27.4.2011

Mannerheimin Lastensuojeluliitto haluaa että tuleva hallitus kiinnittää huomiota päivähoidon laatuun. Laadukas päivähoito saavutetaan mm. rajaamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja varmistamalla riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella voidaan tukea lasten kehitystä sekä suojata lasta kasvuympäristön riskitekijöiltä. Laadukas päivähoito perustuu lapsen yksilölliseen kehitysarvioon. Turvallisessa ympäristössä lapsi leikkii, oppii ja kehittyy.

- Päivähoidon vaikutukset lapseen riippuvat lapsen lähtökohdista, päivähoidon laadusta, aloittamisajankohdasta, päivähoitopäivän pituudesta sekä lukuisista muista kulttuurisista ja yhteiskunnallisista seikoista. Laadukas päivähoito ja sopivan kokoinen ryhmä voi merkittävästi tukea lapsen sosiaalista kehitystä, sen sijaan laadultaan heikko päivähoito voi vahingoittaa lapsen kehitystä, Mirjam Kalland huomauttaa.

Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi voi päivähoidossa turvautua tuttuun hoitajaan, joka on hellä ja empaattinen lasta kohtaan. Henkilökunnan tulee myös puuttua kiusaamistilanteisiin ja luoda yksinkertaiset säännöt päiväkodille. Hyvässä päivähoidossa henkilökunta työskentelee aktiivisesti sen puolesta, ettei kukaan lapsi jää yksin. Henkilökunta on myös aktiivisesti yhteydessä lapsen vanhempiin.

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja on kehitettävä

Perheillä on oltava aito mahdollisuus valita lapsilleen sopivin hoitomuoto. Varhaiskasvatuksessa tulisi siksi olla eri vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat kotihoidon ja osa-aikaisen hoidon tai kerhotoiminnan yhdistämistä. Kuntia tulisi laissa velvoittaa huolehtimaan avoimesta varhaiskasvatustoiminnasta sekä palvelunohjauksesta, jolloin voidaan ohjata perheitä avointen varhaiskasvatuspalvelujen tai osa-aikaisen päivähoidon piiriin silloin, kun lapsi ei tarvitse esimerkiksi kokopäivähoitopnaikkaa

Eri-ikäisten lasten erilaiset tarpeet tulee huomioida varhaiskasvatuspalveluita kehitettäessä. Esimerkiksi pienten lasten pitkiä hoitopäiviä tulee pyrkiä lyhentämään mahdollistamalla ja kannustamalla vanhempia lyhentämään työaikaansa.

Lähde: MLL

26.12.2010

Hallitus esittää, että lasten päivähoidosta annettuun lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan kunta voi järjestää lasten päivähoitoa myös muille kuin kunnan omille asukkaille. Tavoitteena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja kuntien välistä yhteistyötä päivähoitopalveluissa lapsen edun määrittelemissä rajoissa.

Kuntien välinen yhteistyö on mahdollista jo nytkin, mutta uudistuksella on tarkoitus selkeyttää nykyistä tilannetta sekä kannustaa kuntia entistä asiakaslähtöisempään yhteistyöhön päivähoitopalvelujen järjestämisessä.

Uudistuksella ei ole tarkoitus laajentaa kunnan järjestämisvelvollisuutta. Subjektiivinen oikeus saada päivähoitopaikka kunnasta koskisi edelleenkin vain kuntien omia asukkaita ja esimerkiksi niitä henkilöitä, jotka oleskelevat kunnassa opiskelun, työn tai vastaavien syiden vuoksi.

Kun kunta järjestää päivähoitoa toisen kunnan asukkaalle, kuntien on sovittava keskenään korvauksen perimisestä lapsen asuinkunnalta. Jos esiopetuksessa oleva lapsi osallistuu toisessa kunnassa järjestettävään päivähoitoon, opetuksen järjestäjällä olisi oikeus edellyttää, että lapsen huoltaja vastaa lapsen kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista päivähoitopaikan ja esiopetuksen järjestämispaikan välillä.

Hallitus päätti tiistaina 21. joulukuuta asiaa koskevan lakiesityksen sisällöstä. Tasavallan presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle samana päivänä. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. elokuuta 2011.

1.12.2010

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on jättänyt eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa hän esittää perusteellisen selvitystyön teettämistä päivähoidon tilasta ja laadusta.

Selvitys on tarpeen, jotta päivähoidon puutteet saadaan kattavasti selville ja päivähoitolain kokonaisuudistus voidaan uudistaa ajantasaisen tiedon pohjalta.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus päivähoitolain kokonaisuudistuksen toteuttamisesta sekä varhaiskasvatuksen hallinnollisen aseman selkiyttäminen. Nämä lupaukset eivät ole toteutuneet, mistä päivähoidon asiantuntijat ovat olleet syystä pettyneitä.

- On hyvä, että sosiaali-ja terveysministeriö veti pois päivähoitolain osauudistuksen. Se ei olisi tuonut päivähoidon puutteisiin minkäänlaista merkittävää korjausta. Päivähoitolain puutteita ei pienillä pintaraapaisuilla korjata, eikä päivähoitolakia saa uudistaa hosuen, Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-kahiluoto toteaa.

- Erilaisten osauudistusten sijaan tarvitaan kattava kokonaisselvitys, jossa huomioidaan sekä päivähoitolain puutteiden korjaaminen että varhaiskasvatuspalvelujen sisällöllinen kehittäminen. Selvityksen tekeminen pitää antaa riippumattoman tahon tehtäväksi, Alanko-Kahiluoto ehdottaa.

Päivähoitolain kokonaisuudistusta on lupailtu ainakin kymmenen vuotta. Voimassa oleva 1970-luvulla säädetty laki pohjaa osittain 50-luvulla tehtyihin selvityksiin. Vuosien varrella kokonaisuudistusta ovat vaatineet useat työryhmät ja uudistus on kirjattu moniin peräkkäisiin hallitusohjelmiin.

- Seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kokonaisuudistus, joka korjaa nykyisen lain puutteet ja selkeyttää päivähoidon hallinnollista asemaa: päiväkotiryhmien enimmäiskoko tulee säätää lailla ja varhaiskasvatus siirtää sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön, linjaa Alanko-Kahiluoto.

- Tavoitteena tulee olla yhtenäinen ketju kasvatuksen ja opetuksen välillä päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen. Lainsäädännön pitää tukea lapsen oikeutta turvalliseen ja myönteiseen kehitykseen. Päivähoidossa on kuitenkin kyse alle kouluikäisten lasten tärkeimmästä palvelusta, Alanko-Kahiluoto muistuttaa.

15.10.2010

Työaikalaki alkaa koskea myös omassa kodissaan työskenteleviä perhepäivähoitajia. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta hyväksyi asiaa koskevan mietinnön 7. lokakuuta.

Valiokunta pitää lakimuutosta tärkeänä ja tarpeellisena. Perhepäivähoito on tärkeä vaihtoehto, joka sopii erityisen hyvin pienten lasten ja sisarusten hoitoon sekä haja-asutusalueille. Muutos parantaa perhepäivähoitajien työaikasuojelua ja työehtoja sekä edistää työssä jaksamista. Useilla kunnilla on ollut vaikeuksia saada uusia perhepäivähoitajia, ja eläköitymisten myötä tilanne vaikeutuu entisestään. Muutosten toivotaan lisäävän halukkuutta ryhtyä perhepäivähoitajaksi ja turvaavan siten perhepäivähoidon säilymisen.

Perhepäivähoitajien viikkotyöaika lyhenee 40 tuntiin nykyisestä 43 tunnista 15 minuutista. Työaikalaki mahdollistaa sekä päivittäisen että viikoittaisen työajan jouston, kunhan perhepäivähoitajan työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa tasoittumisjakson puitteissa. Tasoittumisjakso voi olla jopa vuosi, jos työmarkkinajärjestöt niin sopivat. Lakimuutos mahdollistaa myös jaksotyön käyttämisen perhepäivähoidossa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnissa kehitetään aktiivisesti oman kunnan olosuhteisiin soveltuvia työaikamalleja ja sijaishoitoratkaisuja. Työehtosopimuksia muokkaamalla on mahdollista saada lisää joustoa perhepäivähoitopalvelujen järjestämiseen niin hoitajia kuin lasten vanhempiakin tyydyttävällä tavalla.

Perhepäivähoitajan työ on tehtävän vaativuus ja vastuullisuus huomioon ottaen heikosti palkattua. Nyt tehtävien parannusten jälkeenkin perhepäivähoitajien työaika jää pidemmäksi kuin muilla kunnan työntekijöillä ja osa perhepäivähoitajan työhön liittyvistä velvoitteista jää korvausten ulkopuolelle. Työtä perhepäivähoitajan työn houkuttelevuuden parantamiseksi onkin syytä jatkaa.

16.2.2010

Varhaiskasvatuksen ruokahaasteet alkavat varhain. Arkisin aamupalalle saapuu unisia ruokailijoita, jotka haluavat perusteluja, miksi aamupala pitää syödä, kun leikit odottavat. Ruokatiedon uusi Kokataan, syödään ja tarinoidaan yhdessä -julkaisu antaa hoitajille avauksia lasten ruoka- ja tapakasvatukseen.
Päivähoidon ja kerhon arjessa esiin nouseviin kysymyksiin julkaisu vastaa ruuanvalmistus- ja ruokailutilanteisiin liittyvin kuvin, joita voidaan katsella ja joista voidaan keskustella yhdessä lasten kanssa. Kuvia tukevat ohjaajalle suunnatut taustatiedot ja toimintavinkit sekä yhdessä nautitut sadut ja lorut.

Lapset saavat perehtyä muun muassa pöydän kattamiseen, ruokalautasen täyttämiseen, pöytätapoihin ja oman välipalan valmistukseen. Varhaiskasvatuksen asiantintijoiden avulla laaditun julkaisun tavoitteena on edesauttaa lapsia kokemaan yhdessä tekemisen, oppimisen ja onnistumisen iloa ruuanvalmistukseen ja ruokailuun liittyvissä asioissa.

26.11.2009

Jo 95 prosenttia suomalaisista päiväkodeista käyttää ksylitolituotteita lasten hampaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuonna 2002 tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa luku oli 75 prosenttia, osoittaa ksylitolituotteita valmistavan Leafin sähköpostikysely lastentarhanopettajille.

Ksylitolia syödään päiväkodeissa pastilleina ja purukumina. Pastilleja syödään 81 prosentissa ja purukumia 35 prosentissa päiväkodeista. Osassa päiväkodeista on käytössä sekä purukumi että pastilli.

Vanhempi maksaa

Kyselyn mukaan suurimmassa osassa päiväkodeista ksylitolituotteiden hankinta maksetaan lasten vanhempien kukkarosta. 63 prosenttia tutkimukseen osallistuneista päiväkodeista kertoi, että rahoitus tulee suoraan vanhemmilta tai vanhempainyhdistyksiltä. Niissä päiväkodeissa, joissa ksylitolituotteita ei käytetä, suurimmaksi syyksi todettiin rahoituksen puute.

Kuntien osuus ksylitolituotteiden rahoittamisessa on kuitenkin kasvanut. Kunta kustantaa ksylitolin 38 prosentissa tutkimukseen osallistuneista päiväkodeista, kun kaksi vuotta sitten luku oli 31 prosenttia. Hanakimmin ksylitolituotteiden hankintaa rahoittavat pienet kunnat.

Leafin päiväkotitutkimus suoritettiin lokakuussa web-kyselynä. Kyselyyn tuli määräaikaan mennessä 309 vastausta.

Terveysväite täysksylitolipurukumille

Olennaista on, että ksylitolituotteessa on riittävästi ksylitolia. EU hyväksyi huhtikuussa täysksylitolipurukumia koskevan terveysväitteen: "Kokonaan ksylitolilla makeutetun purukumin on osoitettu vähentävän hampaiden plakkia. Plakin suuri määrä on karieksen kehittymisen riskitekijä lapsilla."

Kesäkuussa julkaistussa Leafin selvityksessä todettiin, että täysksylitolipurukumi oli vallannut kolmanneksen purukumimarkkinasta.

Lähde: Ruokatieto

19.5.2009

Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittovaltuusto pitää lasten peruspalveluiden leikkauksia lapsen oikeuksien kannalta kestämättöminä.

Uutiset siitä, että päivähoidon ryhmäkokoja suurennetaan, opettajia lomautetaan tai että kouluruoan laatua heikennetään, osoittavat lasten joutuvan jälleen lamaleikkausten maksajiksi. Peruspalveluiden leikkaukset tulevat sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi ja niillä on kielteiset vaikutukset lasten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin.

- Suomea oikeudellisesti velvoittava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää lasten hyvinvointipalveluiden turvaamista ja kehittämistä. Suomen tulee noudattaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräyksiä ja periaatteita myös taloudellisesti haastavina aikoina, korostaa MLL:n liittovaltuuston puheenjohtaja, varatuomari Kaija Kess .

Kaija Kess muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien noudattamista valvova komitea on suositellut, että Suomi ryhtyy toimenpiteisiin, joilla turvataan kaikille lapsille tasa-arvoinen pääsy palveluihin ja palveluiden saatavuus heidän asuinkunnastaan riippumatta.

22.11.2008

Mitä parempi on kunnan taloudellinen tilanne, sitä anteliaammin se yleensä maksaa lasten kotihoidon tuen kuntalisää. Tuen avulla pyritään hillitsemään päivähoidon kysyntää, joten se on usein kohdennettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka.

Alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmilla on lain suoma oikeus valita lastensa hoitomuodoksi joko kunnallinen päivähoito, kotihoito tai yksityinen päivähoito. Näitä kaikkia hoitomuotoja tuetaan julkisin varoin. Kotihoidon tukea maksetaan jossakin vaiheessa yli 80 prosentille perheistä, joissa on alle 3-vuotias lapsi.

Kela maksaa lakisääteistä lasten kotihoidon tukea, jonka lisäksi useat kunnat kannustavat vanhempia lasten kotihoitoon maksamalla niin sanottua kuntalisää. Laura Miettusen tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka yleisesti lasten kotihoidon tuen kuntalisää maksetaan, mikä on tuen suuruus ja mitkä tekijät ovat yhteydessä kuntalisän maksamiseen. Tutkimuksessa käsitellään kuntalisäjärjestelmän kehittymistä ja siinä tapahtuneita muutoksia 1990-luvun alusta tähän päivään saakka.

Kuntalisää maksavien kuntien määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien. Tämä on merkittävästi vahvistanut kotihoidon tuen järjestelmää ja ohjaillut tuen käyttöä. Vuonna 2007 kuntalisää maksettiin 65 kunnassa, joissa asui lähes puolet Suomen väestöstä.

Tutkimuksen perusteella kuntalisää maksavat kunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja pieni veroprosentti. Kuntalisät on usein kohdistettu niille vanhemmille, jotka ovat töissä tai joilla on opiskelupaikka. Ilman kuntalisää nämä vanhemmat valitsisivat todennäköisemmin kunnallisen päivähoidon. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttääkin olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Käytännössä yhä useampi nainen on jäänyt tämän vuoksi pois työmarkkinoilta.

Lakisääteisen kotihoidon tuen enimmäismäärä on tällä hetkellä 462,47 euroa/kk. Vuonna 2007 kotihoidon tuen kuntalisän suuruus oli keskimäärin 135 euroa/kk perhettä kohden. Tuen määrä vaihteli 67-252 euroa/kk. Tuen rahamäärien lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu kuntalisien anteliaisuutta, joka kuvaa tuen suuruuden ohella sitä, kuinka moni on ollut oikeutettu tukeen. Anteliaisuusmuuttuja on laskettu jakamalla maksettujen kuntalisien euromäärä lakisääteisen kotihoidon tuen hoitorahojen euromäärällä.

Kuntalisien anteliaisuus on yhteydessä ennen kaikkea kunnan taloudelliseen tilanteeseen. Mitä parempi on kunnan taloudellinen tilanne, sitä anteliaampi on yleensä myös kuntalisä. Anteliaimpia kuntia vuonna 2007 olivat Espoo, Ylihärmä, Kirkkonummi ja Helsinki.

Lähde: VTM, nuorempi tutkija Laura Miettunen
Julkaisu: Miettunen L. Lasten kotihoidon tuen kuntalisät osana suomalaista päivähoitojärjestelmää.

3.12.2010

Helsingin kaupunki aloittaa ensi vuonna leikkipuistoissaan kotoutumiskoulutuksen, jossa osana on lasten kotouttava toiminta. Koulutus toteutetaan osapäiväisenä 2-3 kertaa viikossa yhteistyössä työväenopistojen ja Helsingin aikuislukion kanssa.

"Leikkipuistot ovat hieno suomalainen innovaatio. Niiden yhteydessä on luontevaa järjestää äideille suomenkielen opetusta, ja lapset pääsevät mukaan omaa kotoutumistaan edistävään toimintaan", korostaa maahanmuuttoasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen.

Selvitysten mukaan suurin osa lapsiaan kotona hoitavista maahanmuuttajavanhemmista haluaa opiskelemaan tai työhön kodin ulkopuolelle. Esteenä on suomen tai ruotsin taidon puuttuminen. Kielikoulutuksen esteenä ovat usein lastenhoidon vaikeudet.

"Kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajien, pääosin äitien, kouluttaminen on avainasemassa koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Kielen ja yhteiskunnan säännöt hallitseva äiti pystyy parhaiten tukemaan lastensa koulunkäyntiä. Tämä osaaminen edesauttaa myös työllistymistä elämäntilanteen muuttuessa", Haatainen sanoo.

Helsingin kaupungin tekemän selvityksen mukaan vanhempainpäivärahaa tai kotihoidontukea vuonna 2009 saaneista helsinkiläisistä 12 prosenttia oli ulkomaan kansalaisia. Joukossa on 120 maan kansalaisia, pääosin eurooppalaisia. Maahanmuuton syyt ja tulijoiden koulutustaso vaihtelevat. Suurin osa suuntaa jatkokoulutukseen ja työmarkkinoille lasten kasvettua. Selvityksen tulokset osoittavat, että käsitys monilapsisten perheiden heikosti koulutetuista pakolaisäideistä kuvaa vain pientä osaa kaikista maahanmuuttajaäideistä.

25.11.2010

Ensi vuonna Jakomäessä, Malminkartanossa, Myllypurossa ja Rastilassa kokeillaan musiikkiopistojen ja päiväkotien uudenlaista yhteistyötä. Opistot järjestävät kuudessa päiväkodissa lapsille ilmaista musiikkileikkikoulutyyppistä opetusta pari tuntia viikossa.

Helsingin kaupungin lähiöprojekti maksaa musiikinopettajien palkkiot. Kukin musiikkiopisto on sopinut alueensa päiväkotien kanssa mille ikäryhmälle ja millä tavalla muskari toteutetaan niin, että se mahdollisimman hyvin palvelee päiväkotien omia suunnitelmia ja tavoitteita.

"Musiikki on lapselle luonteva ilmaisukanava. Sen avulla ilmaistaan niin iloa kuin muitakin tunteita. Laulaminen kuuluu lasten arkeen yhtä lailla kuin leikki. Näistä syistä päiväkoti on juuri oikea paikka muskarille", sanoo yksi hankkeen ideoijista, Pop & Jazz Konservatorion apulaisrehtori Jussi Saksa.

Musiikkiopistot ovat ennenkin vierailleet päiväkodeissa esimerkiksi konsertoimassa, mutta viikoittaista yhteistyötä ei juuri ole ollut. Alkuvuodesta alkava hanke on tarkoitettu lapsille, mutta muskariopettajat voivat myös tukea päiväkodin henkilökunnan musiikillisten taitojen kehittämistä.

"Haluamme antaa päiväkodeille apuvoimia ja virikkeitä musiikilliseen iloon", Saksa jatkaa.

Päiväkodeille puolestaan on tärkeää, että opetus on maksutonta. Lisäksi sen tulee olla osa varhaiskasvatusta, mistään oppiaineesta ei ole kysymys.

"Taidekasvattajien ja varhaiskasvattajien yhteistyö on minusta loistava idea. Olisi hienoa saada musiikki osaksi päiväkodin kaikkia hetkiä. Sävelet ovat lasten puhetta", sanoo Risto Keskinen, erityissuunnittelija sosiaalivirastosta.

"Lähiöprojektin tehtävä on edistää esikaupunkien asukkaita palvelevien yhteistyömuotojen kehittymistä ja tämä on juuri sitä. Meidän roolimme on kutsua osapuolet koolle ja antaa pienehkö rahallinen tuki. Sitten päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilökunta sekä musiikkiopistojen edustajat miettivät yhteisen pöydän ääressä käytännön toteutuksen", kertoo Lähiöprojektin projektipäällikkö Marja Piimies.

Yhteistyöhanke kestää vuoden 2011 loppuun, jolloin on suunniteltu pidettäväksi yhteinen loppukonsertti. Jatkosta päätetään kokemusten perusteella.

Ensi vuonna ovat mukana seuraavat päiväkodit: Jakomäen Kotilo, Naava ja Suurmetsä; Malminkartanon Metsätähti; Myllypuron Leipuri ja Rastilan Siima. Mukana olevat opistot ovat Itä-Helsingin-, Luoteis-Helsingin- ja Pohjois-Helsingin musiikkiopisto sekä Pop & Jazz Konservatorio.

Lähde: Helsinki tiedotus / Lähiöprojekti

4.6.2010

Varhaiskasvatuksen parissa pitkään työskennellyt yhteiskuntatieteiden maisteri Eeva Kaukoluoto pohtii väitöskirjassaan kunnallisen päivähoitojärjestelmän nykytilaa. Hän esittää ajatuksen uudentyyppisestä yhteisöllisestä päiväkodista. Kaukoluodon väitöskirja "Onko varhaisen tuen päiväkoti mahdollinen? - Tutkimus varhaiskasvatuksen yhteisöllisestä kehittämisestä" tarkastetaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 4.6. 2010

Nykypäiväkoti kaipaa Kaukoluodon mukaan perusteellista remonttia. Toiminnan edellytykset kunnallisessa päivähoidossa ovat heikentyneet lasten määrän lisääntyessä. Samalla päiväkotimuodon tarve ja merkitys on kuitenkin kasvanut. Sekä lapsia, vanhempia että päiväkodin työntekijöitä hyödyttävää kasvatusyhteistyön potentiaalia jää hyödyntämättä.

- Päiväkotien tehtäväksi on tullut kantaa yhä suurempi vastuu lasten päivittäisestä elämästä ja hyvinvoinnista, Kaukoluoto huomauttaa.

Lastensuojelua tarvitsevien alle kouluikäisten määrä pääkaupungissa on kuitenkin kasvanut lasten määrän vähentyessä. Kaukoluoto pohtiikin nykyisen toimintamallin sosiaalipoliittisia vaikutuksia lasten, vanhempien ja perheiden elämään ja edelleen kunta- ja valtiontalouteen pidemmällä aikavälillä.

- Päiväkodin yhteiskunnallista vaikuttavuutta olisi mahdollista lisätä merkittävästi, mutta se edellyttää päiväkotien yhteiskunnallisen tehtävän uudelleen arviointia lasten tarpeiden näkökulmasta, Kaukoluoto painottaa.

Kaukoluoto esittää väitöskirjassaan uuden, varhaisen tuen päiväkodiksi nimeämänsä päiväkodin konseptin. Ydinajatuksena varhaisen tuen päiväkodissa on kaikkien lasten varhaiskasvatusoikeus ja vanhempien osallisuusoikeus vaihtoehtona nykyiselle, monia ulkopuolelle sulkevalle järjestelmälle. Kaukoluodon yhteisöllinen päiväkoti on demokraattinen ja demokratisoiva.

- Se on vaihtoehto nykyiselle päiväkodille annettujen osin ristiriitaisten tehtäväksiantojen "kasaumalle", jonka olen nimennyt ekonomistis-huollolliseksi toimintakonseptiksi.

Kaukoluodon kokeilut osoittivat, että tukemalla päiväkoteja tarkoituksenmukaisin lisäresurssein voidaan niin hyödyttää lapsia, tukea lasten vanhempia nykyistä varhaisemmin kuin kohentaa henkilöstön ammatillisuutta ja työhyvinvointiakin.

- Sekä päiväkodin pedagogista että sosiaalipoliittista funktiota voidaan kehittää samanaikaisesti, Kaukoluoto korostaa.

Lähde: Helsingin Yliopisto

3.12.2009

Suomalaisiin päiväkoteihin ja kouluhin aletaan levittää kaikkia aisteja aktivoivaa ruoka- ja ravitsemuskasvatusmenetelmää. Alunperin Ranskasta kotisin olevan Sapere-menetelmän avulla lapsista halutaan kasvattaa rohekeita ja omasta terveydestään huolehtivia tietoisia kuluttajia.
Suomi kuuluu virallisesti Sapere-menetelmän käyttäjiin. Ensimmäiset Sapere-menetelmän mukaiset oppitunnit pidettiin kuopiolaisessa alakoulussa vuonna 2001, ja sen jälkeen kokeiluja on ollut myös muualla.

Ensi vuonna Saperen oppien mukaista aisteja aktivoivaa ruokakasvatusta aletaan levittää sekä päivähoitoon että kouluihin osana Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman hankekokonaisuuksia. Sapere-hanketta johtaa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ravitsemussuunnittelija Arja Lyytikäinen, jonka aloitteesta menetelmä alunperin Suomeenkin tuli.

Menetelmä otetaan käyttöön lähes 30:ssä päivökodissa ja perhepäivähoidossa seitsemässä Keski-Suomen kunnassa ja Turun kaupungissa. Useassa kunnassa mukana on koko päivähoito, ja toiminnan piiriin tulee tuhansia lapsia ja perheitä.

Kouluihin menetelmä viedään Makukoulu-nimikkeen alla. Sen soveltamista eri luokka-asteille kokeillaan kaikkiaan seitsemässä koulussa kolmen eri kunnan alueella. Vastaava hanke toteutetaan myös viidessä ruotsinkielisessä koulussa. Yhteistyötahoina ovat Kotitalousopettajien liitto ja Marthaförbundet.

Omat kokemukset kehittävät myönteisen suhteen ruokaan

Sapere-menetelmän painopiste on lasten kokemuksissa, joita he saavat tutkimalla ruokamaailmaa ja sen ilmiöitä. Menetelmä ei arvota ruokia ensisijaisesti niiden terveellisyyden tai epäterveellisyyden mukaan, vaan ruoka-aineet ovat pedagoginen väline, johon lapsi tutustuu aistiensa kautta.

Tarkoitus on, että lapsi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tutkii, kokeilee, haistelee ja maistelee erilaisia ruoka-aineita. Omien kokeilujen ja havaintojen kautta lapselle kehittyy aikaa myöten myönteinen ja luonnollinen suhde ruokaan ja syömiseen. Tavoitteena on kannustaa lapsia myös kielelliseen, ruokaan liittyvien aistikokemusten ilmaisuun ja toisten kokemusten arvostamiseen.

Menetelmä käytössä monissa Euroopan maissa

Sapere-menetelmän tavoitteiden totetumista on myös tutkittu. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että aistiharjoitteita tehneet lapset tunnistivat tuoksuja ja makuja aikaisempaa enemmän ja paremmin sekä kykenivät sanallisesti kuvailemaan kokemuksiaan monipuolisemmin.

Uusiin ruokiin kohdistuvien ennakkoluulojen on todettu vähentyvän, kun lapsilla on mahdollisuus omia aistejaan käyttäen tutustua eri ruoka-aineisiin. Lisäksi Sapere-menetelmän käytön on havaittu lisäävän lasten halua suosia monipuolisempaa ruokavaliota.

Sapere-menetelmää hyödynnetään tällä hetkellä lasten ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa myös monissa muissa Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Ruotsissa, Hollanissa, Sveitsissä ja Belgiassa.

Lähde: Ruokatieto