Suomessa kuolee vuosittain noin 10 000 työikäistä ihmistä. Huoltajan kuolema voi vähentää perheen käytettävissä olevia tuloja dramaattisella tavalla. Tämä toimeentuloriski on jäänyt vähälle huomiolle suomalaista sosiaaliturvaa ja vakuutusjärjestelmää koskevassa keskustelussa.

Finanssialan Keskusliiton varatoimitusjohtaja Esko Kivisaaren mielestä ihmiset eivät jostain syystä miellä henkilövakuutusturvan puutteita. Hänen mukaansa tilanteeseen voi olla syynä ainakin osin väärät tai ylimitoitetut mielikuvat yhteiskunnan tarjoamasta turvasta.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen, VATT:n juuri julkaistun kuolemanvaraturvan aukkoja selvittäneen tutkimuksen mukaan vaje kotitalouksien taloudellisessa turvassa on suuri. Käytännössä puhutaan keskimäärin noin 100 000 – 200 000 eurosta perhettä kohti. Yhteiskunnan tarjoama turva kattaa vain vähimmäistoimeentulon. Vapaaehtoista henkivakuutusturvaa kotitalouksilla on tutkimuksen mukaan keskimäärin vain noin 12 000 euroa perhettä kohti.

Kivisaari pitää tilannetta huolestuttavana, sillä perheillä on tänä päivänä yhä isompia luottoja vastuullaan. Suomen Pankin mukaan kotitalouksilla on luottoja yhteensä noin 80 miljardia euroa; asuntolainojen osuus näistä on noin 57 miljardia euroa.

– Vaikka lainaturvavakuutusten kysyntä onkin isojen asuntoluottojen myötä lisääntynyt, eivät nämä vakuutukset yksin kompensoi sitä vajetta, jonka perheen huoltaja kuolema aiheuttaa. Minimivaatimus tietysti on, että lainat pitää pystyä hoitamaan. Sen lisäksi olisi hyvä, jos perheellä olisi kuolemanvaraturvaa jossain muodossa noin vuoden ansiotulojen verran ja lisäksi muutama kymmenentuhatta euroa jokaista huollettavaa lasta kohti, Kivisaari sanoo.

Turvavajetta voi paikata säästämisellä tai vakuutuksella. Erityisesti nuorten perheiden osalta tilanteen saa korjattua paremmin vakuutuksella, koska säästäminen vie aikaa ja vaatii kulutuksen vähentämistä. Vakuutuksella tilanne saadaan korjattua heti.

– Perheen huoltajan kuolema ei taloudellisessa mielessä merkitse pelkästään ansiotulojen menetystä. Huoltajan panos kodin ylläpidossa on saattanut olla niin merkittävä, että sitä voidaan joutua korvaamaan ulkopuolisilla ostopalveluilla, Kivisaari selventää.

Asunto ostettuna 40 kilometriä Helsingistä ja perheessä kaksi lasta, toinen koulussa ja toinen päiväkodissa.  Julkinen liikenne heikkoa ja perheen lainamäärää nostaa kakkosauto, ykkönen on isän työsuhdeauto.  Kouluikäinen pelaa jalkapalloa naapurikunnassa 3 iltana viikossa.  Lainat painaa niskassa ja perintömökkiäkin pitäisi vielä kunnostaa.  Työnantaja odottaa viimeisimmän projektin valmistumista ennen lomia.  Se tarkoittaa ylitöitä.  Lapset on innoissaan kevätjuhlista ja odottavat vanhemmilta osallistumista valmisteluihin.  Päivä kokonaissaldo näyttää huonolta sekä isälle että äidille.

Tällaisia tarinoiden alkuja löytyy tuhansia Suomesta. Lasten asema on kylläkin parantunut viime vuosikymmenien aikana. Enää ei lasten välttämättä tarvitse käydä jakamassa lehtiä tai syöttämässä kotieläimiä ennen koulupäivän alkua eikä koulun jälkeen tarvitse mennä töihin. Useimmiten tämän päivän lapsilla on mahdollisuus keskittyä omaan elämäänsä, johon liittyy läksyt, harrastukset ja kaverit. Olisiko sittenkin välimuoto työtä ja koulua sopivampi? Oppisivatko lapset enemmän vastuullisuutta?  Miten vanhempien on vanhempien ajankäyttö edistynyt viime vuosikymmeninä? Periaatteessa työpäivän pituus on lyhentynyt, eikä lauantai ole työpäivä. Tai sitten pätkätyö tai kokonaispalkkaus on lisännyt työaikaa, vai onko? Reaalipalkkakin on tainnut kasvaa.  Onko vanhemmilla oikeasti tänä päivänä enemmän aikaa lapsilleen kuin 70-luvun vanhemmilla?

Millainen on sinun tarinasi?  Onko olemassa laatuaikaa?  Laatuaikahan lanseerattiin viime vuosikymmenellä, ja se perustuu siihen, että jos on lapsien kanssa edes vähän aikaa, niin käyttää sen ajan intensiivisesti juuri siihen.  Laatu siis korvaa määrän.  Jotkut asiantuntijat väittävät, että läsnäolo on lapselle on olennaista.  Siis se, että on saatavilla.  Mitä mieltä olet?

Lapsiperheuutiset haluaa kuulla sinun tarinasi, kommenttisi, kerro, kirjoita meille omasta elämästäsi.