 |
Vapaa-aika ja harrastukset
|
 Mopokortin saamiseksi tarvitaan jatkossa koulutus ja koe
Hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen liikenne- ja viestintäministeriöstä Kuva: Johanna Kannasmaa
17.5.2011
Viime vuosina mopoilijoita on vuosittain kuollut onnettomuuksissa kymmenkunta ja loukkaantunut noin tuhat. Onnettomuuksien määrää pyritään vähentämään uudistamalla mopokortin vaatimuksia.
Mopokorttia ei pian pysty enää suorittamaan pelkällä teoriakokeella. Kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien kortin suorittaminen vaatii koulutuksen. Teoriakokeen lisäksi suoritetaan mopolla käsittelykoe ja mopoautolla ajokoe liikenteessä.
- Mopokortin saamisen ikäraja säilyy ennallaan eli 15 vuodessa. Kortin suorittamiseksi pitää kuitenkin jatkossa hankkia koulutusta: ensin opetellaan teoriatietoja ja sitten ajoneuvon käsittelyä ja liikenteessä ajamista, kertoo hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen liikenne- ja viestintäministeriöstä.
Uudistuksen taustalla on vahva syy: liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan niin, että mopo-onnettomuuksien määrää saataisiin vähennettyä. Mopoiluonnettomuuksien lisäksi myös mopoauto-onnettomuuksien määrä on kasvanut.
- Mopoilijoiden taso on erittäin kirjava. Osa mopoilijoista on todella taitavia mopon käsittelijöitä ja hallitsee erilaiset liikennetilanteet. Mutta onnettomuustilastojen perusteella näkyy selvästi sekin, että monen mopoilijan taidoissa on runsaasti puutteita esimerkiksi mopon käsittelyssä sekä liikennesääntöjen tuntemisessa.
Ajotaito testataan ennen kortin saamista
Mopoilijoille sattuu onnettomuuksia usein risteyksissä. Koulutuksen avulla mopoilijoille pyritäänkin antamaan paremmat tiedot esimerkiksi risteyksen väistämissäännöistä, ryhmittymisestä sekä tilannenopeuden arvioinnista.
Mopokorttiuudistuksen jälkeen korttia havittelevan on todistettava pystyvänsä käsittelemään ajokkiaan myös käytännön tilanteissa.
- Mopolla ajettaessa testataan taitoa hallita ajoneuvo sekä pienissä että suuremmissa nopeuksissa. Mopoautolla puolestaan suoritetaan ajokoe liikenteessä ja opetellaan muun muassa liikennetilanteiden hallintaa, ajolinjoja ja risteysajoa, Tarvainen kertoo.
- Myös muiden teillä kulkevien liikkumista opetellaan arvioimaan: mitä tekee esimerkiksi suojatietä lähestyvä jalankulkija tai pyörätiellä polkeva pyöräilijä. Koulutuksessa annetaan vinkkejä myös mopolla kyyditsemiseen, joka on yleistyvä ilmiö.
Kortin hinta nousee
Mopokortin hinta nousee uudistuksen jälkeen. Aikaisemmin kortin on saanut 90 eurolla, kun kaikki kulut on laskettu yhteen, mutta nyt hintaan tulee tuntuva korotus.
- Koko paketti maksaa koulutustavasta riippuen noin 150-450 euroa. Summa tuntuu varmasti isolta vanhemmista, jotka yleensä maksavat kortin. Mutta tässä kohtaa kannattaa pysähtyä miettimään, mitä sillä rahalla saa, hallitusneuvos Anna-Liisa Tarvainen muistuttaa.
- Lähettäisin vanhemmille sellaisia terveisiä, että tämä on sijoitus sekä nuoren mopoilijan että muiden tiellä liikkuvien turvallisuuteen. Jos mopoilija joutuisi onnettomuuteen puutteellisten taitojen vuoksi, hoitokustannukset olisivat moninkertaiset. Ja inhimillisiä kärsimyksiähän ei edes voi mitata rahassa.
Lähde: Liikenneturva
|
|
|
|
K18-pelejä myydään edelleen alaikäisille
10.12.2010
Valtion elokuvatarkastamo (VET) ja Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA ry suorittivat perinteisesti pelien ikärajavalvontaa jälleenmyyjien keskuudessa loka-marraskuun aikana. Alle 18-vuotiaat koeostajat yrittivät ostaa heiltä kiellettyjä pelejä erilaisilta pelien vähittäismyyjiltä.
Viisi 14 - 16 -vuotiasta nuorta liikkui tänä vuonna Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa. Koeostajat kävivät seuraavissa pelikaupoissa: Anttila, GameStop, Gigantti, K-Citymarket, Kodin Ykkönen, Konsolinet, Kärkkäinen, Mygamestore, Pelimies, Pelisenra, Prisma, Sokos ja Stockmann.
Ostoyrityksiä kertyi yhteensä 35. Nuori onnistui tänä vuonna saamaan pelin 12 kertaa (34 % ostoyrityksistä). Vuonna 2007 aloitettu ikärajavalvonta on katsottu tarpeelliseksi toteuttaa vuosittain. Ensimmäisenä vuonna nuori sai pelin 43 %:ssa ostoyrityksistä. Vastaavat luvut olivat vuonna 2008 26 % ja viime vuonna 30 %.
Tänä vuonna koeostoja tehtiin aiempia vuosia laajemmin eri puolilla Suomea. Jokaisella paikkakunnalla koeostaja sai ainakin yhdestä myyntipisteestä haltuunsa alle 18-vuotiailta kielletyn pelin. Ikärajojen valvonnan suhteen parhaiten pärjäsivät Oulu ja Turku. Eniten huomautettavaa oli Joensuun ja Jyväskylän alueilla, joissa alaikäisyyteen puututtiin vain joka kolmannella ostokerralla. Helsingin tulos oli keskitasoa - joka kolmannessa paikassa peli myytiin alaikäiselle.
- Päivittäistavarakauppiaat ovat viime vuosina panostaneet myyjien kouluttamiseen ikärajojen valvonnan osalta, mutta lisäinformaatiolle näyttää edelleen olevan tarvetta. Pelien ikämerkinnät ovat muiden ikärajoitettujen tuotteiden tapaan tärkeä huomioitava asia, kertoo elokuvatarkastamon tarkastaja Hanna Happo. Myös vanhempien on hyvä muistaa, että pelin ikäluokitus ei kerro sen teknisestä vaativuudesta vaan sisällön mahdollisesta haitallisuudesta.
- Tietoisuus pelien ikärajoista näyttää ailahtelevan. Pelien maahantuojat haluavat tietenkin myydä pelejä, mutta toivomme, että ikärajoja noudatetaan. Nuorille riittää ihan varmasti heille sopivia pelejä, toteaa FIGMAn toiminnanjohtaja Riku Olkkonen. - Pelien ikärajojen ymmärtäminen on tärkeää niin pelikaupassa kuin kotona. Noin 5 % peleistä on suunnattu aikuisille saaden K-18 merkinnän. Suomalaisen pelaajan keski-ikähän on jo 30 vuotta, jatkaa Olkkonen.
Valtaosassa pelejä käytetään yleiseurooppalaisia PEGI -ikämerkintöjä 3, 7, 12, 16 ja 18. Pelien ikärajat ovat suosituksia lukuun ottamatta punaisella merkittävää 18-ikärajaa. Ikärajojen lisäksi pelipakkauksiin merkitään niiden haitallista sisältöä kuvaavia symboleja (esimerkiksi seksi, kauhu, väkivalta tai rivo kielenkäyttö). Peliraati.fi -sivusto tarjoaa vanhemmille apua sopivan pelin valintaan sekä keskustelufoorumin peleihin liittyen.
Valtion elokuvatarkastamo on opetus- ja kultturiministeriön alainen virasto, jonka tehtävä on suojella lapsia kuvaohjelmien haitallisilta vaikutuksilta. VET tarkastaa Suomessa alle 18-vuotiaille esitettävät ja levitettävät kuvaohjelmat sekä rekisteröi tarkastamattomat kuvaohjelmat ja vuorovaikutteiset kuvaohjelmat (tietokone- ja videopelit).
Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA ry:n jäseniä ovat Activision-Blizzard, ALSO, AMO, Electronic Arts, Microsoft, Namco Bandai, Nordic Softsales, Nordisk Film, PAN Vision, Sony Computer Entertainment Europe ja Warner Bros.
|
|
Ariel Ahlblad on vuoden nuori lintuharrastaja
3.11.2010
 BirdLife Suomi on valinnut vaasalaisen Ariel Ahlbladin vuoden 2010 nuoreksi lintuharrastajaksi.
Vuoden nuorena lintuharrastajana 2010 on palkittu Ariel Ahlblad Vaasasta. 13-vuotias Ariel "Ati" Ahlblad on harrastanut lintuja 8-vuotiaasta lähtien, ja Merenkurkun Lintutieteelliseen yhdistykseen hän liittyi 11-vuotiaana. Hän on ollut innokkaasti mukana yhdistyksen järjestämillä retkillä ja kokouksissa. Ati osallistui myös Suomen kolmannen lintuatlaksen maastotöihin keskittyen erityisesti peltosirkkureviirien kartoitukseen Vaasan Söderfjärdenillä.
Nuoren harrastajan määritystaidot ovat sitä luokkaa, että hän on itse löytänyt muun muassa valkoselkätikan kotikulmiltaan Vaasasta ja amerikantavin lomamatkallaan Siilinjärveltä. Ati harrastaa myös lintukuvausta.
Moni pikkulintukin on hyötynyt Atin aktiivisuudesta, sillä kotipihalla koivikon reunassa on talvisin kelpo ruokintapaikka ja lähimetsiin on ripustettu useita pönttöjä.
BirdLife Suomi on vuodesta 2000 lähtien valinnut vuoden nuoren lintuharrastajan. Palkinnolla halutaan kannustaa nuoria aktiiviseen lintuharrastus- ja järjestötoimintaan. Maineen ja kunniakirjan lisäksi vuoden nuori lintuharrastaja saa 100 euron lahjakortin BirdLifen Suomen Lintuvarusteeseen.
|
|
Näin valitset lapselle sopivat talvikengät
3.10.2010
Liikavarvas, lättäjalka, vasaravarvas – näitä ja paljon muita ongelmia aiheuttaa lapsen vääränlainen jalkine. Syys- ja talvikenkiä hankittaessa ei riitä, että kenkä on kivan näköinen. Kengän pitää olla lapsen jalkaan ja säähän sopiva sekä ennen kaikkea oikean kokoinen. Perussääntönä on jättää puolitoista senttiä käynti- ja kasvunvaraa.
Lapsen ulkojalkineita hankittaessa on otettava huomioon käyttötarkoitus ja -ympäristö. Useimmiten valintaan vaikuttavat myös sääolosuhteet. Tärkeää on kengän muoto, mutta yleisin virhe lasten kenkien kohdalla on väärä koko. Huonot jalkineet saattavat estää lapsen jalan normaalin kasvun ja kehityksen.
– Pientä pulleaa jalkaa ei saa tunkea liian ahtaaseen kenkään. Lapsen jalkahan on pehmeä ja möykkymäinen, ja sillä pitää olla tilaa kehittyä. Kenkä ei myöskään saisi olla liian iso, sillä sen on tarjottava jalalle tukea, sanoo jalkineasiantuntija Merianne Nebo.
Jalan kehittyminen täyteen mittaansa kestää vuosia: luusto kertyy vähitellen ja nivelet muokkautuvat oikeille paikoilleen, samoin jalan pitkittäinen holvikaari. Liian pienten kenkien tai jopa liian tiukkojen sukkien käyttäminen estää jalan luonnollisen kasvun. Lonksuva kenkä taas ei tue jalkaa tarpeeksi.
Hyvän kengän lesti on suora
Liian monet lapset kävelevät epämukavilla kengillä ja kärsivät jo alakouluikäisinä esimerkiksi varpaiden toimintakyvyn heikkenemisestä. Liikavarpaiden alkua näkyy jopa ihan pienillä lapsilla, ja väärän muotoisten kengänkärkien vuoksi tulee vasaravarpaita.
– Lättäjalat taas johtuvat siitä, että tukipohjallisia käytetään liian varhain, kertoo Nebo.
Muotimaailman tuliaisina lasten kengissä nähdään liian korkeaa korkoa. Jos lapsen kengässä on yli kahden senttimetrin korko, jalka on virheellisessä asennossa, ja silloin muun muassa akillesjänteen kehitys saattaa häiriintyä.
– Yli kahden sentin korko kuuluu aikuisten jalkineisiin, ei lasten. Pahimmassa tapauksessa lapsen selän muoto saattaa muuttua vääränlaisten jalkineiden vuoksi ja sehän heijastuu koko kehoon.
Koska jalka on luonnostaan suora, pitäisi kengän lestinkin olla. Väärän muotoinen jalkine vääntää jalan, ja varsinkin kasvuikäisen lapsen kohdalla tämä on haitallista.
Reilusti tilaa kärkeen, kunnon pohja ja tukeva kanta
Kengän pitää tietenkin tuntua lapsen jalassa mukavalta. Ongelmana on se, etteivät pienemmät lapset osaa itse kertoa, miltä kenkä tuntuu. Muutama nyrkkisääntö auttaa lapsen talvikengän valinnassa.
– Kärkeen pitää jäädä noin puolitoista senttiä käynti- ja kasvunvaraa. Sen voi testata esimerkiksi sovittamalla pelkkää pohjallista. Lyhytvartisissa kengissä aikuinen voi siirtää sormillaan lapsen jalan kärkeen kiinni ja arvioida, jääkö kantaan tarpeeksi tilaa, neuvoo Merianne Nebo.
Talvikengän materiaalin on oltava riittävän lämmintä, mutta kuitenkin hengittävää. Ja koska syksyllä on märkää ja talvetkin ovat usein melko loskaisia, myös vuorimateriaalin laatu on hyvä tarkistaa. Kosteutta pitävää tai vedenkestävää kalvoa ei ole läheskään kaikissa talvikengissä.
– Itse valitsisin lapselle sellaiset ulkokengät, joissa on myös kunnollinen pohjakuviointi. Sileillä kengänpohjilla ei tee mitään meidän sääolosuhteissamme, huomauttaa Merianne Nebo.
– Jos yhtään epäilyttää, niin kannattaa kysyä apua myös asiantuntijalta kenkäkaupassa.
Lähde: Kenkäkesko
Mopon virittämisestä kiinni jääminen kallista
16.4.2010
Mopoilun suosio on kasvanut viime vuosina rajusti nuorten keskuudessa. Samalla onnettomuuksissa loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä on 2,5-kertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Vanhempia kehotetaan nyt keskustelemaan lastensa kanssa mopoilun säännöistä ja turvallisuudesta.
Liikennevahinkojen tutkijalautakuntien mukaan riskitekijöitä kuolemaan johtaneissa mopo-onnettomuuksissa ovat vähäinen ajokokemus, alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen, liian suuri tilannenopeus, viritetyllä mopolla ajaminen ja kypärän käyttämättömyys tai virheellinen käyttö.
Mopo-onnettomuudet sattuvat usein risteyksissä. Myös suistumisonnettomuudet ovat yleisiä.
Mopon virittämisestä tuntuvat seuraukset
Mopon suurin sallittu nopeus on 45 kilometriä tunnissa. Mopon virittäminen on mopon muuttamista erilaisilla osilla niin, että sillä voi ajaa sallittua nopeutta kovempaa. Viritetyllä mopolla tieliikenteessä ajaminen on laitonta. Nopeuden kasvaessa havaintojen teko ja reagointi äkkitilanteisiin vaikeutuvat ja jarrutusmatka pitenee.
Virittämisestä kiinni jäämisen kustannukset voivat olla yli tuhat euroa. Virittämisestä sakotetaan. Viritetty mopo katsotaan moottoripyöräksi, jolloin siitä on maksettava autovero. Moottoripyörästä on lisäksi maksettava korkeampi liikennevakuutusmaksu kuin moposta.
Seurauksena voi olla myös ajokielto ja moottoripyörän tai auton ajokortin lykkääntyminen.
Pohjoismaisena yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa lähes puolet suomalaispojista ja noin 15 % tytöistä kertoi moponsa olevan viritetty. Viritetyllä mopolla ajaneista yli 80 prosenttia ilmoitti, että heidän vanhempansa tietävät lastensa mopon olevan viritetty. Pojat virittävät yleensä moponsa itse. Tytöistä yli puolet vastasi, että heidän vanhempansa olivat virittäneet mopon.
Lähes puolet suomalaispojista sanoi moponsa kulkevan yli 60 km/h ja viidennes ilmoitti nopeudeksi yli 80 km/h. Tutkimukseen osallistui Suomesta 797 peruskoulun yhdeksäsluokkalaista.
Vanhemmilla vastuu lastensa turvallisuudesta
Liikennealan toimijat lähettävät huhtikuussa kirjeen noin 66 000:lle mopoilijan vanhemmalle.
Vanhempien toivotaan keskustelevan lastensa kanssa turvallisesta mopoilusta. Liikennesäännöt tulee tuntea ja niitä noudattaa. Mopon kuljettajan ja matkustajan pitää käyttää kypärää. Virittäminen ja alkoholi eivät kuulu mopoiluun. Mopokoulutus voisi myös olla kotona sovittu ehto mopon saamiselle.
Kirje on osa Käännä pää -hanketta, joka viestii turvallisen mopoilun puolesta. Kevään aikana verkossa on mahdollisuus kysyä ja keskustella mopoilusta asiantuntijoiden kanssa. Toukokuussa järjestetään mopoaiheisia tapahtumia kouluissa eri puolilla maata.
Loukkaantumiset lisääntyneet
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2009 kuoli 10 ja loukkaantui 1124 mopoilijaa. Mopoilijoiden henkilövahingot lisääntyivät vuonna 2009 suhteessa enemmän kuin mopojen määrä.
Kuolonuhrien määrä on pysynyt viime vuosina melko samana, mutta poliisin tietoon tulleiden loukkaantuneiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti vuoden 2002 jälkeen, jolloin loukkaantuneita oli 338. Kaikki loukkaantumiset eivät tule poliisin tietoon ja jäävät näin tilastojen ulkopuolelle. Tyypillisiä vammoja ovat raajojen murtuminen ja katkeaminen, päävammat ja sisäelinvammat.
Suomessa oli vuoden 2009 lopussa lähes 240 000 rekisteröityä mopoa. Mopojen määrä on lähes 2,5-kertaistunut kymmenessä vuodessa. Noin puolet nuorten ikäluokasta suorittaa mopokortin. Mopokortin saaminen edellyttää teoriakoetta.
Käännä pää -hankkeessa ovat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenneturva, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, poliisi ja Liikennevakuutuskeskus. Yhteistyötä tehdään myös Suomen Vanhempainliiton kanssa.
Lapsi oppii futistakin parhaiten leikkimällä
13.7.2009
 Suomalaisen juniorijalkapalloilun valmennuksesta ovat pitkälti isät ja äidit vastuussa. Keväällä käynnistynyt tutor-kampanja on tuonut yli 40 entistä huippujalkapalloilijaa ja kokenutta valmentajaa pienten lasten treeneihin eri puolille Suomea. Mutta millainen on kentän kiva tutorkaveri ja kenelle hän kullanarvoisia vinkkejään antaa?
Juniorijalkapallojoukkueet pyörivät pelaajien innokkaiden vanhempien ansiosta. Isät ja äidit valmentavat lapsiaan vapaa-ehtoisesti oman päivätyönsä ohella. Kovin monella ei välttämättä ole valmentajakoulutusta, ainoastaan innokas asenne lajia kohtaan.
Uudenlaisella Tutor-ohjelmalla halutaan tuoda isien ja äitien avuksi entisten huippujalkapalloilijoiden ja -valmentajien lajitietämys ja tietotaito.
- Tällä Suomen Palloliiton ja Fortumin yhteistyöprojektilla on tarkoitus viedä eteenpäin suomalaista jalkapalloilua, ennen muuta viheriöiden ruohonjuuritasolla. Nyt keskitytään pieniin palloilijoihin, alle 12-vuotiaisiin pelaajiin ja heidän valmentajiinsa, Inka Railo, yksi Fortum Tutor-ohjelman tutoreista valottaa.
Vuorovaikutus ja kuuntelu tutoroinnin ydin
Tutoreiden koulutuksessa on erityisesti kiinnitetty huomiota valmentajan kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja kuuntelemiseen.
- Käymme valmentajien kanssa läpi niitä asioita, jotka hänelle ovat helppoja harjoituksen vetämisessä ja myös niitä, joissa hän kaipaisi eniten tukea. Haastavinta varmasti on valmentajan kohtaaminen. Haluaisin olla joukkueen valmentajille tukena. Toivottavasti he kokevat minut uhan sijasta sellaisena mahdollisuutena, jolta voi kysyä kaikenlaisia neuvoja ja oppeja.
Railo on pelannut vuosia itse jalkapalloa sekä myöhemmin valmentanut tyttöjen maajoukkuetta. Hän haluaisi tuoda omalta pelaajataustaltaan valmentajien avuksi tietämystään ryhmähallinnassa ja ylipäätään harjoitusten vetämisessä.
- Omilta pelivuosiltani muistan sen, kuinka pienet kehut esimerkiksi hienosta harhautuksesta tai onnistuneesta pelistä toivat aimo annoksen lisää itseluottamusta. Toivon, että kaikilla pelaajilla olisi hauskaa treeneissä ja valmentajat muistaisivat kehua kaikkia henkilökohtaisesti.
Kun joukkueen valmentaja on leipätyössä oleva isä tai äiti, voi haasteeksi koitua omien aikataulujen sovittaminen sopivaksi niin työn kuin jalkapallotreenienkin kanssa.
- Minulla on halu auttaa muita ja jakaa omaa lajituntemustani. Nyt voin tehdä tätä tietyllä tavalla omien aikataulujeni mukaan, nykyisin urheiluvaateliikkeen myymäläpäällikkönä työskentelevä Railo kertoo.
Kehuista lisää itseluottamusta
Tutoroinnissa palkinto tulee ensisijaisesti valmentajan kautta. Tärkeintä kuitenkin on, että lapset ja valmentajat tulevat ja lähtevät harjoituksista hyvillä mielin.
- Palkitsevinta on, kun olen antanut valmentajalle jonkun oman vinkkini ja näen, että hän käyttää sitä ja homma alkaa harjoituksissa rullata.
Suomen Palloliiton ja Fortumin yhteistyön tavoitteena on, että kotimainen jalkapalloilu saisi uutta pontta pitkällä aikavälillä.
- Projektilla on varmasti vaikutusta siihen, että juniorijoukkueissa on osaavia ja innostuneita valmentajia, jotka pitävät pelaajat harrastuksen parissa pitkään. Siten ei tule lopettamisia, eikä lajinvaihtoja ja saadaan lisää jalkapallon harrastajia. Sieltä ruohonjuuritasolta nousee aina niitä potentiaaleja, kun puhutaan kilpaurheilutasosta, Railo pohtii.
Teini-ikäisillä pyöräilykypärät kateissa
19.4.2009
Lähes kaikki alle 7-vuotiaat lapset käyttävät pyöräilykypärää. Sen sijaan 7 – 12-vuotiaista lapsista enää joka toinen ja 13 – 17-vuotiaista teineistä enää joka kymmenes suojaa päänsä kypärällä. Tulos selviää Liikenneturvan pyöräilykypärätarkkailusta.
Liikenneturvan mielestä on huolestuttavaa, että samalla kun iän tuomat riskit joutua pyöräilyonnettomuuteen kasvavat, kypärän käyttö vähenee. Ikäryhmistä 10 – 14-vuotiaiden lasten todennäköisyys joutua pyöräonnettomuuteen on kolme kertaa suurempi kuin koskaan nuorempana ja kaksi kertaa todennäköisempi kuin koskaan vanhempana. Silti juuri tässä iässä kypärän käytöstä laistetaan. Liikenneturvan vuonna 2008 keräämien seurantatietojen mukaan 13 – 17-vuotiaista vain 11 prosenttia käytti pyöräillessä kypärää.
Koko maassa suoritetuissa tarkkailuissa 31 prosenttia kaikista pyöräilijöistä käytti kypärää. Kypärän käyttöprosentti laski ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Laskua tuli kaksi prosenttiyksikköä. Liikenneturva on kerännyt seurantatietoja pyöräilykypärän käytöstä jo vuodesta 1990. Vuoden 2008 pyöräilykypärän käyttöprosentti perustuu 22 000 havaintoon.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä
Noin puolet lapsia kuljettavista aikuisista pyöräilijöistä käytti itse kypärää. Koko aikuisväestön kypäränkäyttöprosentti oli vielä heikompi; vain joka viides aikuinen vaivautui laittamaan kypärän päähän. Liikenneturva huomauttaa, että nämä pyöräilijät näyttävät huonoa esimerkkiä lapsille siitä, ettei aikuisten tarvitsisi käyttää kypärää. Ei ole ihme, että lasten kasvaessa ja itsenäistyessä kypärä sitten jää pois.
Kypärän suoja onnettomuustilanteissa on kuitenkin kiistaton. Kypärän käyttö vähentää päävammojen riskiä lähes 90 prosenttia. Liikennevahinkojen tutkijalautakuntien mukaan vuonna 2006 menehtyneistä pyöräilijöistä joka toisella olisi ollut mahdollisuus selvitä hengissä kypärää käyttämällä. Liikenneturva toivoo aikuisten käyttäytyvän vastuullisesti ja näyttävän kypärän käytössä hyvää esimerkkiä lapsille, jotta nämä käyttäisivät kypärää vielä sittenkin, kun ikää karttuu. Ja onhan aikuisenkin pää suojaamisen arvoinen!
Käytä kypärää oikein
Kypärä antaa parhaan suojan, kun se on sopivan kokoinen ja kiinnitetty huolellisesti. Kypärän niskatuki pitää sen oikeassa asennossa, jolloin kypärä suojaa hyvin myös otsaa eikä roiku takaraivolla.
Tarkasta kypäräsi säädöt Liikenneturvan uudella animaatiolla: http://liikenneturva.magazine.fi/__menlt__.php?nlt=82064-124
Lähde: Liikenneturva
|
|
|
|
| |
|
Teatteri ja leffat
|
Suomalaiset tykkäävät suomalaisista elokuvista
|
|
 Suomen Elokuvasäätiön mukaan vuonna 2006 suurimman yleisön keräsi suomalainen elokuva mäkihyppääjäsankarista. Matti-elokuva sai yli 450.000 katsojaa ja keräsi lipputuloja noin 3.6 miljoonaa euroa. Oliko menestyksen syynä elokuvan laadukas kotimainen tuotanto vai jokseenkin tunnettu urheilijanuorukainen, sitä tilasto ei kerro.
Toiseksi suosituin kotimainen oli Kummelien ”Jackpot”, jolla oli yli 220.000 katsojaa ja melkein samoihin lukuihin ylsi jalkapalloelokuva FC Venus. Nämä kaksi viimeistä olivat katsojatilastoissa sijoilla 7. ja 8. Väliin siis kiilasi muutama maailman menestyselokuva, muun muassa suurelokuvat James Bond, Pirates of the Caribian ja Da Vinci koodi.
Matti- elokuvan menestys ei tule pelkästään nuorison elokuvissakäynneistä, vaan siihen vaaditaan jo laajempia katsojaryhmiä.
Elokuvateattereissa kävi katsojia 6.7 miljoonaa ja lippuja myytiin vuoden 2006 aikana yli 500 miljoonalla eurolla. Kotimaiset elokuvat saivat 24 prosenttia katsojista. Se on aika hyvin koska kaiken kaikkiaan ensi-iltoja viime vuonna oli 181, joista 16 oli kotimaisia. Tilastoista sen verran, että keskimääräinen elokuvalipun hinta oli 7.5 euroa.
|
|
| |
|
|
Terveet elämäntavat
|
Mitä koululaiset syövät kesälomalla?
21.5.2011
Kesäloma alkaa! Koululaiset ovat innoissaan, mutta töissä puurtaville vanhemmille lomien alku tietää uusia järjestelyitä muun muassa ruokailuun. Kun ainakin isommat lapset ovat päivät yksin kotona, mitä he syövät?
Ilman koulun tuomaa rutiinia ja kouluruokaa lasten ruokailu muuttuu helposti epäsäännöllisemmäksi. Myös aikuisten ruokailutottumukset ovat muuttuneet viime vuosina.
- Suomessa sekä aikuisten että lasten syöminen on muuttunut enemmän välipalatyyppiseksi, toteaa ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm.
Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan välipaloista kertyy jopa 40 prosenttia päivän energiansaannista, joten ei ole aivan sama, mistä raaka-aineista välipalat koostuvat. Välipalan pitäisi olla ravitsemuksellisesti hyvä, mutta myös hyvänmakuinen.
- Kokoaisin koululaisen välipalaksi täysjyväviljasta, siis ruisleivästä tai täysjyväleivästä tehdyn voileivän, jonka päällä on esimerkiksi tomaattia ja juustoa. Sen seuraksi ottaisin jonkun hedelmän ja vaikkapa rasvatonta maitoa, Fogelholm ehdottaa.
Täysjyväleivästä hyviä hiilareita
Viime aikoina on käyty paljon keskustelua hiilihydraattien merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille. Miksi lapsille pitäisi syöttää leipää, kun niissä olevia hiilihydraatteja kuuluisi kai pikemminkin vältellä?
- Tutkimustulokset osoittavat aukottomasti, että täysjyväleipä on yksi tärkeimmistä terveyttä rakentavista elintarvikkeista. Täysjyväleivässä on runsaasti terveellisiä hiilihydraatteja sekä lisäksi paljon kuitua, jonka yhteys terveyteen on todistettu.
Kasvaakseen, kehittyäkseen ja voidakseen hyvin lapset tarvitsevat myös energiaa, mutta on ratkaisevan tärkeää, mistä he sitä saavat. Fogelholmin mukaan pitäisikin puhua enemmän hiilihydraattilähteistä kuin siitä ovatko hiilihydraatit hyviä tai huonoja.
- Tummat, kuitupitoiset leivät ovat hyviä hiilihydraattilähteitä, mutta myös vaaleista leivistä löytyy täysjyväleipiä. Kannattaa vilkaista pakkausselostetta: jos kuidun määrä on 5-6 prosenttia leivän painosta, se alkaa olla jo hyvää tavaraa.
Täysjyväleivän kuitu on erityisen hyvää, sillä se sisältää niin sanottuja hyviä kanssamatkustajia eli muun muassa monia vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Näitä ei löydy muusta kuin viljakuidusta.
Välipalat valmiiksi
Miten kotona keskenään olevat koululaiset sitten saadaan syömään näitä hyviä välipaloja?
- Useimmiten lapset syövät sitä, mitä äiti tai isä laittaa. Esimerkiksi hedelmiä voi siis pilkkoa valmiiksi ja laittaa jääkaappiin. Samoin välipalan perusta eli voileipä kannattaa tehdä valmiiksi, jotta lapsen ei tarvitse laittaa sitä itse, neuvoo ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm.
Lähde: Vaasan&Vaasan
Pienetkin pitävät kalasta, kun se tarjoillaan heille fiksusti
3.11.2010
Lapset eivät yleensä vierasta kalan makua, ehkä korkeintaan ruotoja. Kala maistuu lapsille, kun se on lautasella kalaksi tunnistettavissa. Kalaruoka on hyvä D-vitamiinin saannin varmistaja lapsillekin ja rasvaisesta kalasta saa lisäksi aivoille ja sydämelle mieluisia rasvahappoja.
Vain puolet alle kouluikäisistä lapsista syö tutkimuksen mukaan kalaa, vaikka se on jauhelihan tavoin pehmeää, helposti valmistettavaa raaka-ainetta ja kalafileitä saa kaupasta myös täysin ruodottomana.
Kala-aterian voi helposti koota myös valmiina myytävistä kalatuotteista, esimerkiksi kalapullia ja -pihvejä sekä paistettua, loimutettua tai savustettua kalaa kannattaa kokeilla tuttujen lisukkeiden, vaikkapa kasvisten ja pastan kera. Paistetut muikut ja silakat ovat jännittävää ja herkullista sormiruokaa. Vokkiruoissa ja kalakeitossa kala pysyy niin ikään tunnistettavassa muodossa.
Kala ei maistu mössönä
Koulussakin kalaa pyritään tarjoamaan osana monipuolista ruokavaliota. Kalan etuina esimerkiksi jauhelihaan tai makkaraan verrattuna ovat pehmeämpi rasva ja D-vitamiini. Lopputulos vaan ei aina miellytä asiakkaita. Jos kala hautautuu kuorrutteen tai kastikkeen alle tai hajoaa tunnistamattomaksi.
- Kala on suurkeittiöissä ja erityisesti kouluruokailussa haastava tarjottava, koska se kypsyy helposti liikaa joutuessaan seisomaan kauan lämpimänä, toiminnanjohtaja Katriina Partanen Pro Kala ry:stä toteaa. Kala pitäisikin, mikäli suinkin mahdollista, valmistaa juuri ennen tarjoilua.
Kalan syömisessä on järkeä
Sanonnan mukaan särjen syöminen kasvattaa järkeä. Kalan rasvassa olevat omega-3-rasvahapot EPA ja DHA ovatkin tärkeitä aivojen kehitykselle ja kasvulle. Kasvavan sydän, aivot ja verisuonisto pitävät kalan rasvasta, koska se on pehmeää. Sillä on myös tulehdusta ehkäisevä vaikutus.
Suomalaisilla lapsilla on yleisesti puutetta D-vitamiinista ja osalla myös raudasta. D-vitamiinia tarvitaan luuston normaaliin kasvuun ja kehittymiseen. Raudan puute aiheuttaa väsymystä. Kala on hyvä D-vitamiinin lähde, ja sen proteiini edistää raudan imeytymistä. Kalaruoka on myös oivallinen seleenin ja jodin lähde.
Kun kalaa syödään pari kertaa viikossa ja valitaan eri kalalajeja, kaloihin mahdollisesti kertyneet vierasaineet eivät ole lapselle haitaksi. Niiden vuoksi kalaa ei kannata jättää syömättä.
KOLME TAPAA PAISTAA KALAA
n. 400 g kalafileitä
1 rkl juoksevaa margariinia
Kalaa sellaisenaan
0,5 tl suolaa
0,25 tl musta-tai valkopippuria
(ruohosipuli- tai tillisilppua, sitruunamehua)
Kuumenna margariinia riittävän isolla pannulla. Kun syntynyt vaahto alkaa hävitä, laita kalafileet pannulle. Pienennä lämpöä hiukan. Paista pari minuuttia ja käännä fileet. Mausta paistunut puoli ja nosta kalafileet tarjolle. Kala on kypsää, kun sen väri on muuttunut läpikuultavasta valkoiseksi (ja kirjolohella vaaleanpunertavaksi). Ripottele pinnalle ruohosipulisilppua ja valuta hiukan sitruunamehua.
Yksinkertainen leivitys
n.3 rkl vehnäjauhoja
0,5-1 tl suolaa
0,25 tl valko- tai mustapippuria
Sekoita vehnäjauhoihin suola ja pippuri. Kasta ensin kalafileen toinen puoli jauhoseokseen ja käännä toinen puoli jauhoihin. Paista kuten edellisessä ohjeessa.
Kaksinkertainen leivitys
vehnäjauhoseos kuten edellä
1 kananmuna
vajaa 1 dl korppujauhoja
Paistamiseen
2 rkl öljyä
1 rkl (juoksevaa)margariinia
Ota esille kolme lautasta. Tee yhdelle vehnäjauho-mausteseos, toiselle riko kananmuna ja sekoita haarukalla kananmunan rakenne rikki. Levitä kolmannelle lautaselle korppujauhot.
Pyöräytä kalafileet ensin vehnäjauhoseoksessa. Kasta sitten molemmin puolin kananmunaan ja lopuksi pyöräytä korppujauhoissa. Paista kullanruskeiksi molemmin puolin. Tarjoa mieluiten heti, sillä rapea pinta kärsii seisottamisesta.
Voit paistaa kalan kaikilla näillä tavoilla myös uunissa (225 asteessa noin 10 minuuttia), mutta pinnasta ei tule yhtä rapea.
Paistetun kalan lisänä sopii keitetyt perunat tai perunasose. Etikkasäilykkeet tuovat mukavaa kirpeyttä ja raikkautta saat salaatilla tai raasteilla.
Lähde: Pro Kala ry
Kummimaatilat auttavat koululaisia nappaamaan kiinni ruokaketjusta
12.9.2009
Peruskoululaisten ruokatietämystä laajentava kummimaatilahanke jatkaa tänä syksynä. Viime vuonna alkanut kokeilu oli onnistunut. Kummimaatilojen viesti tavoittaa tänä vuonna yli 2 000 peruskoululaista.
Tuottajajärjestö MTK järjestää kuusikymmentä maatilavierailua peruskoululaisille lähes koko Suomessa. Vierailuun sisältyy myös tuottajakummin käynti koululla, sillä tarkoituksena on perehdyttää oppilaat aiheeseen jo ennen varsinaista tilavierailua.
Realistinen käsitys ruuan alkuperästä
Kummimaatilahankkeen tavoitteena on välittää oppilaille realistinen käsitys ruoantuotannosta ja suomalaisten maatilojen toiminnasta. Kaupungistuneilla suomalaislapsilla voi olla hämärtynyt käsitys ruoan alkuperästä ja reitistä pellolta pöytään.
Lisäksi tähtäimenä on herättää nuorten mielenkiinto maaseudun ammatteja kohtaan. Opetukselle maatila tarjoaa uudenlaisen ympäristön tekemisen ja oppimisen kautta. Kummiohjelmaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriön Laatuketju.
Lähde: Ruokatieto
Lasten jalkapallovalmentajat ammattilaisten oppiin – pienille pelaajille toimivampia harjoituksia
12.5.2009
 Lasten jalkapalloharrastus saattaa viedä mennessään koko perheen, sillä äidit ja isät toimivat usein paitsi kannustajina ja kuljetusjoukkoina, myös valmentajina kentän laidalla.
Valmentajavanhempien tekemä työ on arvokasta, mutta he kaipaavat tukea toimintaansa, koska heille ei ole ehtinyt kehittyä valmentajan pedagogisia tai peliin liittyviä taitoja. Tukea ja apua on nyt tulossa Palloliiton uudesta hankkeesta, jossa vanhemmat saavat tutoreikseen alan ammattilaisia.
Hankkeen avulla tutoreina toimivat kokeneet jalkapalloammattilaiset pääsevät seuraamaan jalkapalloa harrastavien lasten harjoituksia ja voivat kehittää toimintaa yhdessä valmentajien ja ohjaajien kanssa.
- Kun ohjaajat kehittyvät, harjoituksista tulee parempia, ja lapset innostuvat ja oppivat enemmän, tiivistää Palloliiton nuorisopäällikkö, Tutor-ohjelman kehittäjä Marko Viitanen.
Valmentajavanhemmilla on usein tarve saada erityisesti konkreettisia käytännön vinkkejä siitä, mitä lapsille voisi opettaa ja millaisilla harjoitteilla oppi menee parhaiten perille. Tietoa ja taitoa kaivataan myös toiminnan organisoimisesta sekä siitä, miten harjoitukset pidetään sekä hauskoina että kehittävinä.
- Lapset eivät välttämättä tottele valmentajia, saattavat saada itkukohtauksia tai jännittävät pelaamista etenkin harrastuksen alkuvaiheessa. Tutorit pystyvät auttamaan myös näissä tilanteissa.
Palloliitto on aikaisemminkin pyrkinyt auttamaan valmentajia ja ohjaajia, mutta suurimpana esteenä on ollut resurssipula.
- Voimme vihdoin siirtyä sanoista tekoihin nyt, kun Fortum on lähtenyt mukaan tukemaan ohjelmaa. FortumTutor-ohjelma kestää vähintään kolme vuotta, ja se voi hyvin olla voimissaan vielä vaikka kymmenenkin vuoden kuluttua, Viitanen arvelee.
Apua ja iloa parhaaseen oppimisikään
Lapset aloittavat jalkapalloharrastuksen usein viisivuotiaina, pienten pelaajien valmentajilla ja ohjaajilla on kuitenkin vähiten kokemusta. Palloliiton alle 11-vuotiaiden parissa toimii viitisentuhatta valmentajaa, joista valtaosa on pelaajien äitejä. FortumTutor-ohjelma onkin suunniteltu ensisijaisesti 5-8-vuotiaiden valmentajille, sillä heillä avuntarve on suurin.
- Meille on tärkeää, että harrastus lähtee alusta asti etenemään oikein sekä lapsilla että vanhemmilla. Lapsi on parhaassa oppimisiässä 5-11-vuotiaana, joten haluamme nostaa toiminnan laatua niin, että lapset oppisivat harrastuksessaan enemmän ja sitä kautta saisivat siitä enemmän iloa, Viitanen sanoo.
- Lopputuloksena on elinikäinen jalkapalloharrastus, josta lapset nauttivat. Tulevaisuudessa häämöttää myös se, että saamme A-maajoukkueisiin lisää laurakalmareita ja jarilitmasia.
Tutorit toimivat ympäri Suomea, sillä ohjelmalla pyritään saamaan tukea kattavasti koko maahan. Neljänkymmenen tutorin voimin ohjelmalla pystytään tavoittamaan tuhansien lasten vanhemmat. Suurin osa halukkaista ei kuitenkaan saanut tutoria tälle kaudelle, joten ohjelmalle on selkeä tilaus.
Usean vuoden kestävä ohjelma
Lasten jalkapalloharrastusta on pyritty edistämään aikaisemminkin tukemalla ohjaaja- ja valmentajaosaamista esimerkiksi koulutusten avulla. Ohjelmaa kehitettäessä Palloliitto tutustui muun muassa Englannissa käynnistettyyn juniorijalkapalloilun kehittämishankkeeseen, mutta täysin suomalaista vastaavaa ohjelmaa maailmalta ei löydy. Suomalaisen ohjelman vahvuutena on erityisesti se, että ohjelma keskittyy valmentajan taitoihin ja tutor tapaa valmentajan todellisessa valmennustilanteessa.
- Toivottavasti ohjelma kehittyy vuosien varrella, kun saamme kokemuksia ja löydämme lisää kehityskohteita. Jatkossa voimme saada mukaan lisää tutoreita niin, että mahdollisimman moni jalkapalloa harrastava lapsi pääsee jotain kautta nauttimaan ohjelman tuesta.
Jalkapalloseurat voivat hakea mukaan FortumTutor-ohjelmaan kerran vuodessa. Lisätietoa ohjelmasta saa joko Palloliitosta tai piiriorganisaatioista.
- Jos ensimmäisessä haussa ei pääse mukaan, kannattaa yrittää seuraavalla kerralla uudelleen. Jatkossa ohjelmaan saattaa mahtua enemmän seuroja, mikäli meillä on riittävästi resursseja suunnata tähän, Viitanen vakuuttaa.
Vanhemmat eivät koe 7.-luokkalaisten päihdekokeiluja ajankohtaisiksi
15.10.2008
Seitsemännellä luokalla olevat nuoret keskustelevat vain harvoin vanhempiensa kanssa tupakan ja alkoholin käytöstä. Suurin osa vanhemmista ei myöskään usko nuorten kokeilevan päihteitä lähiaikoina. Tiedot käyvät ilmi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ehkäisevän päihdetyön hankkeen alkukartoituksesta.
 Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus on tehnyt MLL:n ehkäisevän päihdetyön hankkeen alkukartoituksen, jossa tutkittiin nuorten päihdekokeilujen yleisyyttä, perheiden suhtautumista päihteisiin sekä keinoja ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä. Kartoitus tehtiin hankkeen kohdekoulujen 7. luokkalaisten ja heidän vanhempien parissa.
Vanhempien arviot nuorten päihdekokeiluista eroavat nuorten omista vastauksista. Erityisesti alkoholikokeilut ovat yleisempiä kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhemmat eivät myöskään olleet kovinkaan huolissaan siitä, että nuoret aloittaisivat päihdekokeilut lähiaikoina. Tutkimuksen mukaan kuitenkin joka kolmas nuori oli kokeillut alkoholia ja vajaa viidennes nuorista oli kokeillut tupakkaa.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että alkoholin ja tupakan kokeilu on harvinaisempaa niiden nuorten keskuudessa, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneita heidän vapaa-ajanvietostaan. Vanhempien tieto siitä, missä nuori viettää vapaa-aikaansa, näyttäisi tehokkaasti ennaltaehkäisevän päihteiden käyttöä. Äidit ovat nuorten mukaan isiä tietoisempia siitä, miten he viettävät aikaansa, käyttävät rahaa tai kenen kanssa he liikkuvat.
Tutkimuksessa mukana olleet 7.-luokkalaiset nuoret arvioivat vanhempiaan myönteisesti. Vanhemmat ovat valmiita auttamaan kouluongelmissa ja kiinnostuneita lasten koulunkäynnistä. Päihteistä kodeissa ei nuorten vastausten mukaan sen sijaan juuri puhuta.
Vanhempia tulee rohkaista puhumaan päihteistä nuorten kanssa sekä olemaan kiinnostuneita nuorten vapaa-ajasta. Erityisesti isien kiinnostusta ja osallisuutta nuoren vapaa-aikaan olisi syytä vahvistaa.
Ehkäisevän päihdetyön hanke tavoittaa sekä nuoret että vanhemmat
Päihteiden ongelmakäyttö on Suomessa yksi merkittävimmistä lapsiperheiden hyvinvointia uhkaavista tekijöistä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteuttaa vuosina 2006-2010 ehkäisevän päihdetyön hankkeen, jossa työskennellään yhden oppilasikäluokan ja heidän vanhempiensa kanssa peruskoulun 6. luokalta 9. luokalle. Hanke toteutetaan Kirkkonummella, Mikkelissä ja Vaasan seudulla. Hankkeen rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja toteutuksessa on mukana A-klinikkasäätiö sekä Terveys ry. Mukana hankkeessa on 400 nuorta ja heidän vanhempaansa.
Ehkäisevän päihdetyön hankkeen tavoitteena on vahvistaa perheiden hyvinvointia ja ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä. Hankkeessa kehitetään ja kokeillaan uusia toimintamuotoja mm. kodin ja koulun yhteistyöhön sekä nuorten ja perheiden vapaa-aikaan.
Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Nuoret saavat lähes puolet energiastaan välipaloista
29.5.2008
Suomalaiset yläkouluikäiset nuoret syövät vähän kasviksia, hedelmiä ja ruisleipää, mutta runsaasti sokeripitoisia välipaloja. Koululounaasta ei saada riittävästi energiaa, kun ruokaa syödään liian vähän ja leipä sekä muut lisäkkeet jätetään syömättä. Epäterveellisten välipalojen tarjonta houkuttelee nuoria, vaikka suurin osa kokee jaksavansa paremmin syömällä terveellisemmin. Mallit saadaan niin vanhemmilta, opettajilta kuin muiltakin aikuisilta.
Osana Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERAn Järkipalaa-hanketta* Kansanterveyslaitos ja Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos selvittivät yläkoululaisten ruokatottumuksia, terveyskäyttäytymistä ja suunterveyttä. Tutkimuksessa oli mukana 12 yläkoulua Tampereelta, Lahdesta ja Mikkelistä. Yhteensä tutkittavina on noin 700 oppilasta. Lähtötasotutkimus 7. luokan oppilaille tehtiin keväällä 2007. Tutkimuksessa kerättiin tietoja kyselylomakkeilla, mittauksilla sekä ravintohaastattelulla. Tutkimuskokonaisuudesta vastasi tutkimusprofessori Pirjo Pietinen Kansanterveyslaitokselta.
Kasviksia ja hedelmiä lisää
Nuorista vain kolmannes ilmoitti syövänsä tuoreita kasviksia, hedelmiä ja ruisleipää päivittäin. Myös ravintoaineiden saannissa oli parantamisen varaa: sokerin osuus nuorten kokonaisenergiansaannista ylitti ravitsemussuositukset ja vastaavasti kuidun saanti oli huomattavasti suositusta alhaisempaa. Myös raudan, D-vitamiinin ja folaatin saanti oli suosituksia vähäisempää.
Kouluruokailua koskevat tulokset olivat samansuuntaisia kuin muissakin suomalaisissa tutkimuksissa. Koululounaalla lähes kaikki söivät pääruokaa, mutta leipää vain kaksi kolmesta ja maitoa noin puolet. Koululounaasta saatiin noin 20 % päivittäisestä energiasta, kun suositus on kolmannes.
Välipalojen laadussa ja suuhygieniassa parannettavaa
Nuoret saivat yli 40 % päivittäisestä energiastaan välipaloista. Yleisimmät koulussa nautitut välipalat olivat makeiset tai suklaa, leipä, välipalapatukat, hedelmät, jäätelö ja sokeroidut virvoitusjuomat.
Vain neljäsosa oppilaista oli sitä mieltä, että he pystyvät varmasti syömään terveellisesti, jos tarjolla on myös epäterveellisiä houkuttelevia vaihtoehtoja. Siksi tarjolla olevien välipalojen laatuun pitäisi kiinnittää huomiota nykyistä enemmän.
Järkipalaa-hankkeen lähtötasotutkimuksen mukaan myös suuhygieniassa on parantamisen varaa.
– Kunnon ateriat, makean napsimisen välttäminen, janojuomaksi vesijohtovesi, professori Hannu Hausen Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitoksesta neuvoo. Hampaat tulee aamuin illoin harjata puhtaiksi joka puolelta fluorihammastahnaa käyttäen.
Aikuisilla on vastuu siitä, mitä nuoret syövät
Yläkoululaisetkin tarvitsevat aikuisten tukea. Vanhempien vastauksista käy ilmi, että reilusti alle puolessa kodeista oli päivittäin tarjolla kasviksia ja hedelmiäkin vain 72 prosentissa.
– Nuoren on vaikea lisätä kasvisten ja hedelmien kulutusta, jos niitä ei kotona ole edes tarjolla, tutkimisprofessori Pirjo Pietinen muistuttaa.
Noin puolet opettajista söi joka päivä koululounaan, mutta 14 prosenttia ei koskaan syö kouluravintolassa. Opettajista vain kolmasosa oli sitä mieltä, että opettajat ovat tärkeä malli nuoren syömiselle.
– Olisi hyvä, että opettajat osallistuisivat kouluruokailuun myös yläkoulussa ja näin myös toimisivat esimerkkinä nuorille, Pietinen toivoo.
|
| |
|
|
Yhteistyössä
|
|
