10.2.2011

Valtiotieteiden maisteri Tuomas Kosonen väittää Helsingin yliopistossa 11. helmikuuta tarkastettavassa väitöksessään, että lasten kotihoidontuen määrä vaikuttaa työllistymispäätöksiin ja että kotihoidontuen kuntalisä on varsin kallis ratkaisu.

Tuomas Kososen kansantaloustieteen alaan kuuluva väitös käsittelee julkisen vallan tehokasta varojen käyttöä ja verotusta. Kosonen selvittää muun muassa mitä perusteluita on alentaa joidenkin hyödykkeiden verotusta, kun toisten hyödykkeiden verot pidetään ennallaan ja mitä vaikutuksia tulonsiirtojen kohdistamisella tiettyyn ihmisryhmään on julkiselle taloudelle.

Väitöskirja käsittelee lasten kotihoidontuen työllisyysvaikutuksia. Lasten kotihoidontuki on valtakunnallinen tulonsiirtojärjestelmä, jossa alle kolmivuotiaan lapsen hoidosta saa tukea, jos lapsi hoidetaan kotona. Kuntalisä tarjoaa vaihtelua tuen suuruuksissa, joita samanlaiset perheet saavat eri puolilla Suomea ja kuntalisissä on muutoksia eri vuosina. Kuntalisää hyödyntämällä on mahdollista saada harvinaislaatuisen luotettavaa tietoa tulonsiirron rahamäärän työllisyysvaikutuksista. Kososen tutkimustulosten mukaan kotihoidontuen suuruudella on yllättävän suuri vaikutus vanhempien työllistymispäätöksiin. Kuukaudessa 100 euroa lisää tukea johtaa tulosten mukaan 3 prosenttia pienempään työllisyyteen pienten lasten äideillä työllisyysasteen ollessa n. 35 %.

Kososen tutkimustuloksia voidaan hyödyntää talouspolitiikan päätöksenteossa. Suhteellisen suuren työllisyysvaikutuksen johdosta yhteiskunnan näkökulmasta näitä tulonsiirtoja, jotka on kohdennettu vain pois töistä oleville, kannattaisi pienentää. Laskelmien perusteella kunnan ei kannattaisi maksaa kotihoidontukeen kuntalisää taloudellisista syistä. Tämä johtuu siitä, että kotihoidossa on suuri osa niistä lapsista, jotka olisivat oikeutettuja saamaan kuntalisää niissäkin kunnissa, joissa kuntalisää ei makseta. Näin kuntalisän käyttöönoton kustannukset nousevat, kun sitä maksettaisiin näin laajalle ryhmälle.

Kososen mukaan julkista päivähoitoa kannattaa tarjota, jos se parantaa työllisyyttä. Julkisesti tarjottu hyödyke vaikuttaa yksilöiden työllistymiskynnykseen. Kososen tutkimus paljastaa, että julkisen vallan kannattaa tarjota päivähoitoa, jos se pienentää ihmisten työllistymiskynnystä siitä huolimatta, että verotulot on asetettu optimaalisesti.

Tuomas Kosonen väittelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 11.2. klo 12 aiheesta Encouragement and discouragement - Essays on taxation and government expenditure".

Lähde. Helsingin yliopisto

1.12.2010

Kuluttajaluottoja koskeviin säännöksiin tulee muutoksia joulukuun alusta alkaen. Uudet kuluttajansuojalain säännökset koskevat monilta osin Suomessa myös asuntoluottoja. Muutokset perustuvat pääosin EU:n direktiiviin kulutusluottosopimuksista.

- Pankin kuluttaja-asiakkaan kannalta merkittävin yksittäinen muutos koskee vertailun helpottumista eri palveluntarjoajien välillä. Kaikkien luotonantajien on joulukuun alusta alkaen annettava luottoa koskevat tiedot vakiomuotoisella ennakkotietolomakkeella, toteaa lakimies Tuomas Majuri Finanssialan Keskusliitosta.

Suomessa kansallisen tason kuluttajaluottosääntely on ollut EU:n direktiiviä laaja-alaisempaa jo aiemmin. Direktiivin täytäntöönpanossa laaja soveltamisala on säilytetty. Esimerkiksi uuteen lakiin otetut säännökset hyvästä luotonantotavasta ovat Suomessa kuuluneet hyvään pankkitapaan jo ennen laintasoista sääntelyä.

Hyvään pankkitapaan on Suomessa sisällytetty jo aiemmin myös periaatteita luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta ja velvollisuutta antaa tietoja kustannusten muutoksista luottosopimuksen kuluessa.

Merkitystä uusille luotonottajille

Uusilla kuluttajaluottoja koskevilla säännöksillä on Tuomas Majurin mukaan merkitystä lähinnä uusien luottojen osalta. Uudet säännökset koskevat pääosin vain lain voimaantulon jälkeen tehtäviä sopimuksia.

Edellä mainittujen lisäksi laki tuo muutoksia mm. todellisen vuosikoron laskentatapaan, luottosopimuksen peruuttamiseen ja luoton ennenaikaista takaisinmaksua koskeviin säännöksiin. Voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen kuluttaja voi peruuttaa luottosopimuksen 14 päivän kuluessa myös silloin, kun luotto on otettu pankin konttorista. Konttorista otettuja asuntoluottoja peruuttamisoikeus ei kuitenkaan koske. Nykyisen lain mukaan peruuttamisoikeus koskee ainoastaan koti- ja etämyyntitilanteita.

Lähde: Finanssialan Keskusliitto

15.10.2010

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan isien työllisyystilanne säilyi vuosien 2008 ja 2009 taantuman aikana hyvänä. Vaikka taantuma alensi erityisesti miesten työllisyyttä, pysyi alle 18-vuotiaiden lasten isien työllisyysaste korkeana. Työllisyyden väheneminen kohdistui suhteellisesti enemmän lapsettomiin miehiin. Tiedot käyvät ilmi Työvoimatutkimuksen vuosikatsauksesta Perheet ja työ vuonna 2009.

Vuosien 2008 ja 2009 taitteessa alkanut taloudellinen taantuma alensi erityisesti miesten työllisyyttä. Taantuman mukanaan tuomat lomautukset, irtisanomiset ja työttömyyden yleistyminen ovat kuitenkin kohdistuneet enemmän lapsettomiin miehiin kuin alle 18-vuotiaiden lasten isiin. Isien työllisyysaste laski suhteellisesti vähemmän kuin lapsettomien miesten. Kun 20–59-vuotiaiden isien työllisyysaste pysytteli 90 prosentin tuntumassa, oli lapsettomien saman ikäryhmän miesten työllisyysaste vastaavasti vain 73 prosenttia vuonna 2009. Lapsettomien miesten työllisyysaste oli kaikissa ikäryhmissä isien työllisyysastetta alhaisempi.

Työttömyys yleistyi selvemmin lapsettomilla miehillä kuin alle 18-vuotiaiden lasten isillä. Lapsettomien miesten työttömyysaste nousi seitsemästä prosentista yhteentoista prosenttiin vuosien 2008 ja 2009 välillä. Sen sijaan isien työttömyyden kasvu oli selvästi pienempää, ja työttömyysaste oli vuonna 2009 vain noin neljä prosenttia.

Isien ja lapsettomien miesten työllisyysasteet vuosina 2004–2009, 20–59-vuotiaat

Lähde ja taulukko: Tilastokeskus

12.10.2010

Ulkomaisten asiantuntijoiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio on jakautumassa kahtia - sisäpiiriläisiin ja ulkopuolelle jätettyihin.

Antiikin Kreikassa ihmiset vaelsivat Delfoin oraakkelin luo, ja kertoivat asiansa, ja heiltä saamansa tiedon perusteella Pythia antoi suuntaviitat tulevaan. Lokakuussa 2009 Kelaan kokoontui joukko suomalaisia hyvinvointivaltion huippuasiantuntijoita, jotka kertoivat saman periaatteen mukaisesti hyvinvointivaltiomme tilasta kolmelle "professori-oraakkelille" eli Nina Smithille (Århusin yliopisto), Johan Fritzellille (Tukholman yliopisto) ja Karl Hinrichsille (Bremenin yliopisto).

Suomalaiset esittelivät tietoja edellisestä, 1990-luvun alun lamasta, sen jälkeisestä kehityksestä sekä tulevaisuuden arvioista julkisen talouden, kansalaisten toimeentulon ja terveyden näkökulmista. Seuraavana päivänä oraakkelit lausuivat ennustuksensa, joka on nyt julkaistu suomalaisten kokoamana kirjana.

Hyvinvoinnin turvaamisen rajat -kirjassa esitetty yksi oraakkelien keskeinen ihmettelyn aihe on nykyisen sosiaalipoliittisen järjestelmän pirstaleisuus. Suomessa on lakisääteisiä järjestelmiä, jotka hoidetaan kokonaan yksityisen sektorin kautta (työtapaturmavakuutus). Toisaalta on työmarkkinaosapuolten hallinnoimia järjestelmiä (työeläkkeet) sekä lukuisia yksityisen ja julkisen sekamuotoja (työttömyysvakuutus, työterveyshuolto tai yksityislääkärissäkäyntien julkinen subventio).

Toinen ihmettelyn aihe on se, että useissa tulonsiirroissa ja palveluissa korostuu jako työmarkkinoiden sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin. Työmarkkinoilla oleville tulonsiirrot ja palvelut - lähinnä terveyspalvelut - ovat kansainvälisenkin mittapuun mukaan hyvät. Sen sijaan työmarkkinoitten ulkopuolisten sosiaaliturva on jäänyt jälkeen, eikä se enää kaikin osin ole samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi on liukumassa hiljalleen eroon muista Pohjoismaista.

Suomessa muutos näkyy tulonjaollisen eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvuna. Pienituloisuus on lisääntynyt jo pitkän aikaa. Vuonna 1990 köyhiä oli noin kahdeksan prosenttia. Vuonna 2007 heitä oli jo yli 13 prosenttia. Vastaavana aikana lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut - se oli viisi prosenttia vuonna 1990 ja 13 prosenttia vuonna 2008. Samalla köyhyysvaje on kasvanut. Vuonna 1990 pienituloisten kotitalouksien tulot jäivät noin 14 prosenttia köyhyysrajan alle. 2000-luvun lopulla luku oli kivunnut jo 17 prosenttiin. Kyseessä on laaja ja pitkäkestoinen prosessi, ja siksi tuloerojen kasvua on vaikea pysäyttää.

Ulkomaisten asiantuntijoiden mukaan köyhyyden vastainen toiminta vaatii voimakasta poliittista sitoutumista. Sata-komitean suositusten toimeenpano olisi askel oikeaan suuntaan. Tämä edellyttää perusturvaetuuksien tason korjaamista, mutta myös aktivointia. Jämäkämpää otetta vaaditaan ennen muuta nuorten syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi. Tanskalaispainotteinen ohje kuuluu: "Nuorten tulee olla joko opiskelemassa tai töissä!"
Lähde: Kelan tutkimusosasto - Julkaisu: Hyvinvoinnin turvaamisen rajat. Näköaloja talouskriisiin ja hyvinvointivaltion kehitykseen Suomessa.

14.12.2010

Yhä useampi kunta muistaa uusia kuntalaisia. Vuonna 2008 vauvarahan sai 48 kunnassa, vuonna 2010 vauvasta maksaa jo 54 kuntaa. Myös lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan vuonna 2010 yhä suuremmassa osassa kuntia. Tiedot käyvät ilmi Kuntaliiton tekemästä selvityksestä. Edellinen selvitys tehtiin vuonna 2008.

- Kunnilla on keskenään hyvin erilaisia sovellutuksia ja ehtoja maksettaville lisille ja vauvara-halle, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna-Maija Haliseva-Lahtinen . - Jotkut lähikunnat kertovat yhtenäistäneensä kuntalisien käytäntöjä.

Tukisummat vaihtelevat kympeistä satasiin

Lasten kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan 84 kunnassa ja tuki on suunnitteilla 12 kunnassa. Kuntalisän suuruus on keskimäärin 144 euroa kuukaudessa. Viidessä kunnassa kotihoidon tuen kuntalisä on määräaikainen kokeilu, viisi kuntaa ilmoitti, että lasten kotihoidon tuen kuntalisä on lopetettu. Yksityisen hoidon tuen kuntalisää maksetaan 127 kunnassa, ja se on suunnitteilla neljässä kunnassa. Kuntalisää maksetaan kunnasta riippuen 50-797 euroa kuukaudessa.

Päivähoidon palveluseteli tai palveluraha on käytössä kolmessatoista kunnassa, käyttöönottoa on suunnitteilla kahdeksassa kunnassa.

Vauvarahalla on monta nimeä

Vauvarahaa maksaa 54 kuntaa ja se on suunnitteilla kolmessa kunnassa. Suurimman summan uudesta kuntalaisesta, 3 000 euroa (1 000 euroa/vuosi) saa Halsuan kunnassa. Kuhmoinen ja Pyhäjärvi maksavat 1 000 euroa, Luhanka maksaa vauvasta 600 euroa. Isojoki, Karijoki, Lesti-järvi, Merikarvia, Siikainen ja Teuva maksavat 500 euroa. Vauvarahaa maksetaan pääsääntöi-sesti pienissä kunnissa.

Vauvarahaa kutsutaan kunnissa myös haikararahaksi, rotinarahaksi, vauvabonukseksi, vaippa-rahaksi ja pirttirahaksi.

Jotkut kunnat muistavat vauvoja antamalla lahjaksi kukkia, kirjan, kellon, omenapuun taimen tai kaupungin logolla varustetun bodyn. Toisissa kunnissa vauvaperhe saa lahjaksi perhetyön palveluja, maksutonta kotipalvelua tai kunta maksaa synnyttämisestä aiheutuneet sairaalakulut. - Perheitä muistavat lisäksi erilaiset järjestöt ja yhdistykset, Haliseva-Lahtinen lisää.

Kuntaliiton kuntalisä- ja vauvarahakyselyyn vastasivat kaikki Manner-Suomen kunnat, joita on tällä hetkellä 326. Tarkemmat tiedot yksittäisten kuntien maksamista kuntalisistä ja niiden ehdoista löytyvät Kuntaliiton verkkosivuilta .

12.11.2010

Työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajat nousevat joulukuussa. Muutos merkitsee tuen korotusta noin 15 000:lle työmarkkinatuen saajalle. Niiden työttömien, joilta tuki on aiemmin evätty tarveharkinnan perusteella, kannattaa tarkistaa oma tilanteensa ja hakea tukea uudelleen.

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus, jonka määrään vaikuttavat sekä hakijan omat että hänen avio- tai avopuolisonsa tulot. Täysi työmarkkinatuki on tänä vuonna 25,63 e/pv eli noin 550 e/kk. Pienin maksettava työmarkkinatuki on noin 60 snt/pv.

Valtioneuvosto on antanut asetuksen, jonka mukaan työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajoja korotetaan. Muutosta perustellaan palkkatason yleisellä nousulla. Tulorajoja on tarkistettu viimeksi vuonna 2004.

Puolison tulot

Jatkossa työttömän työnhakijan puoliso voi ansaita 1 704 e/kk ilman, että hänen tulonsa vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Tällä hetkellä puolison tulot vähentävät työmarkkinatukea, jos ne ylittävät 1 384 euroa kuukaudessa.

Työmarkkinatukea ei ole myönnetty lainkaan, jos puolison tulot ovat yli 2 460 e/kk. Tämä tuloraja nousee 15. joulukuuta 321 eurolla. Jatkossa työmarkkinatukea ei voida maksaa, jos puolison tulot ovat yli 2 781 e/kk.

Tulorajoja korotetaan huollettavien, alle 18-vuotiaiden lasten perusteella. Jos huollettavana on yksi lapsi, puoliso voi ansaita 1 834 e/kk ilman, että tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen. Vastaavasti työmarkkinatukea ei myönnetä, jos puolison tulot ovat yli 3 120 e/kk.

Yksin asuvan pääomatulot

Tarveharkinnan lieventäminen vaikuttaa myös yksinhuoltajaan tai yksin asuvaan työttömään. Yksin asuvalta tarveharkinnassa otetaan huomioon lähinnä pääomatulot, sillä työttömyysaikaiset ansiotulot yleensä sovitellaan työmarkkinatuen kanssa. Tulorajojen korotuksen jälkeen perheettömällä henkilöllä vähennetään 75 % siitä tulojen osasta, joka ylittää 311 euroa kuukaudessa. Nykyinen suojaosuus on 253 euroa.

Miten uusia tulorajoja sovelletaan?

Uusia tulorajoja sovelletaan 15.12. alkaen, jolloin asetus tulee voimaan. Työtön työnhakija voi laskea oman työmarkkinatukensa määrän muuttuneilla tulorajoilla osoitteessa http://www.kela.fi/laskurit. Laskurilla voi laskea etuuden määrän sekä nykyisten että uusien tulorajojen mukaisesti päivämäärää muuttamalla.

Kela tarkistaa työmarkkinatuen määrän automaattisesti niiltä henkilöiltä, jotka jo saavat työmarkkinatukea.

Niiden työttömien, joilta työmarkkina tuki on evätty puolison tulojen tai omien pääomatulojen perusteella tai jotka eivät ole edes tukea hakeneet, tulee jättää uusi työmarkkinatukihakemus. Työttömyysturvahakemuksen voi tehdä verkossa osoitteessa http://www.kela.fi/asiointi . Asiointipalveluun kirjaudutaan verkkopankkitunnuksilla.

4.10.2010

Korkotason normalisoitumisesta ei aiheutune riskiä suomalaisille

- Korkotason normalisoituminen tulevaisuudessa ei kuitenkaan aiheuta merkittävää riskiä suomalaisille asuntovelallisille tai pankeille, arvioi ekonomisti Arto Elomaa Finanssialan Keskusliiton uudessa Finanssimarkkinakatsauksessa, jonka ensimmäinen numero ilmestyi tänään.

Korkojen mahdollinen nousu ei vielä näy asuntoluottojen kysynnässä. Kesäkuussa asuntoluottoja nostettiin 1,9 miljardia euroa, joka on lähes taantumaa edeltävien huippukuukausien tasoa. Elomaan arvion mukaan yritysten ja kotitalouksien kannalta on lohdullista, että ohjauskoron nosto tulee vasta, kun eurojärjestelmä uskoo talouden kasvun olevan vakaalla pohjalla.

Finanssipuntari markkinoiden kuvaajana

Finanssimarkkinakatsauksen vakio-osana kuvataan jatkossakin finanssialan markkinanäkymiä. Markkinanäkymät -osuutta täydentää taulukko FK:n jäsenten Suomea koskevista talousennusteista. Mukana on myös keskeisten kotimaisten ja kansainvälisten tutkimuslaitosten tunnuslukuja.

Finanssimarkkinakatsaus tuo keskustelua täydentämään Finanssipuntarin. Puntari näyttää yhdellä luvulla finanssimarkkinakehitystä.

Johtaja Kaija Erjannin mukaan vuoden toisen neljänneksen lopun puntarilukemaa nostavat alkuvuoden osake- ja rahastosijoitusten kasvu ja arvon nousu. Luotonannon kasvuvauhti on 4,6 %:n tasolla.

- Puntari oli pakkasella vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen lopussa, mutta viisari on sen jälkeen noussut tämän vuoden ensimmäiseen neljännekseen asti. Vuoden toisen neljänneksen luvussa näkyy alkuvuonna alkaneen hyvän kehityksen taittumista, vaikka Puntarin lukema onkin edelleen hyvällä tasolla, Kaija Erjanti toteaa.

Esitys talletussuojan uudistuksista kaipaa rajauksia

Finanssimarkkinakatsauksen ensimmäinen teema-artikkeli käsittelee pankkiasiakkaan ja markkinoiden vakauden kannalta keskeistä aihetta, talletussuojaan tulevia muutoksia.

Johtaja Helena Laineen mukaan on helppo yhtyä komission perustavoitteeseen suojajärjestelmien harmonisoinnista. EU:n alueella on tällä hetkellä noin 40 toisistaan poikkeavaa talletussuojajärjestelmää tai -rahastoa. Heinäkuussa julkistetun esityksen taustalla on komission pyrkimys vähentää järjestelmien eroja.

- Esitys sisältää kuitenkin uudistuksia, joita ei voida pitää toteuttamiskelpoisina ainakaan sellaisenaan. Talletuksen käsite on määriteltävä riittävän tarkasti, jotta EU-tason yhdenmukaistaminen toteutuu. Olisi myös mietittävä rohkeasti rajauksia, joilla esimerkiksi korkoja suljettaisiin suojan ulkopuolelle. Järjestelmän tulisi sisältää elementtejä, joilla voidaan puuttua markkinoiden vakautta uhkaaviin ilmiöihin, Helena Laine toteaa.

Talletussuojalla on alun perin ymmärretty keskivertotallettajan käyttelytilillä olevien varojen turvaamista. Helena Laineen mukaan voidaankin kysyä, kuinka suurten talletusten on syytä kuulua talletussuojan piiriin. Nykyinen talletussuojan taso, 50 000 euroa, on jo yli kaksinkertainen siihen nähden, mille tasolle talletussuojaa lähdettiin aikanaan rakentamaan.

Lähde: Finanssialan Keskusliiton uusi Finanssimarkkinakatsaus

20.2.2010

Lukuvuonna 2008-2009 Kela maksoi opintotukea 29 150:lle lukiossa opiskelevalle, mikä oli 23 % enemmän kuin kaksi lukuvuotta aiemmin.

Opintotukea saavien lukiolaisten määrää lisää se, että vanhempien tulorajoja nostettiin 30 %:lla loppuvuonna 2007.

Kaikkiaan opintotukea sai 290 900 opiskelijaa lukuvuonna 2008-2009, mikä oli hieman enemmän kuin edellisenä lukuvuonna. Opintorahaa maksettiin 285 000:lle ja asumislisää 185 000 opiskelijalle. Opintolainan valtiontakaus myönnettiin 107 700 opiskelijalle. Korkoavustusta sai 5 500 henkilöä, mikä oli 10,4 % vähemmän kuin edellisvuonna.

Vuonna 2009 opintoetuuksia maksettiin yhteensä 796 milj. euroa: kaikkiaan opintoetuuksia maksettiin 13,4 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Opintorahan osuus oli 504 milj. euroa ja asumislisän 267 milj. euroa.

Opintolainan takausvastuun perusteella pankeille maksettiin takausvastuina 27 milj. euroa. Opintolai-nan korkoavustusta maksettiin 1,3 milj. euroa. Korkeakouluopiskelijoiden ruokailua tuettiin 25 milj. eurolla. Opintolainan takausvastuusaatavia perittiin takaisin 23 milj. euroa.

19.12.2009

TTS:ssa on selvitetty, mitä koneellinen pyykinpesu ja -kuivaus kotona maksavat. Pyykinpesun ja -kuivauksen kokonaiskustannukset muodostuvat kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Pyykinpesun muuttuvia kustannuksia ovat vesi, sähkö ja pesuaine. Kuivauksessa kuluu lähinnä sähköä. Kiinteiden kustannusten lähtökohtana on koneen hankintahinta. Pyykkihuolto on arkinen taitolaji, jossa pyykkäri vaikuttaa myös omalla toiminnallaan kokonaiskustannuksiin.

Pesutottumukset vaikuttavat konaiskustannuksiin

Pyykinpesun kustannuksiin vaikuttaa eniten se, kuinka paljon pyykkiä taloudessa syntyy. Pyykin materiaalilla, likaisuudella ja lian laadulla on vaikutusta koneen pesulämpötilan ja -ohjelman valintaan. TTS:n tutkimusten mukaan kirjopesuohjelman sähkönkulutus voi kaksinkertaistua, kun lämpötilaa nostetaan 40 asteesta 60 asteeseen. Pesuaineen yliannostus lisää huuhtelutarvetta. Pesukoneiden pika- ja vajaatäyttöohjelmat kuluttavat lähes yhtä paljon vettä kuin perusohjelmat.

Tutkimusten mukaan 1600 kierrosta/min lingottu pyykki kuivuu kuivausrummussa noin 25 prosenttia pienemmällä sähkönkulutuksella kuin 1000 kierrosta/min lingottu pyykki. Puolilleen täytetty kuivausrumpu kuluttaa noin 20 prosenttia enemmän sähköä pyykistä haihdutettua vesikiloa kohden kuin täytenä. Koneellinen kuivaus vie aina enemmän sähköä kuin pyykinpesu.

Sinkkutalouden pyykinpesuun kuluu reilu satanen vuodessa

TTS:n laskelmien mukaan kotitalouden pyykinpesun kiinteät kustannukset ovat noin 90 euroa vuodessa. Muuttuvat kustannukset vaihtelevat pesukertojen mukaan ja ovat yhden hengen taloudessa keskimäärin 27 euroa vuodessa, kun pyykkiä pestään kaksi koneellista viikossa. Kahden hengen taloudessa muuttuvat vuosikustannukset ovat 43 euroa, kun pyykkiä pestään kolme koneellista viikossa. Lapsiperheessä, jossa pyykkiä pestään kuusi kertaa viikossa, ovat pyykinpesun muuttuvat vuosikustannukset noin 92 euroa.

Kiinteät ja muuttuvat kustannukset yhteenlaskettuina ovat pyykinpesun vuotuiset kokonaiskustannukset yhden hengen taloudessa noin 120 euroa, kahden hengen taloudessa 140 euroa ja neljän hengen lapsiperheessä 190 euroa. Esimerkkilaskelman lapsiperheessä pyykin rumpukuivauksen kokonaiskustannuksiksi laskettiin noin 170 euroa vuodessa, (muuttuvat kustannukset noin 50 euroa ja kiinteä kustannus 120 euroa).

Kotona tapahtuvan pyykinpesun ja koneellisen kuivauksen yhteenlasketut vuosikustannukset olivat laskelmien esimerkkinä käytetyssä lapsiperheessä 360 €.

Laitevalinnoilla merkitystä pyykkihuollon kokonaiskustannuksiin

Pesukoneen ja kuivausrummun energiatehokkuusominaisuuksilla ja suorituskyvyllä on vaikutusta pyykkihuollon kokonaiskustannuksiin. Täysien koneellisten peseminen ja kuivaaminen on kustannus- ja energiatehokasta, joten valintatilanteessa kannattaa tutustua erikokoisiin koneisiin ja valita omiin käyttötarpeisiin sopivin.

Pyykinpesun muuttuvia kustannuksia voi kontrolloida käyttämällä tarkoituksenmukaisia pesuohjelmia ja -lämpötiloja sekä annostelemalla pesuainetta niin, ettei lisähuuhteluja tarvita.

30.9.2009

Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on kaavaillut vapaaehtoisen perheverotuksen käyttöön ottamista perheille, joissa on alle kolmevuotiaita lapsia. Palkkioksi Vanhanen sai muilta puolueilta kylmän vesisaavillisen. Vanhasen ehdotusta arvosteltiin vanhakantaiseksi.

Perheverotuksen rinnalla Vanhanen on pitänyt keskustelussa yllä esitystä lapsivähennyksestä, joka tehtäisiin henkilökohtaisesta verotuksesta. Näistä kahdesta uudistuksesta lapsivähennys kohdistuisi oikeudenmukaisemmin kaikenlaisille perheille, mutta toisaalta olisi pohjimmiltaan samankaltainen kuin olemassa oleva lapsilisäjärjestelmä.

Keskustanuorten perhepoliittinen työryhmä pitää Vanhasen perhepoliittisia veroaloitteita tärkeinä keskustelunavauksina, mutta ei pidä uusia verotukia kiireellisimpänä keinona lapsiperheiden auttamiseksi. Lapsiperheiden asemaa voitaisiin helpottaa erityisesti vanhempainrahakauden selvällä pidentämisellä, myös isän osalta. Näin vanhemmat voisivat antaa enemmän aikaa lapselle hänen kehityksensä kannalta erityisen tärkeinä vuosina. Tämä uudistus lisäisi myös perheiden mahdollisuutta valita itselleen sopivia ratkaisuja. Vanhempainrahakauden merkitys olisi enemmän kuin pelkästään taloudellinen. Työryhmän mielestä perhepolitiikan suunnaksi tulee ottaa lapsilähtöisyys.

Lähde: Keskustanuorten perhepoliittinen työryhmä

25.8.2009

Pelkoa ei liitetä enää pelkästään vaarallisiksi miellettyihin asioihin kuten yöllä pimeän aikaan kadulla liikkumiseen. Pelosta on tullut paljon monimutkaisempaa, sillä se on pienissä arjen valinnoissa mukana, esimerkiksi työpaikoilla, asumisessa ja lastenkasvatuksessa. Kun pelosta kertoo kaverille, lietsoo huomaamattaan pelkoa lisää. Pitäisikö arkipäivässä siis varautua kaikkein pahimpaan?

Aiemmin pelko rinnastettiin konkreettisiin asioihin esimerkiksi pimeällä ulkona liikkumiseen, mutta nykyään pelko näkyy jokapäiväisessä elämässä – usein huomaamattamme. Kodit on varustettu nykyään turvalukoilla, omakotitaloissa näkyy turvakameroita ja -järjestelmiä, työpaikoille on ilmestynyt erilaisia hälyttimiä ja lapsia ei uskalleta päästää yksin julkisilla liikennevälineillä harrastuksista kotiin.

– Pelko tunkeutuu jokaiselle ihmiselämän alueelle ja arjen valintoihin. Ihmiset puhuvat myös paljon kokemuksistaan toistensa kanssa, mikä on omiaan lisäämään toisten pelon kohteita, Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa pelkoa tutkinut akatemiatutkija Hille Koskela valaisee.

Kun pelon kohde ei ole enää konkreettinen, ihmiset edistävät turvallisuutta kaikilla mahdollisilla elämänalueilla.
– Olemisen tapa, käyttäytyminen ja suhde toisiin ihmisiin ovat muuttuneet, koska pelko määrittää elämää.

Pelolla tehdään liiketoimintaa

Aiemmin esimerkiksi vartiointia on käytetty ainoastaan teollisuusrakennuksissa, mutta nykyään vartijat ovat osa jokapäiväistä, normaalia katukuvaa. Raha tuo turvallisuutta, sillä ilman sitä ei ole mahdollisuutta esimerkiksi ostaa turvallisuuspalveluja.
– On epäeettistä ja epätasa-arvoista, että toiset tekevät liiketoimintaa sillä, kun toiset pelkäävät. Sitä enemmän tehdään voittoa, mitä enemmän pelätään. Jotkut ihmiset voivat ostaa kalliita vartiointipalveluja kotiinsa, toisilla siihen ei ole mahdollisuutta, Tiede on taidetta -tapahtumassa Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla pelosta puhunut akatemiatutkija Koskela pohtii.

Pelko yhdistyy vihaan

Turvallisuuden maksimoiminen johtaa usein myös ennakkoluuloihin ja vihaan. Asiat, jotka eivät oikeasti liity pelkoon, liitetään siihen kuitenkin välillisesti esimerkiksi erilaisten yhteiskunnan nollatoleranssikampanjoiden myötä.
– Esimerkkinä tällaisesta ovat graffitit, jotka eivät oikeasti liity pelkoon millään tavalla. Kun tällaisia asioita harrastavia ryhmiä vastaan kohdistetaan järeitä toimia, on käynyt niin, että ihmiset alkavat vihata heitä.

Liiallinen turvallisuuden tavoittelu ei kuitenkaan ole akatemiatutkija Koskelan mielestä välttämättä kovin hyvä asia.
– Siitä seuraa ylilyöntejä, kuten esimerkiksi joissakin latinalaisen Amerikan, Afrikan tai Yhdysvaltojen kaupungeissa. Ei niissä tunnu turvalliselta, vaikka kaikilla on muurit talojen ympärillä, ympärivuorokautinen vartiointi, koirat ja tuplalukot. Parempaa turvallisuutta saavutettaisiin, jos ihmiset pyrkisivät kommunikoimaan ja välittämään toisistaan.

Tutkija Koskelan mielestä on huolestuttavaa, jos turvallisuuden hakeminen muuttaa ihmisten keskinäisen kommunikaation tapoja.
– Jos toinen ihminen koetaan lähtökohtaisesti uhkaavaksi, ei silloin uskalleta mennä kysymään, auttamaan tai väliin kun olisi tarve. Se johtaa siihen, että ihmiset tavallaan jäykistyvät pelon varjossa, akatemiatutkija Hille Koskela sanoo.

14.5.2009

Lapsiperheiden suhteellinen asema tulonjaossa on heikentynyt, ja ne ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä. Lapsiköyhyys alkoi kasvaa 1994 ja on kasvanut siitä lähtien lähes kolminkertaiseksi. Lapsiväestössä köyhyys on nyt yleisempää (14 %) kuin muun väestön keskuudessa. Lapsiperheiden hyvinvointi 2009 -kirjassa esiteltyjen lapsiperhekyselyn tulosten mukaan menojen kattaminen tuloilla oli hankalaa kahdessa viidestä perheestä, pienituloisimmassa viidenneksessä yli puolessa perheistä ja yksinhuoltajien perheissä jopa kahdessa kolmesta.

Lapsiperheiden vanhemmat käyvät työssä keskivertoväestöä yleisemmin kaikissa tuloryhmissä, mutta tulonsiirrot muodostavat oleellisen osan toimeentulosta erityisesti pikkulapsiperheissä. Pienituloiset lapsiperheet joutuvat elämään ”kädestä suuhun” eivätkä yllä samaan kulutustasoon kuin muut. Yllättävät menoerät tai tulonmenetykset voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti. Tämä kehityskulku ei selity pelkästään työttömyydellä ja työelämän rakenteellisilla muutoksilla, kun työtä ei ole tarjolla vähän koulutetuille ihmisille. Lapsiköyhyys on yhteydessä myös perhevaiheeseen sekä perheen kokoon ja rakenteeseen: heikoin tilanne on yksinhuoltajien sekä monilapsisten perheiden lapsilla.

Vanhempien arvio lasten hyvinvoinnista on varsin myönteinen valtaosassa perheistä. Se kuitenkin vaihtelee jonkin verran erilaisissa taloudellisissa tilanteissa elävien perheiden välillä. Erot eivät ole suuria, mutta ne ovat systemaattisesti samansuuntaisia. Niukan talouden perheissä vanhemmat arvioivat harvemmin lapsen terveellisen ruokailun, riittävän liikunnan, tyytyväisyyden sekä lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen olevan hyvällä tolalla.

Nykyisen taloudellisen taantuman aikana työttömyys kasvaa, ja monet kysyvät miten 1990-luvun lama vaikutti lasten elämään. Taloudellinen tilanne tiukkeni tuolloin selvästi puolessa pikkulapsi- ja koululaisperheistä. Perheet säästivät ruuassa ja vaatteissa, luopuivat isommista hankinnoista ja matkustamisesta. Vanhemmat pyrkivät turvaamaan lasten harrastukset, mutta joka viides perhe joutui tinkimään niistäkin.

Kulutusmahdollisuuksien puutetta merkittävämpiä perheissä olivat 1990-luvun laman seuraukset perheen ilmapiiriin ja vanhempien jaksamiseen: puolessa perheistä mieli oli matalalla ja kolmannes vanhemmista koki keskinäisen suhteensa kärsivän. Kun vanhempien henkinen hyvinvointi kärsii, lisääntyy riski lasten käytösongelmiin, masentumiseen, ahdistuneisuuteen ja alkoholin käyttöön. Työttömyyttä kokeneiden perheiden lapset uskoivat muita harvemmin saavansa töitä isona.

Lapsille ja lapsiperheille kohdistetut julkiset varat nousivat lamaa edeltäneelle tasolle vasta vuonna 2004. Tulonsiirrot lapsiperheille ovat jääneet selvästi lamaa edeltänyttä tasoa alemmas. Indeksiin sidottu vähimmäisturvakin on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä, mutta keskeiset lapsiperheiden tulonsiirrot, kuten lapsilisä tai kotihoidon tuki eivät ole indeksiin sidottuja, ja niihin on tehty jälkeenjääneisyyteen nähden vähäisiä korotuksia vasta lähivuosina.

Lasten palveluissa luotiin 1990-luvun laman aikana noidankehä: säästöjen ja leikkausten seurauksena lasten saamat peruspalvelut ohenivat sisällöltään ja osittain suorastaan vähenivät. Noidankehää ei kasvun vuosien Suomessa purettu, vaan kunnissa säästettiin edelleen lasten ja lapsiperheiden palveluissa niin neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, päivähoidossa, kouluissa kuin kotihoidon palveluissa. Samaan aikaan kasvoivat erityisoppilaiden osuudet päivähoidossa ja koulussa, kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasmäärät sekä mielenterveyspotilaiden ja lastensuojelun asiakkaiden määrä murros- ja teini-ikäisten keskuudessa.

"Lapsiperheiden hyvinvointi" -kirjan kirjoittajien mukaan lapsiperheiden taloudellisen tilanteen heikkenemisestä aiheutuvia syrjäytymisriskejä tulisi ehkäistä ja korjata tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys, jotta taloushuolien kanssa kamppailevien vanhempien voimavarat riittäisivät paremmin lapsen hyvinvoinnista huolehtimiseen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Taloustaantuman kanssa kamppailevalla ikääntyvällä Suomella ei ole varaa riskeerata yhdenkään lapsen hyvinvointia.

Lähde: TERVE-SOS 2009

Johanna Lammi-Taskula, Sakari Karvonen, Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. THL:n Teemajulkaisuja 4/2009. Helsinki 2009.

4.12.2008

Vanhempien ero aiheuttaa lapselle usein surua ja turvattomuutta. Aikuisten keskinäisistä riidoista huolimatta lapsen tulisi aina voida olla varma, että vanhemmat välittävät ja huolehtivat hänestä. Lapsi jää välillä vanhempiensa riidan välikappaleeksi. Kansanedustaja Sanna Lauslahti perää vanhempien vastuuta lastensa arjen turvaamisessa erotilanteessa. Hän on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen elatusmaksuvelan vanhentumisesta ja elatusmaksun määräytymisen perusteista.

"Vastuu lapsen hyvinvoinnista on aina vanhemmilla. Yhteiskunta voisi kuitenkin helpottaa avioerojen kipeyttä selkeällä lainsäädännöllä, joka kohtelee eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä tasapuolisesti ", sanoo kansanedustaja Sanna Lauslahti.

Ongelmia löytyy tällä hetkellä esimerkiksi oikeusministeriön antamasta elatusmaksujen ohjeistuksesta. Se jättää liikaa tulkinnanvaraa viranomaisille. Jos vanhemmat kykenevät sopimaan asumisjärjestelyistä ja elatusmaksuista, ongelmat vältetään. Muussa tapauksessa saattaa syntyä pitkä ja kipeä taistelu, josta kärsii ennen kaikkea lapsi.

Elatusmaksut saatetaan toisinaan määrätä liian korkeiksi ja niiden määräytymisessä ei välttämättä huomioida lapsen asumista käytännössä kahdessa kodissa. "Jos lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempien luona tai etävanhemmalla on laajat tapaamisoikeudet, tulisi tämän myös näkyä elatusmaksun määräytymisessä", Lauslahti toteaa.

Mikäli elatusmaksut jäävät maksamatta, kunta maksaa lapselle elatustukea. Kunnan maksama tuki on kuitenkin yleensä pienempi kuin alun perin elatusvelvolliselle määrätty maksu. Lapsella on oikeus saada elatusmaksu kokonaisuudessaan, mutta se onnistuu käytännössä vain, mikäli kunta saa perittyä omat saatavansa elatusvelvolliselta.

"Suuri epäkohta on, että jos kunta ei saa perittyä saataviaan elatusvelvolliselta viidessä vuodessa, ne vanhentuvat, joitakin poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi kuluttajan velka yrittäjälle vanhentuu vasta 15 vuodessa, mikäli velasta välillä muistutetaan. On kummallista, että laki puolustaa vahvemmin yrityksen saatavia kuin lapsen oikeutta saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan. Tämä asia tulisi korjata", Lauslahti sanoo.

Lauslahti on esittänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata lapsen elatukseen tarvittavien elatusvelvollisen suoritettaviksi määrättyjen maksujen oikeudenmukaisen määräytymisen ja suorittamisen kokonaisuudessaan?

22.11.2008

Elintarvikkeita tai muitakaan tuotteita ei saa mainostaa lapsia kiinnostavilla kylkiäisillä, jotta lapset kinuaisivat niitä vanhemmiltaan. Kuluttajaviraston mukaan tämä on hyvän markkinointitavan vastaista. Virasto on joutunut neuvottelemaan elintarvikeyritysten kanssa niiden lapsille suunnattujen tuotteiden mainonnasta.

Vanhemmilla on paitsi vastuu lastensa kasvattamisesta, myös oikeus siihen, Kuluttajavirasto muistutti Lapsen oikeuksien päivänä. Vastuullinen yritys tukee vanhempia tässä tehtävässä eikä yritä tunkea heidän ja lasten väliin. Ajankohtaista Kuluttajaoikeudesta -verkkolehden tuore Lapsi-numero esittelee tapauksia, joissa tämä yhteiskuntavastuu on unohtunut.

Tyypillinen tapa ohittaa vanhemmat on vedota lapseen ja välittää ostopaineet hänen kauttaan. Eräs esimerkki tästä on murojen markkinointi. Pakkauksissa korostetaan näyttävästi lapsia kiinnostavia kylkiäisiä ja keräilysarjoja. Kolme suurta murovalmistajaa lupasi jo kolmisen vuotta sitten luopua tämäntyyppisestä markkinoinnista, mutta ilman näkyviä tuloksia. Nyt ne ovat Kuluttajaviraston kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen jälleen sitoutuneet muuttamaan markkinointiaan.

Internetin puuhasivuilla piilomainontaa

Lainvastaista on myös vedota vanhempiin lasten hyvinvoinnin varjolla. Mainoksessa ei siis voi esimerkiksi välittää mielikuvaa siitä, että tietty tuote tekee lapsesta onnellisemman tai vanhemmasta paremman kasvattajan.

Alkusyksystä Kuluttajavirasto joutui puuttumaan operaattorin mainokseen, jossa vihjattiin, että vanhemmat voisivat varmistaa lapsensa koulumenestyksen hankkimalla kyseisen operaattorin miniläppärin ja puhelimen.

Vastuullisuuteen kuuluu myös se, että yritys ei käytä hyväksi lapsen kyvyttömyyttä erottaa markkinointia muusta viihteellisestä aineistosta. Esimerkiksi Internetin puuhasivuilla pelien ja tehtävien sekaan ei saa ujuttaa mainosviestejä. Yritykset eivät myöskään voi sivuuttaa vanhempien oikeutta päättää lasten ajankäytöstä ja siitä, minkälaisilla verkkosivuilla he käyvät.

TV-mainoksissa lapsia kehotetaan tietokoneen ääreen

Kuluttajavirasto onkin puuttunut kahden yrityksen televisiomainoksiin, joissa piirroshahmojen voimin esiteltiin verkkosivujen osoitetta ja kehotettiin lasta käymään siellä. Vastuullisempi tapa olisi lisätä mainoksen loppuun viesti, jossa lasta pyydetään kysymään vanhemmiltaan lupa vierailla sivustolla.

Alaikäiset ovat aikuisia alttiimpia mainonnan vaikutuksille ja heidät on helpompi saada kiinnostumaan mainostetuista tuotteista. Siksi alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvioidaan aina muuta markkinointia tiukemmin. Kuluttajaviraston kannan mukaan markkinointi, joka pyrkii sivuuttamaan vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lastensa kasvattajina, on hyvän tavan vastaista.

Lähde: Finfood