Lapsiperheuutisten haastattelussa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Mitkä asiat ovat olleet tänä vuonna tärkeimpiä asioita työssänne?

Alkuvuonna oli hallitusohjelmaan vaikuttaminen tärkeää. Vastaanotto oli lupaavaa. Monissa eri ministeriöissä suhtaudutaan lapsiasioihin sinänsä myönteisesti. Mutta tietenkin rahapuolella olisi toivomisen varaa. Lasten vanhempien alkoholinkäytön ja siitä lapsille aiheutuvien haittojen vähentäminen on myös tänä vuonna työssä esillä työssäni. Haluan muistuttaa erityisesti lasten omien mielipiteiden kuulemisesta.

Onko muualla maailmassa vastaavia lapsiasiavaltuutettuja?

Kyllä. Pohjoismaissa on jo ollut aiemmin. Norjaan toimi perustettiin jo 80-luvulla ja Ruotsissa 90-luvun alussa, ja kaiken kaikkiaan Euroopassa lapsiasiavaltuutettuja on jo 20 eri maassa.

Mitä mieltä olette lasten mediakasvatuksen merkityksestä?

Mediakasvatus on tarpeellista – samoin mediasuojelu. Lasten vapaa-aika tilastojen perusteella on aika televisiokeskeistä. He tarvitsevat itsekin taitoja suhtautua kriittisesti ja valikoida ohjelmia. Ongelmina tietysti on se, että vanhemmat ovat yhä enemmän töissä, ja silloin lapset ovat yhä enemmän yksin.

Mediakasvatusta tarvitaan myös vanhemmille niin, että he muistavat oman vastuunsa lasten suojelemisesta. Ohjelmia on hyvä katsoa yhdessä. Paras keinohan on tietenkin sulkea televisio, silloin kun ohjelmat eivät ole lapsille sopivia.
Myös media-alan toimijat voisivat ottaa huomioon lapset käyttäjinä entistä paremmin. Myös heillä on vastuuta lasten suojelemisesta. Väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen näkyvät nyt liiaksi.

Tilastokeskuksen ja Stakesin ”Suomalainen lapsi 2007”- sosiaalitilasto julkistettiin vasta, millainen merkitys tällaisella tutkimuksella teidän mielestänne on?

Tällainen kokoava katsaus on tärkeä, koska aiemmin lapsia koskeva tieto ollut hyvin hajallaan, monissa eri osissa. Julkaisu kokoaa lapsia koskevaa ajantasaista tietoa yhteen. Se on arvokasta ja merkittävää kaikille päätöksentekijöille. Tutkimuksessa saatujen tilastojen tulkinta vaatii lisää tutkimusta.

Tuottivatko tilastot teille mitään yllätyksiä?

Mukava yllätys oli se, että enemmistöllä lapsia on tämän päivän Suomessa isovanhempia edelleen aika lähellä kotiaan. Huolestuttavaa oli minusta mm lapsiperheiden runsas ja nopea velkaantuminen. Keskimääräinen asuntovelka oli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Asumisen kalleus ei minusta hyvä asia Suomessa. Se luo paineita pitkiin työpäiviin, vaikka monet vanhemmat itse haluaisivat ollakin enemmän kotona.

Onko tilastoissa sellaisia asioita, joita te tulette tarvitsemaan työssänne lapsiasiavaltuutettuna?

Kyllä tilastoissa oli monia merkittäviä asioita. Muun muassa lasten mielenterveyttä koskevia tilastoja tutkin erityisen tarkkaan. Ongelmien ennalta ehkäisy on tärkeää, koska tilasto osoitti lastenpsykiatrian hoidon kysynnän kasvaneen voimakkaasti. Erityisesti näyttävät lisääntyneen nuorten 15-17-vuotiaiden tyttöjen masennus ja itsetunto-ongelmat. Tyttöjä on paljon paineita siitä miltä pitää näyttä ja koulussa pärjätä. Jopa tyttöjen itsetuhoisuus huolettaa.

Millainen perhe teillä itsellänne on, montako lasta?

Meidän perheessä on kaksoset, 3,5 vuotta vanhoja.

Onko perheenne tyypillinen suomalainen perhe?

Sillä tavalla perheeni on keskivertoperhe, että olemme avioliitossa ja meillä on 2 lasta. Keskivertoperhe kylläkin asuu ruuhka Suomessa, me asumme sen ulkopuolella
Eikä monikkoperhe oli kovin tyypillinen sekään.

TIETOKULMA

Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna toimii valtiotieteen lisensiaatti Maria Kaisa Aula, 44. Aiemmin hän on toiminut muun muassa kansanedustajana ja pääministerin erityisavustajana. Lastensuojelun keskusliiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 2004–2005. Aulan viisivuotiskausi alkoi 1.9.2005.
Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan 1. syyskuuta 2005. Valtuutettu aloitti toimintansa samana päivänä.
Lapsiasiavaltuutettu edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä päätöksenteon ja lainsäädännön tasolla. Hän toimii yhteistyössä toisten viranomaisten, järjestöjen, lapsitutkimuksen sekä muiden lapsiasioita käsittelevien tahojen kanssa. Pyrkimyksenä on myös parantaa lapsipolitiikan toimijoiden keskinäistä koordinaatiota.
Lapsiasiavaltuutettu on itsenäinen viranomainen, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

Lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimukseen liittyy neljä keskeistä yleisperiaatetta: syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) sekä velvoite ottaa huomioon lapsen näkemys hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (12 artikla). Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita

Sopimuksen tavoitteet voidaan tiivistää kolmeen ydinkäsitteeseen, jotka velvoittavat turvaamaan lapsille ja nuorille
- osuuden yhteiskunnan voimavaroista (engl. provision) siten, että yhteiskunnan voimavarojen jakopolitiikassa turvataan lasten ja nuorten oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti
– oikeuden suojeluun ja huolenpitoon (protection) siten, että yhteiskunta ottaa vastuun lapsen ja nuoren hyvinvoinnista tilanteissa, joissa vanhempien voimavarat eivät riitä sitä turvaamaan
– oikeuden osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan (participation).
LOS on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sen ulkopuolella on ainoastaan kaksi maata, Somalia ja Yhdysvallat. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvoo komitea, jolle maat raportoivat lasten oikeuksien tilanteesta.



Suomessa Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991. Suomi on allekirjoittanut molemmat lisäpöytäkirjat ja ratifioinut lisäpöytäkirjan Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin.