden määrä on kasvanut ja toisaalta nykyisten asukkaiden osalta vaihtuvuus on hyvin pientä. Tässä suhdannetilanteessa asumisoikeusasunto on turvallinen ja riskitön vaihtoehto omistusasunnolle, sillä sen pääomapanostus ei ole suuri, kuvailee Asokotien toimitusjohtaja Marko Pyykkönen.

Asumisoikeusasuntojen kysynnän kasvun uskotaan jatkuvan, mikä näkyy myös rakennusalalla. Uusia asuintaloja on viime vuosina rakennettu melko vähän, ja asunnot ovat olleet pääasiassa omistusasuntoja. Tällä hetkellä asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja rakennetaan kuitenkin enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Pienistä asunnoista kysyntää

Kuten vuokra- ja omistuspuolellakin, myös asumisoikeusasuntojen kohdalla erityisesti pienemmille asunnoille riittää kysyntää. Yksiöille ja kaksioille riittäisi ottajia, mutta isompien perheasuntojen osalta tarjontaa on enemmän kuin kysyntää.

- Pienemmistä asunnoista on pulaa kaikilla alueilla, vaikka esimerkiksi meillä on yhteensä lähes 14000 asuntoa ympäri maan. Eniten kysyntää on pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä, Pyykkönen kertoo.

Vaikka asumisoikeusasujina on myös lapsiperheitä, pienempää neliömäärää kaipaavia sinkku- ja kahden hengen talouksia on enemmän. Pyykkönen kuvailee asumisoikeusasunnoissa asujien muodostavan hyvän otoksen suomalaisista.

- Meillä on paljon muun muassa nuoria, jotka opintojen päätyttyä haluavat muuttaa opiskelija-asunnosta ”omaan” asuntoon, sekä nuoria pareja, jotka pohtivat perheen perustamista ja hankkivat valmiiksi isomman asunnon. Lapsiperheiden lisäksi on yhä enemmän myös varttuneempaa väkeä.

Pieni pääomapanostus

Asokotien toimitusjohtaja Marko Pyykkönen pitää asumisoikeusasuntojen valttikorttina niiden alhaisia kustannuksia omistusasuntoihin verrattuna. Asukkaat saavat asuntoon pysyvän asumisoikeuden, kun he maksavat muuttaessaan asumisoikeusmaksuna 15 prosenttia asunnon hankintahinnasta. Asumisoikeusmaksu palautetaan rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna, jos asukas päättää luopua asunnosta.

- Viime vuoden taitteessa asumisoikeusmaksu, rakennuskustannusindeksi ja muutostyöt olivat meillä yhteensä keskimäärin 20 000 euroa. Sillä saa saunallisen, noin 69-neliöisen kolmion, joka on hyvin usein rivitalossa. Pääomapanostus ei ole suuri eikä edes indeksin muutos ole käytännössä tuonut siihen kovinkaan ihmeellistä osuutta, Pyykkönen toteaa.

Muuton jälkeen asukkaat maksavat asumiskuluina kuukausittaista käyttövastiketta, joka on tällä hetkellä noin kymmenen euroa neliöltä.

- Käyttövastiketta ei oikein voi verrata omistusasuntojen yhtiövastikkeisiin. Se on enemmän vuokran tyyppinen maksu, sillä vastikkeita käytetään paljon asuntojen korjaamiseen ja remontoimiseen. Omistusasunnossahan kaikki seinien sisäpuolella tehtävä remontti menee omaan piikkiin.