10.2.2011

Ajankohtaisessa keskustelussa lapsilisien suhteesta toimeentulotukeen on ollut joitain väärinymmärryksiä. Lapsilisää ei katkaista toimeentulotukiperheiltä, vaan sen saa edelleen jokainen alle 17-vuotias lapsi.

Lapsilisä ei riipu perheen tuloista tai varallisuudesta, vaan se maksetaan kaikille. Lapsilisä on tulonsiirtoa lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä ja sen tavoitteena on korvata lapsista aiheutuneita menoja. Lapsilisä on sidottu kansaneläkeindeksiin 1.3.2011 alkaen.

Toimeentulotuki on viivytyksetön ja lyhytaikainen apu, joka turvaa viime kädessä perheen toimeentulon, kun muut tulot eivät riitä. Sillä täydennetään perheen muita tuloja, jos ne jäävät alle vähimmäistoimeentulon tason.

Toimeentulotuki on sidottu tiukkaan tulo- ja varallisuusharkintaan. Toimeentulotuen perusosien tasot on kuitenkin sidottu kansaneläkeindeksiin.

Perheen toimeentulotuki muodostuu vanhempien perusosista ja lasten perusosista. Lapsen perusosan tarkoitus on turvata lapsen välttämätön toimeentulo.

Lapsilisä ja lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat siten samoihin kustannuksiin, jotka perheelle aiheutuvat lapsesta. Kahta etuutta ei ole tarkoituksenmukaista kohdentaa samaan menoon. Koska lapsilisä ja toimeentulotuki ovat molemmat sidottuja samaan kansaneläkeindeksiin, niiden tasot nousevat samassa tahdissa.

Jos haluttaisiin tehdä toimeentulotuen sisältö lapsiperheille myönteisemmäksi, niin se voitaisiin tehdä esimerkiksi nostamalla lapsen perusosaa toimeentulotuessa. Joka tapauksessa lapsiperheiden hyvinvointia tulisi tarkastella laajemmasta näkökulmasta, jossa otetaan huomioon muun muassa perusturvan taso, perheiden asema työmarkkinoilla, perhepalvelujen toimivuus ja vanhemmuuden tuki.

Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään selvitystyötä uusien ratkaisumallien löytämiseksi, jotta perheitä voitaisiin auttaa erilaisissa elämäntilanteissa.

Lähde: STM

16.12.2010

Mannerheimin Lastensuojeluliiton uusi Vanhempainnetti on kattava tietopaketti kaikenikäisten lasten vanhemmille. Vanhempainnetti sisältää aivan uutena kokonaisuutena tietoa ja työkaluja murrosikäisten ja nuorten vanhemmille sekä murrosikäisten kanssa työskenteleville ammattilaisille ja vapaaehtoisille.

Murrosiässä nuori kehittyy voimakkaasti ja ikää leimaa ruumiillinen kasvu ja kehitys, mutta myös tunne-elämän, ajattelun ja käyttäytymisen muutokset.

- Nuoruusiän keskeinen päämäärä on nuoren asteittainen itsenäistyminen. Vanhempien tehtävä on säädellä tätä kehitystä. Aina törmäyksiltäkään ei vältytä. Nuorella on oltava tilaa kasvaa mutta yhtä tärkeää on, että hän voi tarvittaessa aina turvautua vanhemman tukeen ja neuvoihin, huomauttaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri, Mirjam Kalland.

Vanhempi joutuu päivittäin ottamaan kantaa mitä erilaisimpiin kysymyksiin, ja hän voi kokea myös neuvottomuutta uuden tilanteen edessä.

- Vanhempia voi askarruttaa myös se, onko nuoren käyttäytyminen normaalia, ja milloin pitää huolestua. Onko sekään normaalia, ettei nuori oireile juuri ollenkaan? Kalland jatkaa.

Tietoa lasten kehityksestä ja tukivinkkejä vanhemmalle

Vanhempainnettiin on koottu jo aikaisemmin saatavilla ollut tietopaketti 0-12 -vuotiaiden lasten vanhemmille. Kokonaisuutta on laajennettu kattamaan myös ikävuodet 13-18. Vanhempainnetissä on tietoa niin nuoren fyysisestä kasvusta kuin persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksestä. Lisäksi sivustolla voi lukea nuoren unen tarpeesta, ravitsemuksesta ja koulunkäynnistä.

Tiedon lisäksi Vanhempainnetti tarjoaa työkaluja ja tukivinkkejä eri tilanteisiin, joita vanhempi kohtaa nuoren kasvaessa aikuiseksi. Vanhempainnetistä saa esimerkiksi vinkkejä siitä, miten vanhemmat voivat puhua seksuaalisuudesta nuoren kanssa ja miten asettaa nuorelle rajoja.

- Vanhempainnetistä vanhemmat saavat tietoa siitä, miten he voivat tukea nuortaan, sekä välineitä, joiden avulla he voivat arvioida nuoren oireiden merkityksiä ja vakavuutta, kertoo suunnittelija Anna Puusniekka.

Vanhempainnetti pureutuu myös perheen kipupisteisiin

Kaikki vanhemmat kohtaavat jossain elämänvaiheessa vaikeita tunteita, ja perhettä koskettavat kriisit ja muutokset vaikuttavat myös lapseen ja nuoreen.

- Vanhempainnetistä saa myös tietoa siitä, miten vanhempien ero vaikuttaa lapsiin ja miten vanhemmat voivat helpottaa lapsen elämää erotilanteessa, kertoo suunnittelija Satu Tallgren.

Saara vastaa vanhemmille -osio tarjoaa perheterapeutin näkökulmia vanhemmuuteen liittyviin huoliin. Sivuilla esitellään myös nuorten mielenterveyden pulmia ja vanhempien keinoja tukea nuorta niissä.

5.11.2009

Lastenklinikoiden Kummit ry:n vanhempi–lapsi-suhteen laatua selvittävän jatkotutkimuksen mukaan monet lapset ja nuoret kokevat olevansa allapäin ja masentuneita. Eccu Finlandin lahjoituksena Kummeille tekemään kyselyyn vastasi yli 1000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, jotka pohtivat omaa hyvinvointiaan ja suhtautumista vanhempiinsa sekä viettämäänsä aikaa heidän kanssaan. Kysely järjestettiin IRC-Galleria ja Habbo-verkkoyhteisöissä 19.–28.10.2009.

Selvityksen mukaan lähes joka viides lapsi ja nuori kokee olevansa usein allapäin ja masentunut. Vain hieman yli puolet vastaajista puolestaan jaksaa innostua asioista ja keskittyä niihin. Lastenpsykiatrian vastaavan ylilääkärin Leena Repokarin mukaan ”nuoruusikään kuuluvat mielialan vaihtelut ja tietty määrä ahdistustakin, mutta silloin kun tällaiset tuntemukset ovat tavallisia ja usein koettuja, nuori tietysti tarvitsi tukea. Tärkeätä olisi se, että nuorilla olisi lähellä ystäviä ja aikuisia, joille puhua ja joilta saada tukea; vain pieni osa tarvitsee ammattiapua.”

Repokari korostaa aikuisten rohkeutta ottaa puheeksi kipeitäkin asioita. ”Se, että nuori ei halua puhua ei tarkoita etteikö asia voi olla tärkeä ottaa esille. Kun aikuinen ottaa asian puheeksi, se voi antaa nuorelle mahdollisuuden puhua asiasta myöhemmin tai jonkun toisen kanssa, vaikka keskustelua ei juuri sillä hetkellä syntyisikään.”

Selvityksen mukaan yli 25 % lapsista ja nuorista ei koe saavansa riittävästi tukea ja rakkautta vanhemmiltaan. Liki 80 % vastaajista mukaan vanhemmat ovat kuitenkin asettaneet heille rajoja ja sääntöjä. Selvityksen mukaan yli 60 % vastaajista noudattaa vanhempien heille asettamia rajoja.

Repokari on tyytyväinen, että niin monet vanhemmat joka tapauksessa asettavat rajoja. ”Rajat ja säännöt, joista yleisesti ollaan huolissaan tuntuvat näiden vastaajien mielestä olevan aika hyvin kohdallaan, kun yli kolme neljästä katsoi vanhempien asettavan rajoja. Toisaalta taas vain neljännes oli sitä mieltä, että säännöt ovat liian tiukat; tässä odottaisi isompaa joukkoa. Ja lähes kolmannes ei usein ymmärrä miksi vanhemmat kieltävät asioita: onko tässä kyse siitä, että eivät ymmärrä vai siitä, että pitävät näitä rajoja väärinä tai liian tiukkoina?”

Repokarin mukaan rakkaudentarve vaatii vanhemmilta toimia. ”Rakkaudentarve on nuorilla suuri ja nuoruusikäiselle sitä on usein hankalampaa osoittaa kuin pienemmälle lapselle. Tässä on syytä kuunnella itseä ja nuorta: voiko halata tai pörröttää tukkaa, hieroa hartioita tai ohimennen taputtaa olkapäälle? Vai onko nuori sellaisessa vaiheessa että koskettaminen tuntuu kaiken kaikkiaan mahdottomalta ja on parempi puhua. Nuorellekin voi sanoa että hänestä tykkää ja häntä rakastaa; ohimennen voi ruokapöytään kutsuessa tai roskapussia viemään käskiessä sanoa lasta kullaksi tai rakkaaksi (kunhan kavereita ei ole lähimailla), niin että ei tee asiasta isompaa numeroa eikä hämmennä nuorta.”

Jopa 40 % vastaajista kokee, että vanhemmat eivät tiedä mitä lapsi tekee päivisin tai iltaisin. Sama epätietoisuus ilmenee internetin käytön suhteen, kun lähes puolet (49 %) vastaajista sanoo, että vanhemmat eivät tiedä millä nettisivuilla lapsi vierailee. Hieman yli 60 % vastaajista sanoo vanhempiensa tuntevan oman kaveripiirin, mutta kylään kavereita tuo vain 48 % vastaajista. Lastenpsykiatri Leena Repokarin mukaan kylässä lapset ja nuoret voisivat käydä useamminkin.

”Se, että alle puolet vastaajista tuo kavereita kotiin, kuulostaa aika kummalliselta. Toivoisi, että olisi luontevaa käydä kavereiden kotona ja tavata näiden perheitä. Usein nuorten on helpompi jutella asioista muiden aikuisten kuin omien vanhempien kanssa, ja kavereiden vanhemmat voisivat luoda tällaista verkostoa nuorten elämään. Tällöin pysyisi myös paremmin perillä siitä missä oma nuori pyörii ja keiden kanssa.”

Repokari uskoo, että julkinen keskustelu on lisännyt vanhempien kiinnostusta lasten nettiselailua kohtaan.

”Olin yllättynyt että niinkin moni kuin joka toinen nuori arveli vanhempiensa tietävän missä he surffaavat netissä. Ehkä tästä keskustellaan kodeissa nykyisin aikaisempaa enemmän. Hyvä niin. Tässäkin iällä on iso merkitys: 10-vuotiaan ei tarvitsisi yksikseen surffailla, mutta lukiolainen joutuu tekemään sitä jo koulutyön vuoksi.”

Selvityksen mukaan yli 70 % vastaajien perheistä syö yhdessä. Päivän tapahtumista vanhempien kanssa puhuu yli 60 % kyselyyn osallistuneista. Selvityksessä tutkittiin myös eroja yhteisessä ajankäytössä viikonlopun ja arjen välillä. Repokarin mukaan tällöin on suuri merkitys sillä, onko kyseessä lapsi vai nuori. Toisaalta ei niin suuri kuin monet vanhemmat luulevat.

”Yleisesti vanhemmat varmaan arvelevat nuoruusikäisten tarpeen yhteiselle ajalle vanhempien kanssa vähäisemmäksi kuin mitä nuoret kokevat. Tässä oleellista on varmaan kiireettömyys ja se että vanhempi on tarvittaessa käytettävissä. Tilanteet, joissa vanhemman kanssa keskustelua tai olemista tarvitaan nousevat nuoren kokemuksista, joita pitää voida jakaa nopeasti. Nuoruusikäisen tarve yhteiseen aikaan tulee voimakkaana nyt ja tässä. Nuoruusikään kuuluu suuri vaihtelu tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä: nuori on yhtenä hetkenä aika iso ja fiksu ja toisena tosi pieni ja vanhemman tukea tarvitseva. Näihin ennakoimattomiin vaihteluihin vanhemman on vaikea asettua, kun ei tiedä minkä ikäinen lapsi milloinkin on vastassa. Kiva oli jonkun nuoren kommentti että hän toivoisi että pelattaisiin ja leikittäisiin enemmän yhdessä. Varmaankin vastaaja oli nuoremmasta päästä, mutta isommatkin nuoret yleensä tykkäävät yhdessä tekemisistä kunhan ne eivät ole liian lapsellisia.”

Kotitöitä tekee selvityksen mukaan vain noin 50 % vastaajista. Repokari toivoi, että kotityöt keräisivät lasten ja nuorten kohdalla enemmän osallistujia.

”Kotitöihin osallistui vain puolet vastaajista. Tämä on aika kummallista ja kertoo ehkä kiireestä: itse tehtynä asiat sujuvat helpommin kuin käskemällä halutonta nuorta. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki perheessä osallistuisivat. Ei ehkä kannata tehdä suurta numeroa teinin oman huoneen kaaoksesta mutta yhteisten asioiden hoitoon kaikkien kai pitäisi jollakin panoksella osallistua. Siinäkin voi ottaa henkilökohtaisia mieltymyksiä ja epämieltymyksiä huomioon; ei kaikkien tarvitse tiskata, jos joku tykkää siitä.”

Koulukiusaaminen vaikuttaa selvityksenkin mukaan liian yleiseltä ongelmalta. Vastaajista joka neljäs tunnustaa koulukiusanneensa ainakin joskus. Puolestaan kiusatuksi on joutunut jopa puolet vastaajista. Repokarin mukaan on huolestuttavaa, että kiusatuksi on joutunut niin merkittävä osa vastaajista.

26.3.2011

Vanhempainvapaatyöryhmä on valmistellut kolme mallia vanhempainvapaajärjestelmän kehittämiseksi. Kaikille esitetyille malleille on yhteistä, että vanhempainpäivärahakausi pitenisi. Äidille varattua jaksoa ei lyhennettäisi, ja isälle varattu vapaa pitenisi. Mallit eroavat toisistaan isän ja äidin kesken jaettavan vapaan sekä isän vapaan pituuden suhteen.

Mallista riippuen koko vanhempainvapaakauden pidennys olisi noin kuukaudesta lähes kuuteen kuukauteen. Nykyään vanhempainvapaa on enimmillään 12,2 kuukautta.

Syksyllä 2009 asetettu vanhempainvapaatyöryhmä luovutti muistionsa sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle 10. maaliskuuta Helsingissä. Laajapohjaisessa työryhmässä olivat edustettuina eri ministeriöt, työmarkkinajärjestöt, kansalaisjärjestöt ja tutkijat. Työryhmän puheenjohtajana toimi lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.

Työryhmä on tarkastellut laajasti koko perhevapaajärjestelmää, johon kuuluvat sekä vanhempainvapaat että muut pienten lasten hoitovapaat. Työn tarkoituksena oli selvittää vanhempainvapaajärjestelmän laajemman uudistamisen mahdollisuuksia.

Ensimmäinen työryhmän esittämä malli (A) perustuu nykymalliin, jossa isän pitämää vapaata pidennettäisiin. B-mallissa pidennettäisiin sekä isän vapaata että vanhempien yhteisesti jakamaa vapaata. C-mallissa vapaa on jaettu kolmeen yhtä pitkään jaksoon (ns. 6+6+6 malli), joista yksi kuuluu äidille, yksi isälle ja kolmannen käytöstä vanhemmat päättävät keskenään.

"Työryhmä ei sitoudu kokonaisuutena mihinkään yksittäiseen malliin, mutta katsoo, että lasta pitäisi voida hoitaa ainakin noin vuoden ikäiseksi kotona. Työryhmän esittämät mallit antavat hyvät edellytykset käydä keskustelua uudistusten toivotusta suunnasta. Erilaiset mallit edistävät eri painotuksin perhevapaiden uudistamisessa tärkeitä tavoitteita", työryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula kertoi.

Työryhmästä löytyi laajaa kannatusta A-mallin toteuttamiselle jo seuraavalla hallituskaudella. Mallin toteuttaminen ei sulje pois etenemistä edelleen joko B- tai C-mallin suuntaan. B ja C ovat kuitenkin toisilleen vaihtoehtoisia.

"Meillä on erilaisia perheitä, joilla on erilaisia elämäntilanteita. Sitä pitää kunnioittaa. On tärkeää, että perheiden valinnanvapautta tuetaan. B-malli mahdollistaisi parhaiten myös vanhempien yhtäaikaisen perhevapaiden käytön", ministeri Rehula totesi ottaessaan työryhmän mietinnön vastaan.

Kahden jälkimmäisen mallin kustannukset ovat huomattavasti ensimmäistä mallia suuremmat. Jos 73 prosenttia isistä käyttäisi vapaan pidennykset, A-malli nostaisi kustannuksia 79 miljoonaa euroa vuodessa, B-malli 327 miljoonaa euroa vuodessa ja C-malli 478 miljoonaa euroa vuodessa.

Rahoituksen kehittämisvaihtoehdot

Työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen vanhempainvapaiden rahoituksen kehittämisestä. Osa jäsenistä toivoi valtion rahoitusosuuden kasvattamista, osa pitäytyisi nykyisissä valtion, työnantajien ja työntekijöiden rahoitusosuuksissa. Rahoituksen kehittäminen onnistuu työryhmän mielestä nykyisen sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa eikä erillinen vanhempainvakuutus ole välttämätön tavoitteiden toteuttamiseksi.

Työryhmä esitti kolme vaihtoehtoa työehtosopimuksista aiheutuvien vanhempainvapaiden suorien kustannusten eli vapaan ajalta maksetun palkan korvaamiseksi työnantajille. Ensimmäinen malli perustuu korotetun äitiysrahan maksukauden pidentämiseen nykyisestä 56 arkipäivästä 72 arkipäivään. Toinen malli perustuu äitiysrahan korvaustason nostamiseen nykyisestä 90 prosentista 100 prosenttiin. Kolmas malli perustuu tilapäisen hoitovapaan eli sairaan lapsen hoitamiseen käytetyn vapaan kustannusten korvaamiseen.

"Julkisuudessa on jäänyt huomioimatta, että vuoden 2007 jälkeen suorien kustannusten työnantajakorvaustaso on kohentunut huomattavasti. Keskustelu on käyty laajasti epäsuorista kustannuksista, jotka aiheutuvat muun muassa sijaisen rekrytoinnista. Näiden kustannusten arviointi on vaikeaa. Työryhmä ei sen vuoksi esitä näiden korvaamista, mutta ei sulje pois uusia ratkaisuja tulevaisuudessa", Aula sanoi.

Mahdollisuuksia osa-aikatyöhön parannettava Työryhmä katsoi, että vanhempien olisi voitava nykyistä paremmin yhdistää työ ja lapsen hoitaminen. Osa-aikatyön mahdollisuuksia parantaisi osittaisen hoitorahan korottaminen nykyisestä 90 eurosta 180 euroon kuukaudessa. Osittaista hoitorahaa tulisi työryhmän mielestä maksaa myös 3-6 -vuotiaiden lasten vanhemmille, jos he lyhentävät työaikaansa lapsen hoidon vuoksi.

Työryhmässä kannatettiin laajasti myös lasten kotihoidon tuen nostamista sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan tasolle, kunnes lapsi täyttää 1-1,5 vuotta. Korotus koskisi ensimmäisestä lapsesta maksettavaa hoitorahaa, joka nousisi noin 230 eurolla kuukaudessa. Tällä hetkellä hoitoraha on noin 315 euroa kuukaudessa. Kotihoidon tuen korotus voitaisiin kytkeä mihin tahansa esitetyistä kolmesta uudistamismallista. A-mallissa kustannukset lapsen 1,5 vuoden ikään saakka olisivat 41 miljoonaa euroa, joka jakaantuisi puoliksi valtion ja kuntien kesken.

Lähde: STM

13.11.2010

Yhä useampi isä käyttää etuuksia, mutta vapaalla ollaan edelleen melko lyhyt aika.

Vanhempainpäivärahaa saaneiden isien määrä on kasvanut yli kolmanneksen viidentoista viime vuoden aikana. Vuonna 2009 etuuksia käyttäneitä isiä oli 54 570. Isille vuoden aikana korvattujen päivien määrä keskimäärin on kuitenkin kasvanut vain viisi päivää, 15:sta 20 päivään.

Vaikka vanhempainpäivärahaa saaneiden isien määrä on kasvanut selvästi, ja heille korvattujen päivien määrä yhteensä on lähes kaksinkertaistunut viidentoista vuoden aikana, ylivoimaisesti suurin osa vanhempainpäivärahapäivistä korvataan edelleen äideille. Vuonna 2009 isien osuus kaikista korvatuista vanhempainpäivärahapäivistä oli 6,7 %.

Vuonna 2009 ns. perinteistä isyysrahaa oli saanut 48 313 isää. Isäkuukauden etuuksia oli saanut 10 846 isää, mikä on noin viidennes enemmän kuin edellisenä vuonna. Isäkuukauden pitäneiden määrä on kasvanut vuosittain, mutta edelleen suurin osa vanhempainpäivärahaa saaneista isistä saa vain isyysrahaa.

Isät ovatkin innostuneet pitämään etenkin juuri heille tarkoitettuja vapaita ja isien lisääntynyt etuuksien käyttö näkyy vain vähän muissa perhe-etuuksissa. Esimerkiksi kotihoidon tukea saaneiden miesten määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa yhden prosentin. Vuonna 2009 kotihoidon tukea sai 5 896 miestä (5,1 % kaikista saajista).

Lähde: Kela

20.2.2010

Poliisi kiinnittää akuutissa perheväkivaltatilanteessa huomiota erityisesti uhriin ja paikalla oleviin lapsiin. Tietojen välittäminen sosiaaliviranomaisille on tärkeää. - Lisäksi uhria tuetaan ja neuvotaan kääntymään muiden auttavien palveluiden piiriin, sanoi sisäasiainministeri Anne Holmlund tänään keskiviikkona 17.2. lähisuhdeväkivaltaa käsitelleessä Presidenttifoorumissa.
Väkivallan vähentäminen ei Holmlundin mukaan onnistu, ellei väkivallan tekijöihin pystytä vaikuttamaan. Poliisi tekeekin tiivistä yhteistyötä mm. Jussi-työn ja Rikosuhripäivystyksen kanssa.

Jos esitutkinta aloitetaan, poliisi pyrkii suorittamaan sen nopeasti yhteistyössä syyttäjän kanssa. Tutkinnassa korostuu asianmukaisten pakkokeinojen käyttö, esimerkiksi pidättämisen tai väliaikaisen lähestymiskiellon hakeminen, joilla tekijä saadaan joksikin aikaa pois uhrin läheltä.

- On syytä muistaa, että väkivallan uhka ei tästä huolimatta välttämättä lopu. Viranomaisten ja eri järjestöjen yhteistyö onkin tärkeää, jotta sekä tekijä että uhri osataan ohjata oikeanlaisen avun piiriin. Useissa poliisilaitoksissa perheväkivaltarikokset tutkitaan keskitetysti vaativan rikostutkinnan yksiköissä. Lähes kaikilla poliisilaitoksilla työskentelee lisäksi sosiaalityöntekijä, jolta poliisi voi saada nopeasti perhettä koskevia tietoja ja jolle poliisi puolestaan voi välittää omia tietojaan, Holmlund kertoi.

Holmlundin mukaan esitutkinnassa käytettävissä olevista pakkokeinoista lähestymiskielto on tehokas väline uhrin suojaamiseksi. Erityisesti perheen sisäinen lähestymiskielto, jossa tekijä häädetään asunnostaan, on tehokas toimi, mutta se edellyttää ennalta sovittuja käytäntöjä muiden viranomaisten kanssa.

Poliisin mahdollisuudet valvoa lähestymiskieltoja ovat rajalliset. Lähestymiskiellon rikkominen tulee poliisin tietoon vain, jos uhri ilmoittaa siitä. Lisäksi uhri voi halutessaan olla tekemisissä lähestymiskieltoon määrätyn kanssa, mikä saattaa mutkistaa tilannetta ja aiheuttaa kiellon rikkomisia.

- Poliisiammattikorkeakoulu huolehtii siitä, että poliisit oppivat jo peruskoulutuksen aikana tunnistamaan lähisuhdeväkivallan ja kykenevät turvaamaan esitutkinnan edellyttämät toimenpiteet.

- Poliisihallitus ja Poliisiammattikorkeakoulu järjestävät vuosittain täydennyskoulutusta eri yhteistyötahojen kanssa, jotta poliisilla on entistä paremmat valmiudet tunnistaa lähisuhdeväkivallan erityispiirteitä ja jotta poliisin sekä muiden yhteistyötahojen toiminta tukisi toisiaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, Holmlund kertoi.

27.11.2009

Syömishäiriöliitto-SYLI ry on julkaisuut ensitieto-oppaan syömishäiriöön sairastuneiden lasten ja nuorten vanhemmille. Syömishäiriöt – mistä on kyse? -opas on tiivis tietopaketti myös niille, jotka työssään tai harrastustoiminnan parissa kohtaavat syömishäiriöön sairastuneita sekä heidän perheitään.
Ensitieto-oppaassa etsitään vastauksia yleisimpiin vanhempien esittämiin kysymyksiin. Oppaan toivotaan lisäävän vanhempien ymmärrystä lapsen sairaudesta ja rohkaisevan vanhempia hakemaan apua sekä lapselleen että itselleen. Oppaassa kerrotaan niistä hoito- ja tukimuodoista, joita syömishäiriöiselle ja hänen perheelleen on tarjolla.

Suurin osa sairastuneista toipuu

Oppaan keskeisenä viestinä on, että kaikkiin syömishäiriön ilmenemismuotoihin on suhtauduttava vakavasti. Vakavuudesta huolimatta syömishäiriöillä on hyvä ennuste ja suurin osa sairastuneista toipuu. Lapsen tai nuoren sairastuminen ja toipumisen läpikäyminen on kuitenkin monimutkainen tie, joka horjuttaa usein koko perheen hyvinvointia.

Opas on kirjoitettu kokemustiedon näkökulmasta. Syömishäiriön sairastaneiden ja heidän läheistensä lisäksi kirjoitusprosessiin osallistui sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. (Ruokatieto)

19.5.2009

Asianajajien pyörittämistä maksuttomista asianajajapäivystyksistä tiedustellaan oikeudellisia neuvoja etenkin perhe-elämän huoliin. Tieto käy ilmi asianajopäivystysten yhteydessä kootuista tilastoista. Päivystyksiä järjestetään kymmenellä paikkakunnalla. Esimerkiksi vuonna 2008 apua annettiin kaikkiaan yli tuhannelle päivystyksessä käyneelle. Tyypillinen asianajajapäivystyksestä neuvoa hakeva on keski-ikäinen nainen.

Viime vuoden aikana neuvoja on kysytty etenkin perintöön ja testamentteihin liittyvissä kysymyksissä. Kaikkiaan yli kolmanneksella asianajajapäivystyksessä käyneistä on ollut perintöoikeudellinen ongelma. Apua kaivataan myös avio- tai avoliittoon liittyvissä asioissa. Neuvoja tarvitaan esimerkiksi avioerotilanteissa. Perhe-elämään liittyvät oikeudelliset kysymykset ovatkin olleet asianajajapäivystyksen kestoaiheita koko sen yli kymmenvuotisen historian ajan.

Perhe- ja perintöoikeudellisten kysymysten rinnalla tiedusteltavien aiheiden kirjo on laaja. Asianajajat ovat antaneet neuvoja muun muassa velkaantumiseen ja työsuhteen päättymiseen liittyvissä kysymyksissä. Näiden huolien voidaan arvioida lisääntyvän taloustaantuman aikana.

Asianajajapäivystyksen tarkoituksena on antaa kysyjille ensivaiheen neuvoja siitä, miten oikeudellisen ongelman kanssa kannattaisi edetä. Tarvittaessa asianajaja opastaa kävijää hakemaan lisäneuvoja esimerkiksi viranomaisen taholta.

Asianajajapäivystysten toiminnasta vastaavat Suomen Asianajajaliiton paikallisosastot.

Maksutonta oikeudellista neuvontaa annetaan asianajajapäivystyksissä seuraavilla paikkakunnilla: Heinola, Helsinki, Joensuu, Kajaani, Lahti, Oulu, Pori, Rauma, Tampere ja Turku.

Lisätietoa: www.asianajajaliitto.fi/asianajajapaivystys