17.5.2011

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) muistuttaa, että hissien käytössä on noudatettava varovaisuutta ja että matkustaja omalla toiminnallaan vaikuttaa eniten hissimatkan turvallisuuteen. Lapsia pitää neuvoa hissin käytössä ja korostaa, ettei hissi ole leikkipaikka. Varsinkin vanhoissa hisseissä on vaaroja, joita matkustajan on syytä varoa.

Turvallisin paikka matkustaa on yleensä hissin takaosa. Kun hississä kuljetaan suuren esineen kanssa, kannattaa matkustaa sivuseinällä. Hissiin ei saa milloinkaan ahtautua.

Suomessa sattuu vuosittain noin viisi vakavaa hissionnettomuutta sekä lukuisia pienempiä vahinkoja ja vaaratilanteita. Onnettomuudet liittyvät usein hissin oviin, kuten myös äskettäin veräjäovellisessa hississä matkustaneelle pikkupojalle sattunut onnettomuus.

Hissin ovien kanssa onkin syytä olla tarkkana. Esimerkiksi uusissa hisseissä on automaattiovet, joiden väliin takin liepeet, repun nauhat tai vaikkapa lemmikkieläimen talutushihna voivat jäädä. Seuraukset saattavat olla kohtalokkaat.

- Jos hississä on avoin edustaseinä, pitää varoa, etteivät vaikkapa vaatteet tartu siihen kiinni. Tämän tyyppisissä hisseissä Tämän tyyppisissä hisseissä on varottava myös kiilautumista. Suuri, hississä kuljetettava esine voi tarttua avoimena vilistävään hissin seinään ja kiilautua poikittain. Tällöin matkustaja saattaa joutua puristuksiin, ylitarkastaja Antti Savola Tukesista sanoo.

Kun astuu hissiin ja sieltä pois, kannattaa tarkkailla mahdollista hissin ja kerrostason väliin jäävää kynnystä. Varsinkin vanhat hissit saattavat pysähtyä epätarkasti.

- Jos hissi jää kerrosten väliin eivätkä ovet aukea, ei syytä huoleen: paina hälytysnappia ja odota, että apua saapuu. Hissiin jääneet henkilöt eivät ole välittömässä vaarassa, ellei joku ole loukkaantunut, Savola neuvoo.

Savolan mukaan hissien modernisointi parantaa merkittävästi hissiturvallisuutta.

Lisäksi hissin peruskorjaus tai uuden hissin asentaminen vanhan tilalle parantaa hissin käytettävyyttä ja huollettavuutta.

Lähde: Tukes

10.12.2010

Kattavan tutkimuksen mukaan Suomessa käytetään vähiten ADHD-lääkkeitä Pohjoismaissa. Eniten lääkkeitä käytetään Islannissa.

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (ADHD) lisää hoitamattomana psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä. Häiriöstä kärsii noin 4-6 % lapsista. ADHD:n hoito on yksilöllistä ja tukitoimia tulisi suunnata lapsen ja nuoren lisäksi myös perheeseen, päiväkotiin ja kouluun. Tarvittaessa hoitoon lisätään lääkehoito.

ADHD-lääkkeiden käyttö on yleistynyt viime vuosina. Käytön kasvua on kritisoitu. Acta Psychiatrica Scandinavica -tiedelehdessä julkaistussa yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa on selvitetty ADHD-lääkkeiden käyttöä vuonna 2007. Mukana ovat kaikki viisi Pohjoismaata. Lääkkeiden käyttöä on tarkasteltu kussakin maassa koko väestössä ja erityisesti 7-15-vuotiaiden keskuudessa.

Vuonna 2007 Suomessa 7-15-vuotiaista noin 0,6 % käytti ADHD-lääkkeitä. Vastaava osuus Tanskassa ja Ruotsissa oli noin 1 %, Norjassa 2 % ja Islannissa 5 %. Metyylifenidaatti oli yleisimmin käytetty lääkeaine.

Kaikissa Pohjoismaissa pojat käyttävät lääkkeitä useammin kuin tytöt. Suomessa sukupuolten välinen ero on suurin. Suomalaiset pojat käyttävät lääkkeitä kuusi kertaa useammin kuin tytöt, kun muissa Pohjoismaissa poikien ja tyttöjen välinen ero on 3-4-kertainen.

Suomessa ADHD-lääkkeiden käyttö painottuu nuorempiin ikäluokkiin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa käyttö on yleisintä 7-10-vuotiaiden keskuudessa. Muissa Pohjoismaissa käyttö on yleisintä 11-15-vuotiaiden keskuudessa.

Erot saattavat johtua hoitokulttuurien eroista sekä siitä, että Suomessa lääkkeet ovat tulleet korvausjärjestelmään varsin myöhään.

Lähde: Kela

12.11.2010

Tuoreen suomalaistutkimuksen tulokset osoittavat ensimmäisen kerran, että varhaislapsuuden ravitsemusta muuttamalla on mahdollista ehkäistä tyypin 1 diabeteksen sairausprosessin käynnistymistä ainakin niillä lapsilla, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tähän tautiin.

New England Journal of Medicine -tiedelehdessä 11.11.2010 julkaistava suomalaistutkimus vahvistaa olettamusta, että imeväisiän ravitsemuksella on vaikutusta diabeteksen tautiprosessin käynnistymiseen lapsilla, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen.

Helsingin yliopiston emeritusprofessori Hans Åkerblomin johtamaan tutkimukseen otettiin mukaan vastasyntyneitä, joiden todettiin napaverestä tehdyn testin perusteella kantavan diabetekselle altistavia riskigeenejä, ja joilla lisäksi oli vähintään yksi tyypin 1 diabetesta sairastava lähiomainen. Kaikkiaan tutkimuksessa oli mukana 230 lasta. Lapset satunnaistettiin kahteen ryhmään; toiseen ryhmään kuuluvat siirtyivät täysimetyksen jälkeen käyttämään tavanomaista äidinmaidonkorviketta, kun taas toiseen ryhmään kuuluvat saivat kaseiinipohjaista tutkimuskorviketta, jossa lehmänmaidon isot proteiinit on pitkälle hydrolysoitu eli pilkottu hyvin pieniin osiin. Lapset käyttivät korviketta vähintään kahden kuukauden ajan kahdeksan kuukauden ikään mennessä.

Kymmenen vuoden ajan jatkuneessa seurannassa on tarkkailtu diabeteksen puhkeamista ennustavien autovasta-aineiden ilmaantumista vereen.

Tutkimukseen osallistuneista 230 lapsesta 25:lle kehittyi seurannan aikana

vähintään kaksi autovasta-ainetta, minkä tiedetään ennustavan vahvasti sairauden puhkeamista. Vasta-aineita kehittäneistä lapsista 17 kuului tavanomaista korviketta käyttävään verrokkiryhmään ja kahdeksan tutkimuskorviketta käyttävään ryhmään. Seuranta-aikana verrokkiryhmään kuuluneista lapsista yhdeksän sairastui diabetekseen; tutkimuskorviketta käyttäneiden ryhmästä sairastui neljä.

"Tutkimus osoitti, että tämänkaltaisella ravintomuutoksella voidaan riskiryhmään kuuluvilla lapsilla vähentää diabeteksen puhkeamista ennustavien autovasta-aineiden ilmaantuminen noin puoleen. Sen sijaan emme pysty vielä tämän aineiston perusteella sanomaan varmuudella, että tällainen ravintomuutos ehkäisee tyypin 1 diabetesta", toteaa tutkimuksen autovasta-ainemäärityksistä vastannut professori Mikael Knip Helsingin yliopistosta.

Lisää vastauksia saadaan kuitenkin jo muutaman vuoden kuluttua, kun monikansallinen TRIGR-tutkimus alkaa tuottaa tuloksia. Vuonna 2002 käynnistyneessä, Helsingin yliopiston johtamassa TRIGR-tutkimuksessa on mukana 2 160 lasta viidestätoista eri maasta, ja sen ensimmäiset tulokset valmistuvat vuonna 2013.

TRIGR-tutkimus ja sen nyt valmistunut esitutkimus tähtäävät tyypin 1 diabeteksen primääriehkäisyyn; ensisijaisena tavoitteena on selvittää, vähentääkö pitkälle hydrolysoidun korvikkeen käyttö tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuutta lapsilla, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tähän tautiin.

"Esitutkimuksen tulokset vahvistavat olettamusta, että varhaislapsuuden ravitsemukseen puuttumalla sairausprosessiin voidaan vaikuttaa ja sairastuminen kenties on estettävissä. Odotamme nyt suurella mielenkiinnolla laajemman tutkimuksen tuloksia", Knip sanoo. "Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka menetelmä tässä riskiryhmässä osoittautuisi toimivaksi, se ei välttämättä ole sitä väestötasolla."

Tutkijat eivät toistaiseksi tiedä, mikä on se ratkaiseva ero pitkälle hydrolysoidun ja tavanomaisen äidinmaidonkorvikkeen välillä, joka vaikuttaa immuunipuolustusjärjestelmän käynnistymiseen. Koe-eläintutkimuksissa on tähän mennessä havaittu, että pitkälle hydrolysoitu kaseiinipohjainen korvike vähentää suolen läpäisevyyttä ja vaikuttaa edullisesti suolen bakteeriflooraan. "Asiaa tutkitaan, sillä mekanismien löytäminen on tietenkin tärkeää", Knip sanoo.

Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa selvitetään parhaillaan vähentääkö insuliinivapaan korvikkeen käyttö diabetekseen johtavan tautiprosessin käynnistymistä lapsilla, joilla on perinnöllinen tautialttius, koska insuliini toimii keskeisenä varhaisena autovasta-aineena tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa ovat olleet mukana Helsingin yliopiston ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lisäksi Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot, Tampereen yliopistollinen sairaala, THL ja Toronton yliopisto, sekä lisäksi kahdeksan suomalaista keskussairaalaa.

15.10.2010.

Suomi on Euroopan ensimmäisten maiden joukossa, jonne MSD lanseeraa uuden lapsettomuushoitovalmisteen, korifollitropiini alfan (kauppanimeltään ELONVA®). Elonva on ensimmäinen uusi munasarjoja stimuloiva lääke vuosikymmeneen. Aikaisempiin hoitovaihtoehtoihin verrattuna korifollitropiini alfa vähentää munarakkuloiden kypsyttämiseen tarvittavien pistosten määrää siten, että yksi korifollitropiini alfa -pistos korvaa ensimmäiset seitsemän päivittäistä rFSH-pistosta. Hedelmöityshoidot ovat usein raskaita sekä henkisesti että fyysisesti, ja pistosten määrän vähentymisen toivotaan pienentävän hoitojen kuormittavuutta ja lisäävän hoitoon sitoutumista.

Korifollitropiini alfa on ensimmäinen ja ainoa munarakkuloiden pitkäaikaiseen stimulaatioon tarkoitettu valmiste. Korifollitropiini alfa -injektioneste on saanut Euroopassa myyntiluvan 25.1.2010 ja valmistetta käytetään koeputkihedelmöityshoidoissa (IVF/ICSI). Lääke on hyväksytty peruskorvattavuuden piiriin 1.11.2010 alkaen.

Koeputkihedelmöitys (IVF) on maailman käytetyin ja tehokkain lapsettomuudenhoitomenetelmä. Koeputkihedelmöityksessä munasarjoja stimuloidaan hormonihoidolla, jotta riittävän monta munasolua kypsyisi yhden hoitosyklin aikana.

Lääkeinnovaatio yksinkertaistaa koeputkihedelmöityshoitoa

Korifollitropiini alfa -valmiste on uusi lääkeaine, jota käytetään koeputkihedelmöityshoidoissa naisille hallittuun munasarjojen stimulaatioon. Korifollitropiini alfa on ensimmäinen ja ainoa pitkävaikutteinen munarakkuloita stimuloiva valmiste. Yksi ihonalainen pistos korifollitropiini alfa -valmistetta korvaa IVF-hoitojaksossa perinteisesti annetut seitsemän ensimmäistä päivittäistä hormonipistosta.

"Uudella valmisteella hoitojakson pistosten kokonaismäärä vähenee. Potilaille, jotka esimerkiksi pelkäävät pistämistä, tämä tuo helpotusta hoitoon", ylilääkäri ja toimitusjohtaja Anne-Maria Suikkari Väestöliiton klinikat Oy:stä sanoo.

Perinteisesti hoidoissa on käytetty rekombinanttitekniikalla tuotettua FSH-hormonia, rekombinantti FSH:ta eli rFSH:ta. rFSH-pistoksia annetaan kerran vuorokaudessa. Korifollitropiini alfa -valmiste korvaa seitsemän ensimmäistä rFSH-injeksiota, koska sillä on merkittävästi pidempi vaikutusaika kuin päivittäin pistettävällä rFSH-hormonilla. Yhten korifollitropiini alfa -pistoksen vaikutus kestää siis seitsemän päivän ajan. Valmiste on tutkimusten mukaan yhtä tehokas kuin seitsemän päivittäistä rFSH-hormonipistosta1.

Hedelmällisyyden heikentyminen hyvä tiedostaa

Määritelmän mukaan lapsettomuudesta puhutaan, kun raskautta on yritetty onnistumatta yli vuoden ajan oikeaan ajankohtaan ajoitetuilla yhdynnöillä3. Noin 15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista kärsii lapsettomuudesta3. Yli 35-vuotiaiden naisten kannattaa kuitenkin hakeutua tutkimuksiin kuuden kuukauden yrittämisen jälkeen4. Suomessa arvioidaan olevan noin 30 000 tahattomasta lapsettomuudesta kärsivää paria.

"Suomessa suhtautuminen lapsettomuushoitoihin on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi. Raskauden yrittämisen ajankohta riippuu monista asioista ja on aina henkilökohtainen valinta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että biologisesti naisen hedelmällisyys laskee etenkin 35 ikävuoden jälkeen, vaikka oma keho tuntuisi muuten nuorelta", Suikkari sanoo.

Lapsettomuuden taustalla voi olla monia syitä, kuten ongelmat siittiösolujen tuotannossa, munanjohtimissa tai kohdussa, endometrioosi, toistuvat keskenmenot sekä miesten ja naisten hormonaaliset ja immunologiset häiriöt3. Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivillä pareilla lapsettomuuden syy on 25 %:ssa tapauksista miehessä ja 25 %:ssa naisessa. 25 %:ssa lapsettomuuden syy on sekä miehessä että naisessa. Lopuissa 25 %:ssa tapauksissa syy lapsettomuuteen on selittämätön. Lapsettomuutta voidaan hoitaa monin keinoin, kuten esimerkiksi kirurgisin hoidoin, ovulaation induktiohoidolla, inseminaatiolla ja koeputkihedelmöityksellä3.

Engage-tutkimus: Korifollitropiini alfalla hoidetuilla potilailla erinomaiset raskaustulokset

Engage-tutkimus on tähän mennessä maailman suurin kaksoissokkoutettu tutkimus lapsettomuushoitovalmisteen käytöstä koeputkihedelmöityksessä (IVF/ICSI). Tutkimukseen osallistui yhteensä 1506 naista (paino yli 60 kg) yhteensä 34 tutkimuskeskuksessa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Suomalaisia tutkimuskeskuksia mukana oli kaksi. Tutkimuksen ensisijaisena tuloksena arvioitiin onnistuneiden ja jatkuvien raskauksien määrää. Raskaus määriteltiin jatkuvaksi, kun se oli kestänyt yli kymmenen viikkoa alkion siirrosta laskettuna. Tutkimuksessa jatkuvien raskauksien määrä, joka korifollitropiini alfa -valmisteella saavutettiin (38,9 % aloitettua jaksoa kohti) oli yhtä hyvä seitsemällä kuin päivittäisellä rFSH-annoksella (38,1 % aloitettua jaksoa kohti)1.

Engage-tutkimuksessa verrattiin korifollitropiini alfa 150 mcg:ta ja 200 IU rFSH:ta koeputkihedelmöityksessä (IVF/ICSI). Tutkimuksessa potilailla aloitettiin satunnaistetusti stimulaatio joko yhdellä korifollitropiini alfa 150 mcg -annoksella tai päivittäisellä 200 IU rFSH -annoksella seitsemän päivän ajan. Lisäksi potilaat saivat rFSH-hormonia (max. 200 IU/päivässä) stimulaation kahdeksannesta päivästä eteenpäin tarpeen vaatiessa. Stimulaation viidennestä päivästä alkaen kaikki potilaat saivat 0,25 mg GnRH-antagonisti vastavaikuttajahormonia ennen munasolujen loppukypsytystä istukkagonadotropiinilla (hCG).

Kliinisissä tutkimuksissa yleisimpiä korifillitropiini alfa -hoidon aikana raportoituja haittavaikutuksia ovat munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (OHSS) (5,2 %), lantion alueen kipu (4,1 %) ja vaivat (5,5 %), päänsärky (3,2 %), pahoinvointi (1,7 %), väsymys (1,4 %), ja rintojen oireet (myös rintojen aristus) (1,2 %).

Linkki www.lapsettomuus.com

Lähde: MSD Finland Oy

12.10.2010

Lasten Kaste -hankkeiden avulla on tuotettu ja vakiinnutettu lapsille, nuorille ja perheille palveluja, joissa on murrettu perinteisiä raja-aitoja. "Perustasolla nivotaan yhteen lapsen kehitystä tukevat, ongelmia ehkäisevät ja korjaavat palvelut yli nykyisten sektorirajojen, kuten terveys-, sosiaali-, nuoriso- ja sivistystoimi", kertoi peruspalveluministeri Paula Risikko tiistaina Mitä Kasteesta on kasvamassa? -seminaarissa Helsingissä. "Tavoitteena on myös purkaa laitoskeskeisyyttä ja tuoda palvelut arkielämän ympäristöihin."

Ministeri Risikon mielestä samaa koordinaatiota, jota lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on tehty Kaste-ohjelmassa, on saatava myös valtakunnalliselle tasolle ja ministeriöiden välille.

Seminaarissa nostettiin esille kuusi hanketta eri puolilta Suomea. Jyväskylän Tarinaviikot, Hämeenlinnan Hyvinvointineuvola, Etelä-Karjalan Rajan lapset, Varsinais-Suomen Mielenterveysambulanssi, Oulun Exit-tiimi ja Lohjan Omin jaloin -hanke ovat alueillaan kehittäneet lasten, nuorten ja perheiden palveluja kohti moniammatillista toimintatapaa, jossa tullaan lähelle arkielämää ja asiakas on aiempaa aktiivisempi toimija.

Ehkäisevä työ maksaa investointinsa takaisin

Investointi lasten syrjäytymistä ehkäisevään työhön tuo inhimillisiä ja taloudellisia hyötyjä. "Inhimillinen hyöty on ilmeinen, mutta vaikea arvioida. Taloudellinen hyöty on vähemmän ilmeinen, mutta itse asiassa helpompi arvioida", pohtii kehittämispäällikkö Jukka Mäkelä THL:stä.

Syrjäytymistä ehkäisevä työ tuo tutkimusten mukaan siihen sijoitetut varat moninkertaisesti takaisin. Esimerkiksi lasten ja nuorten syrjäytyminen opinnoista ja työelämästä tulee hyvin kalliiksi. Sen monet liitännäisongelmat rasittavat kuntatalouden ja yhteiskunnan eri sektoreita. Ehkäisevän työn välitön taloudellinen hyöty näkyy usein jo muutaman vuoden kuluessa, mutta todellinen tuotto voi olla monikymmenkertainen, kun näkökulma ulotetaan koko elämänkaareen ja ylisukupolvisesti.

Käytöshäiriöiden pahenemisen ehkäisy koululaisten tai nuorten ryhmissä on tehokasta ja kannattavaa riippumatta iästä. Näiden toimintatapojen työvoimakustannukset ovat pienet verrattuna saatuihin säästöihin. Jo nyt esimerkiksi Exit-tiimin toiminta Oulussa on pystynyt auttamaan suurissa vaikeuksissa olevia nuoria avohoidossa ja ehkäissyt uhkaavia huostaanottoja.

Lasten Kaste yhdistää yli 500 toimijaa kehittämistyöhön

Lasten Kaste -kehittämistyössä on luotu ensimmäistä kertaa maanlaajuinen lapsi- nuori- ja perhepalvelujen monialainen kehittämisverkosto. Lasten Kasteen viisi alueellisesta kehittämishanketta ovat Länsi-Suomen Remontti, Etelä-Suomen Lapsen ääni, Pohjois-Suomen Tukeva, Itä- ja Keski-Suomen Lapset ja perheet -Kaste sekä Väli-Suomen Kasperi-hanke.

Aluehankkeiden alla toimii koordinoidusti yli 80 pilottia tai osanhanketta. Kaikkiaan Kaste-kehittämistyössä on mukana noin 500 toimijaa (laitosta, yksikköä, osastoa, tiimiä, asiantuntijaa). Käytännössä Lasten Kaste -työhön osallistuvien ammattilaisten, asiantuntijoiden, virkamiesten ja kehittäjien määrä on tätäkin suurempi.

THL:n Lasten Kaste -väliarviointiraportin mukaan hankkeissa on onnistuttu hyvin suuntaamaan voimavarat suoraan asiakastyöhön. Hankekoordinaatioon on mennyt vain pieni osa työpanoksesta, ja 85 prosenttia kehittämistyöstä on toteutettu välittömässä asiakastyössä, asiakastyötä tekevien työntekijöiden lähikumppaneina tai monialaisena ammattilais-, palvelu- ja järjestöverkostoyhteistyönä.

Lähde: STM ja THL

24.8.2010

Kelan perhekuntoutuksen eri toimintamuodot hyödyttivät eri tavalla vanhempia ja lapsia. Vanhempien kuntoutuksesta saamat voimavarat olivat yhteydessä lapsen saamaan apuun.

Kelan perhekuntoutuksen tavoitteena on lapsen ja nuoren toiminta- ja opiskelukyvyn parantaminen ja turvaaminen. Keskeistä on myös yhteistyön tiivistäminen paikallisten tahojen kanssa, esimerkiksi päivähoidon, koulujen, perheneuvoloiden ja sairaanhoitopiirien kesken.

Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö toteuttivat perhekuntoutuksen kehittämishankkeen ulkoisen arvioinnin, jonka tavoitteena oli tutkia, miten kuntoutusinterventio muutti lasten tilannetta. Tiedot kerättiin kuntoutuksen alussa ja lopussa lapsille ja vanhemmille sekä perhekuntoutushankkeille suunnattujen kyselyiden avulla. Vuonna 2009 Lapin yliopisto ja Kuntoutussäätiö toteuttivat ensimmäisen arvioinnin, jolle tämä arviointi on jatkoa (ks. Kelan tiedote 29.5.2009, http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/290509115127PM?OpenDocument&year=2009 ).

Perhekuntoutukseen osallistui vuosina 2005-2008 yhteensä 1 514 lasta ja nuorta perheineen 12 eri perhekuntoutushankkeessa. Kuntoutukseen osallistui eri-ikäisiä lapsia ja heillä oli erilaisia diagnooseja. Vanhempien arvioiden perusteella lasten oireet vähenivät lähes kahdella kolmesta, pysyivät ennallaan viidesosalla ja lisääntyivät vajaalla viidenneksellä. Vanhempien huoli lapsesta, kiinteät perhesuhteet ja kuntoutuksen riittävä kesto ennustivat lapsen oireilun vähenemistä.

Kuntoutuksen toimintamuoto ennusti eri tavalla vanhempien ja lasten kuntoutuksesta saamaa tukea. Lapset hyötyivät yksilö- ja perhepainotteisesta kuntoutuksesta ja vanhemmat perheterapeuttisesti ja ryhmätoimintaan painottuneesta kuntoutuksesta. Lähipiiristä saatu apu lisäsi vanhempien voimavaroja. Lasta auttoi se, että vanhemmat saivat kuntoutuksesta voimavaroja.

Koska perhekuntoutuksen toimintamuodot ennustivat eri tavalla vanhempien ja lasten saamaa apua, olisi kuntoutuksessa hyödynnettävä erilaisia työtapoja, perheen kohtaamista yksikkönä, vertaisryhmiä sekä työskentelyä erilaisissa kokoonpanoissa (lapsi, vanhemmat, perhe, verkosto).

Olisi myös tärkeää koota kuntoutuskokonaisuus perheen tarpeita vastaavaksi. Nykyisten perhekuntoutusmuotojen yhtenäistäminen ja yhteinen kehittäminen perheiden sosiaalityön, yksilökuntoutuksen ja perhepolitiikan kanssa on välttämätöntä.

4.6.2010

Leikki-ikäisistä ja alakouluikäisistä noin joka kymmenes ja yläkouluikäisistä noin neljäsosa on ylipainoisia. Tutkimukseen osallistuneiden lasten äideistä yli kolmannes, isistä yli puolet on ylipainoisia, ja vanhemmista noin joka kymmenes lihavia. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lasten terveysseurantahankkeen (LATE) vuosina 2007–2009 lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa toteuttamasta tutkimuksesta.

Suurin osa vanhemmista oli arvioinut lastensa terveydentilan hyväksi. Hieman vajaalla kolmasosalla tutkimukseen osallistuneista tytöistä ja pojista oli kuitenkin jokin lääkärin toteama sairaus, vamma tai kehitysviive. Säännöllinen lääkitys oli noin joka kymmenennellä lapsella.

Lasten ja koko perheen terveystottumuksiin tulisi kiinnittää huomiota. Alle puolet neuvolaikäisistä lapsista ja hieman yli puolet kouluikäisistä harjasi hampaansa suositusten mukaisesti kaksi kertaa päivässä. Tutkimukseen osallistuneet lapset nukkuvat yöunta keskimäärin noin tunnin vähemmän kuin samanikäiset keskieurooppalaiset lapset. Lasten kasvisten käyttöä tulisi lisätä ja sokeripitoisia elintarvikkeita vähentää. Myös vanhempien terveystottumuksissa olisi parannettavaa muun muassa liikunnan lisäämisessä, tupakoinnin lopettamisessa ja erityisesti isien alkoholin käytön vähentämisessä. Koko perheen hyvinvointiin tarvitaan terveystottumusten muutosten ohella muitakin vanhemmuuden tukemiseen tähtääviä toimia.

Joka kymmenes alle kouluikäisistä ja joka viides kouluikäisistä oli joutunut vähintään yhteen terveydenhuollon kontaktia vaatineeseen tapaturmaan kuluneen 12 kuukauden aikana. Tapaturmat ovat kuitenkin ehkäistävissä tunnistamalla riskit ja puuttumalla niihin. Turvalaitteet ovat keskeinen tapaturmien ehkäisykeino, mutta tulosten mukaan näyttäisi siltä, että niiden käytön tulisi olla nykyistä aktiivisempaa.

Siirtymävaiheen rokotukset uuteen rokotusohjelmaan siirryttäessä oli toteutettu erinomaisesti lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Noin 95 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lapsista oli rokotettu suositusten mukaisesti. Aineistossa ei ollut yhtään täysin rokottamatonta lasta. Puutteellisesti rokotetuilla oli saamatta yleensä vain yksi tai kaksi rokoteannosta.

Lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltojärjestelmä mahdollistavat valtakunnallisen tiedonkeruun

THL on kehittänyt vuodesta 2006 alkaen Lasten terveysseuranta –hankkeessa valtakunnallista lasten terveysseurantaa. Tavoitteena on, että jatkossa keskeisiä lasten kasvua, kehitystä ja terveyttä koskevia tietoja saadaan kerättyä suoraan lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksista myös valtakunnallista terveysseurantaa varten. Palvelujärjestelmä tavoittaa lähes kaikki lapset ja lapsiperheet. Tähän saakka käytössä olevat sähköiset potilastietojärjestelmät eivät ole mahdollistaneet valtakunnallista, eivätkä edes alueellista tilastointia. Jatkossa lasten terveystiedon tilastointiin pyritään kansallisen sähköisen potilaskertomusarkiston, perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin ja sähköisten potilastietojärjestelmien kehittämisen myötä.
Lähde: THL

11.3.2010

Kun Eija Pessinen palasi maailmalta takaisin Suomeen kätilön työhön, hän ryhtyi pohtimaan, miksi synnyttäminen usein oli niin hankalaa sekä äidille että kätilölle. Eija Pessinen oli työskennellyt useissa maissa ja eri tehtävissä, ja havainnut, että vähemmän kehittyneissä maissa, joissa lapset usein tulevat maailmaan muualla kuin sairaaloissa, naiset monesti valitsivat luontaisesti pystymmän synnytysasennon. Esimerkkinä sen hyödyistä on, että lapsen paino voi auttaa synnytyskanavan aukeamisessa.

Eija Pessinen alkoi hioa ammatissaan saamaa kokemusta keksinnöksi. Sen avulla pyrittiin parantamaan synnyttävän äidin ja myös kätilön ergonomiaa, sillä kätilönkään työskentelyasennot eivät sänkysynnytyksissä välttämättä ole kovin helppoja.

Synnytystä helpottava Relaxbirth-menetelmä sai siis alkunsa siten, että ensin oli nainen ja idea.
– Siihen vaiheeseen se helposti tyssääkin, toteaa Jukka-Pekka Luostarinen, Relaxbirth Oy:n toimitusjohtaja, pohtiessaan keksinnön pitkää matkaa markkinoille.

Eija Pessinen sai menetelmästään Euroopan unionin naiskeksijäverkoston (EUWIIN) palkinnon viime vuonna. Keksinnön muokkaamiseen yritystoiminnaksi tarvittiin kuitenkin lisäksi liiketoimintaosaamista ja vahvaa asiantuntijaverkostoa.

Miten keksinnöstätuli bisnestä

Relaxbirthin taustavoimina on moniammatillinen tiimi, jossa on asiantuntijoita harvinaisen monelta eri alalta: on fysioterapeuttia, lääkäriä, ergonomia-ammattilaista, tuotanto-osaajaa ja kansainvälisten markkinoiden tuntijaa…
– Osa heistä oli valmiiksi jonkun meistä kontakteja, osaan olemme tutustuneet Relaxbirth-liiketoiminnan kehittämisen merkeissä, kertoo Jukka-Pekka Luostarinen.

Yrityksessä työskentelee tällä hetkellä viisi henkilöä. Tuotekehitysvaihe on nyt kutakuinkin saatu päätökseen, ja kasvun pitäisi alkaa.

Kansainvälistymisosaamista on asiantuntijaverkostosta haettu alusta alkaen siksi, että Relaxbirth Oy:ssä on valittu yritysstrategiaksi born global: suoraan kansainvälisille markkinoille.– Suomessa julkisen terveydenhuollon päätöksentekosykli on hidas eli uusien tuotteiden saaminen kotimaisille markkinoille kestää kauan, Luostarinen selventää.

Born Global -yritys tarvitsee paljon resursseja jo alkuun. Se voi olla vaikea yhtälö, jos liikevaihto on mahdollisesti vielä rajallista eikä odotettavissa olevaa kansainvälistymispotentiaalia ole vielä voitu näyttää toteen.

Julkinen yrityspalvelujärjestelmä edellyttää kuitenkin usein perinteistä kansainvälistymismallia.
– On esimerkiksi kuultu, että kun on saatu jalansijaa kotimaan markkinoilla, täytyisi ensin mennä Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin. Siitä sitten vasta sitten muille markkinoille, Jukka-Pekka Luostarinen kuvaa.
Näin toimien yritysorganisaatio kuitenkin syntyy toimimaan Suomesta käsin, ja se täytyisi myöhemmin erikseen rakentaa kansainvälisiä markkinoita varten.

Taantuman kirous ja siunaus

Toki julkisilla yrityspalveluilla on ollut merkittävä rooli keksinnön kehityksessä: tukea, avustusta tai lainaa on saatu Uudenmaan TE-keskuksesta (nykyinen Uudenmaan ELY-keskus), Sitrasta, Tekesistä, Finnverasta ja Keksintösäätiöstä.
– Sosiaali- ja terveysalan kotimaisia menestystarinoita on, kuten hammaslääkärituolit. Alan tunnettuus rahoittajien joukossa voisi olla kuitenkin parempi, jotta yksityisen rahoitusosuuden saisi kokoon helpommin, Luostarinen sanoo.

Suomi on edelleen maailman johtavia maita lasten terveydenhuollossa neuvolajärjestelmineen, ja tämä seikka osaltaan tukee myös kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Talouden taantuma on Luostarisen mukaan paitsi kampittanut myös yllättäen auttanut yrityksen alkumetreillä. Kliinisen tutkimuksen toteuttaminen sekä rahoituksen kerääminen ovat hidastuneet, mutta toisaalta alihankkijoiden, esimerkiksi esittelylaitteiden valmistajien, aikataulut ovat olleet väljempiä kuin noususuhdanteiden aikana.
– Olemme pyrkineet kotimaisuuteen tuotannossa, vain joitain yksittäisiä osia on teetetty ulkomailla, Luostarinen summaa.

19.1.2010

Suomi ei ota vuonna 2010 käyttöön EU:n kouluhedelmäjärjestelmää. Maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan se toisi koululaisille vain yhden lisähedelmän kuukaudessa ja olisi hallinnollisesti hyvin raskas. Kouluhedelmäjärjestelmä on jäsenmaille vapaaehtoinen.
Kouluhedelmäjärjestelmän sijaan maa- ja metsätalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö aikovat edistää lasten ja nuorten hedelmien, marjojen ja kasvisten kulutusta jo olemassa olevien järjestelmien kautta vuosina 2010 – 2011. Se on esimerkiksi mmm:n rahoittamien ruuan menekinedistämishankkeiden yksi painopiste. Vuonna 2010 kolmannes menekinedistämisvaroista käytetään lisäämään hedelmien, marjojen ja vihannesten menekkiä.

Mallia kouluhedelmätuen saamiseen haetaan edelleen

Lisäksi ministeriöiden tukemien hankkeiden vaikuttavuutta ja toimivuutta arvioidaan myös siitä näkökulmasta, löytyisikö niistä toimivaa mallia, johon voisi hakea rahoitusta myös EU:n kouluhedelmäjärjestelmästä.

Suomella olisi mahdollisuus saada kouluhedelmiin noin 900 000 euroa kouluvuotta kohti. Mmm:n laskelmien mukaan kansallista rahoitusosuutta tarvittaisiin lisäksi noin 1,4 miljoonaa euroa. Ministeriön viime kesänä tekemä aiehaku poiki seitsemän hakemusta hedelmien jakelun toteuttajaksi.

Helmikuussa 2009 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa mmm, stm ja opetusministeriö olivat yksimielisiä siitä, että kouluhedelmiä tulisi jakaa Suomessa. Viranomaisten tietojen mukaan suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista syö aivan liian vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. (Ruokatieto)

12.12.2009

Kun on riitaisaa, kumppaneiden tiet ovat kulkeneet liian kauas toisistaan, esiin on tullut uskottomuutta tai harkitaan parisuhteen päättämistä, apua tilanteeseen saa Kataja - Parisuhdekeskus ry:n kehittämästä Solmuja parisuhteessa -neuvonnasta. Parisuhdeneuvojan opastuksella kumppanit tarkastelevat suhdettaan johdonmukaisesti niin menneiden tapahtumien kuin tulevaisuuden odotusten kannalta.

Työskentelyn aikana katsotaan rehellisesti yhteiseen historiaan ja pyritään ymmärtämään, mistä kriisi on saanut alkunsa. Oman tahdon tunnistamisen jälkeen pariskunta muotoilee yhteisen päämäärän. - Vaikka pari päätyisikin eroon, yhteisen tavoitteen laatiminen on tärkeää, painottaa Kataja ry:n parisuhdekouluttaja Sari Liljeström . - Ero on tärkeää hoitaa hyvin erityisesti niissä perheissä, joissa on lapsia. Yhteinen vanhemmuus ei pääty eroon, muistuttaa Liljeström.

Tukea pariskunnille tiukentuvassa taloudellisessa tilanteessa

Taloudellinen taantuma kuormittaa usein myös parisuhteita. - Kun mieli on täynnä huolta työttömyyden uhasta tai toimeentulosta, myös parisuhde on kovan paineen alla, sanoo Solmuja parisuhteessa -projektin koordinaattori ja parisuhdekouluttaja Sanna Jattu . Apua parisuhteen vaikeuksiin kaivataan, mutta kuntien ja seurakuntien palvelut ovat monilla paikkakunnilla ruuhkautuneet pahasti. Yksityisellä sektorilla pitkä terapiaprosessi vaatii huomattavaa taloudellista panostusta.

- Solmuja parisuhteessa -neuvontaprosessi sisältää useimmiten kahdeksan tapaamista, joiden aikana haastava tilanne alkaa selkiytyä ja löytyy tie kohti uutta, Jattu kertoo. Neuvonta antaa myös välineitä, joiden avulla tilannetta voi selvittää oman kumppaninsa kanssa tapaamisten välillä. Koulutettujen Solmuja parisuhteessa -neuvojien yhteystietoja löytää Kataja ry:n internetsivustolta osoitteesta www.parisuhdekurssi.fi. Solmuja parisuhteessa neuvonta tarjoaa uuden työvälineen niille ihmissuhdetyön ammattilaisille, joilla ei ole terapiakoulutusta, mutta joiden työhön kuuluu kriisissä olevien parien auttaminen.

Solmuja parisuhteessa -ryhmästä vertaistukea solmutilanteessa

Solmuja parisuhteessa -toimintamalli on kehitetty Kataja - Parisuhdekeskus ry:n ja Kirkkohallituksen Perheasioiden yhteistyönä alun perin neljän pariskunnan vertaistukiryhmiksi. Kaksi ammattilaista ohjaa ryhmää, jossa parit selvittävät suhteensa solmua. Ohjaajien asiantuntemuksen lisäksi pariskunnat saavat tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä.

5.11.2009

Viime toukokuussa alkaneeseen lasten pneumokokkirokotetutkimukseen osallistuu jo yli 20 000 lasta useilla paikkakunnilla.

Tutkimuksessa selvitetään, kuinka tehokkaasti uusi pneumokokkirokote ehkäisee rokotettujen lasten välikorvatulehduksia, keuhkokuumeita, verenmyrkytyksiä ja aivokalvotulehduksia. Lisäksi tutkitaan, vähentääkö pikkulasten rokottaminen pneumokokkitauteja myös rokottamattomassa väestössä. Tutkimus pyrkii myös selvittämään pneumokokkitautien ehkäisyyn rokotusohjelmassa tarvittavan rokoteannosten määrän.

Lastenneuvoloissa toteutettava tutkimus on lähtenyt hyvin liikkeelle muun muassa Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Oulussa ja Porissa. Osa lapsista osallistuu tutkimukseen Tampereen yliopistossa toteutettavan rinnakkaistutkimuksen kautta.

Pneumokokkirokotetutkimukseen voivat osallistua alle 1,5-vuotiaat lapset yli 250 kunnassa. Siihen otetaan kaikkiaan noin 90 000 lasta.

– Välikorvatulehdus on hyvin yleinen ongelma lapsiperheissä. Pneumokokkirokotteen odotetaan vähentävän 10–30 prosenttia kaikista välikorvatulehduksista. Tutkimuksesta saattaa välillisesti hyötyä myös rokottamaton väestö, sillä pikkulasten rokottaminen voi vähentää bakteerin leviämistä esimerkiksi perhepiirissä, Rokotusten ja immuunisuojan osaston johtaja Terhi Kilpi toteaa.

Tutkimusrokotteena käytetään maaliskuussa myyntiluvan saanutta ja jo yleisessä käytössä olevaa Synflorix-nimistä pneumokokkirokotetta. Vertailurokotteina käytetään tarttuvaa maksatulehdusta vastaan suunnattuja hepatiitti A- ja hepatiitti B -rokotteita, jotka ovat olleet käytössä jo pitkään ja joita on annettu maailmanlaajuisesti jo miljoonille lapsille.

Tutkimuksessa käytettävät rokotteet voidaan antaa samanaikaisesti muiden lastenrokotteiden ja sikainfluenssarokotteen kanssa. A(H1N1)-viruksen aiheuttama influenssaepidemia ei vaikuta tutkimuksen toteutukseen. Suomessa epidemian odotetaan kuitenkin edelleen lisäävän pneumokokkitautien esiintyvyyttä, sillä välikorvatulehdus ja keuhkokuume ovat tavallisimpia influenssan aiheuttamia jälkitauteja.

Rokotteen odotetaan vähentävän pneumokokkitauteja

Uuden rokotteen odotetaan vähentävän rokotettujen pikkulasten pneumokokin aiheuttamia aivokalvotulehduksia ja verenmyrkytyksiä noin 90 prosenttia, vakavaa keuhkokuumetta 20–30 prosenttia ja kaikkia välikorvatulehduksia 10–30 prosenttia. Lisäksi rokotteen oletetaan vähentävän pikkulasten tärykalvojen putkitusten määrää. Tutkimuksen vertailurokoteryhmässä lapset saavat pitkäaikaisen suojan tarttuvaa maksatulehdusta vastaan.

Pneumokokki on maailmanlaajuisesti merkittävin lasten kuolleisuutta aiheuttava bakteeri. Suomessa pneumokokki aiheuttaa vuosittain arviolta 50 aivokalvotulehdusta, 700 verenmyrkytystä, yli 10 000 keuhkokuumetta ja 30 000 pikkulasten välikorvatulehdusta. Pneumokokki leviää pisaratartuntana. Osa ihmisistä on pneumokokin oireettomia kantajia, eli he levittävät bakteeria eteenpäin sairastumatta itse.

Tutkimuksessa mukana suurin osa terveyskeskuksista

Pneumokokkirokotetutkimus toteutetaan vuosina 2009–2011. Siinä mukana kaikkiaan lähes 80 prosenttia Suomen terveyskeskuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa tutkimuksen yhdessä terveyskeskusten lastenneuvoloiden ja rokotevalmistaja GlaxoSmithKlinen kanssa.

Tutkimuksessa kaksi kolmasosaa lapsista saa pneumokokkirokotetta ja yksi kolmasosa vertailurokotetta. Kaikki tutkimuksessa käytettävät rokotteet on jo aikaisemmissa tutkimuksissa todettu turvallisiksi ja tehokkaiksi, ja ne ovat yleiseen käyttöön hyväksyttyjä valmisteita. Tutkimusrokotteet annetaan normaalien lastenneuvolakäyntien yhteydessä, eikä tutkimuksessa oteta veri- tai nielunäytteitä.

Tiedot rokotusten vaikutuksista pneumokokkisairauksiin kerätään valtakunnallisista terveysrekistereistä. Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskus toteuttaa rinnakkaistutkimuksen, jossa selvitetään tarkemmin mm. rokotteen tehoa välikorvatulehdukseen ja pneumokokkibakteerin nielukantajuuteen.

25.8.2009

Päihteisiin ja tupakkaan liittyvien asenteiden muutos aiempaa sallivammaksi nousi uudeksi huolenaiheeksi tuoreen Kouluterveyskyselyn tuloksissa. Keskeisiä havaintoja olivat erojen väheneminen tyttöjen ja poikien tupakoinnissa ja päihteidenkäytössä sekä päihteidenkäytön yleisyys nuorten läheisillä.

Nuorilta kysyttiin asenteita silloin tällöin tapahtuvaan ja säännölliseen tupakointiin ja päihteidenkäyttöön. Yläluokkalaisten ja lukiolaisten hyväksyvä asenne tupakointiin yleistyi selvästi aiemmista vuosista. Myös parin alkoholiannoksen juominen ja humala kerran viikossa hyväksyttiin aiempaa yleisemmin. Laittomien huumeiden osalta pojat hyväksyivät aiempaa yleisemmin marihuanan polttamisen silloin tällöin ja säännöllisesti. Myös lukiota käyvien tyttöjen myönteinen asenne silloin tällöin tapahtuvaa marihuanan polttamista kohtaan lisääntyi. Ammattiin opiskelevien asenteet tupakointia ja kerran viikossa humalaan juomista kohtaan olivat lukiolaisia sallivammat. Muilta osin ammattiin opiskelevien asenteet vastasivat lukiolaisten asenteita.

Nuorilta kysyttiin, käyttääkö joku nuoren läheinen alkoholia siinä määrin, että siitä on aiheutunut haittoja ja ongelmia nuoren omassa elämässä. Lähes 14 prosenttia vastanneista koki, että läheisen alkoholinkäyttö tuo ongelmia, mikä on osoitus siitä, että aikuisten alkoholinkäyttö kuormittaa lapsia.

Yläluokkalaisten poikien päivittäinen tupakointi lisääntyi ja tyttöjen pysyi lähes ennallaan. Lukiolaisilla päivittäin tupakoivien osuus vähentyi hieman. Lukiolaisilla ja ammattiin opiskelevilla ei havaittu sukupuolten välisiä eroja päivittäisessä tupakoinnissa, sen sijaan peruskoululaisilla pojilla päivittäinen tupakointi oli edelleen tyttöjä yleisempää. Ammattiin opiskelevilla päivittäinen tupakointi oli neljä kertaa yleisempää kuin lukiolaisilla.

Kuukausittainen humalajuominen vähentyi sekä yläluokkalaisten että lukiolaisten keskuudessa, lukuun ottamatta lukiolaisia tyttöjä, joilla humalajuominen ei ole vähentynyt vuoden 2005 jälkeen. Kahdeksan vuotta sitten lukiolaistyttöjen kuukausittainen humalajuominen oli 11 prosenttiyksikköä harvinaisempaa kuin pojilla, nyt ero on ainoastaan 4 prosenttiyksikköä.

Laittomien huumeiden kokeilujen vähentyminen pysähtyi sekä yläluokkalaisilla että lukiolaisilla. Ammattiin opiskelevilla tosi humalaan juominen ja laittomien huumeiden kokeilut olivat lähes kaksi kertaa yleisempiä kuin lukiolaisilla.

Varoitusmerkit huomioitava

Nuorten päihteidenkäyttö ja tupakointi on viime vuosina ollut Kouluterveyskyselyiden mukaan laskussa. Nyt on tärkeää huomioida mahdollisesta päihteidenkäytön ja tupakoinnin yleistymisestä kertovat signaalit. Keskeisintä on seurata nuorten hyvinvointia ja kuunnella nuoria aktiivisesti. Siten on mahdollista huomata ja myös tarttua nopeasti asioihin, joissa on nähtävissä huolestuttavaa kehitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielestä tulokset osoittavat, että niin tupakka- kuin päihdepolitiikassakin on tarpeen jatkaa toimenpiteitä, jotka turvaavat myönteisen kehityksen jatkumisen koululaisten tupakointi- ja päihdekäyttäytymisessä ja sitä kautta vaikuttavat kansanterveyteen tulevaisuudessa.

Toimiva nuorten hyvinvoinnin tukemistyö edellyttää esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon ja lastensuojelun riittävää resursointia sekä sujuvaa moniammatillista yhteistyötä. Niiden avulla on mahdollisuus välttyä kalliilta ja osin tehottomiltakin korjaavilta toimenpiteiltä.

Nuoret ovat osoittaneet tietävänsä paljon terveydestä myös päihteisiin ja tupakkaan liittyen ja pystyvänsä tekemään hyviä valintoja. Terveyttä edistävillä kehitysympäristöillä, kuten kouluilla, on mahdollisuus tukea hyvien valintojen tekemistä. Keskeinen haaste on myös virtuaalimaailman tarjoaman tiedon ja asennekasvatuksen tunteminen ja niiden sisältöihin vaikuttaminen.

Kouluterveyskyselyyn osallistui 48 964 peruskoulun 8. ja 9. luokkalaista, 21 834 lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijaa ja 21 215 ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijaa Oulun- ja Länsi-Suomen läänin sekä Ahvenanmaan maakunnan alueella.

7.8.2009

Terveellistä ruoka- ja juomavalinnoista palkitsevaa nettipeliä pelaavat lapset valitsevat todennäköisemmin ravintorikkaampia välipaloja kuin lapset, joiden pelissä suositaan epäterveellisiä ruokia, käy ilmi yhdysvaltalaistutkimuksesta.

Lasten ja nuorten lihavuus on viime vuosikymmeninä yleistynyt niin Suomessa kuin muissakin teollisuusmaissa. Lapsuusiän lihavuudella on merkittävä taipumus jatkua aikuisikään, ja eräiden arvioiden mukaan lapsena ylipainoisista 50 - 80 prosenttia on ylipainoisia myös aikuisina.

Yhtenä syyllisenä lasten lihavuuteen on pidetty television ja netin huonoihin ruokailutottumuksiin rohkaisevaa ruokamainontaa. Georgetown Universityn tutkijoiden mukaan huoli ei ole aiheeton.

Jo kymmenen minuutin peliajalla vaikutus

Archives of Pediatric and Adolescent Medicine - lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kolmekymmentä 9 - 10-vuotiasta köyhistä perheistä tulevaa lasta jaettiin kolmeen nettipeliryhmään. Yhteen ryhmään kuuluvien nettipelissä pisteitä kertyi sen mukaan, paljonko pelaaja valitsi terveellisiä välipaloja kuten banaaneja ja appelsiinimehua.

Toiseen ryhmään kuuluvat pelasivat samaa peliä, jonka versiossa pisteitä kuitenkin kertyi limun, karkkipatukoiden, keksien ja perunalastujen valitsemisesta. Pelaamisen jälkeen lapset saivat valita ja syödä välipalan. Vastaavasti kolmanteen ryhmään kuuluvat valitsivat ja söivät välipalansa ennen pelaamista.

Kaiken kaikkiaan lapset pelasivat pelejä noin kymmenen minuutin ajan. Terveellisiä ruokia suosivaa peliversiota pelanneiden lasten todettiin valitsevan epäterveellistä versiota pelanneita lapsia useammin välipalaksi banaanin tai appelsiinimehun kuin limua ja perunalastuja.

Tutkijoiden mukaan tulosten perusteella näyttäisikin siltä, että nettipelien avulla voitaisiin rohkaista lapsia syömään terveellisemmin. Koska lapsena opitut ruokailutottumukset vaikuttavat usein läpi elämän, on tutkijoiden mielestä tärkeätä edistää terveellisten ruokien syömistä jo mahdollisemman varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksesta kertoi Uutispalvelu Duodecim.

Lähde: Ruokatieto

19.4.2009

Professori Kai Kaila Helsingin yliopistosta on saanut Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 360 000 euron rahoituksen johtamaansa tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa keskosten ja muiden vastasyntyneiden aivoperäisten sairauksien hoitoa.

Keskosuudesta tai muista syistä johtuva aivojen vaurioituminen varhaislapsuudessa johtaa elinikäiseen sairaustaakkaan. Tätä taakkaa voitaisiin huomattavasti keventää, jos neurobiologisen perustutkimuksen uusin tieto pystyttäisiin siirtämään nopeammin potilashoitoon, sanoo professori Kai Kaila. "Monilla vanhuusajan sairauksista on juurensa varhaislapsuuden kehityksessä. Kuitenkin vanhuuden sairauksien oireisiin kohdistuva hoito aloitetaan paradoksaalisesti niiden loppuvaiheessa eikä silloin kun niiden syntymekanismeihin voitaisiin puuttua esimerkiksi keskoshoidossa", Kaila toteaa.

Aivojen neurobiologisessa tutkimuksessa monet keskeiset kysymykset liittyvät aivojen yksilönkehitykseen. Koska aivotoiminnan perusmekanismit muuttuvat kehityksen aikana, pienten lasten ja erityisesti keskosten aivotoiminnan häiriöiden hoitamiseen ei voida sellaisenaan soveltaa aikuisten aivoja koskevaa lääketieteellistä tietoa. Toisaalta vastasyntyneitä ei luonnollisesti voida altistaa kokeellisille hoidoille ja tutkimukselle. "Puuttuvan tiedon saamiseksi tarvitaan koe eläinmalleja. Olemme havainneet, että vastasyntyneet hiiret ja rotat toimivat erinomaisina tutkimusmalleina silloin, kun selvitetään keskosten aivotoiminnan perusmekanismeja, niiden häiriöitä ja lääkeaineiden vaikutusta. Tätä lähestymistapaa käyttäen olemme selvittäneet myös kuumekouristusten mekanismeja ja kehittäneet lupaavia uusia hoitomenetelmiä", Kaila kertoo.

Professori Kailan johtaman tutkijakonsortion tavoitteena on selvittää kehittyvien ihmisaivojen toimintamekanismeja ja hyödyntää saatua tietoa välittömästi potilashoidossa. Tämä edellyttää perustutkijoiden ja kliinisten tutkijoiden välistä jatkuvaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa: aivojen toimintamekanismeja koskevaa perustutkimusta tehdään Helsingin yliopiston Neurobiologian laboratoriossa Viikissä ja kliinisestä tutkimuksesta vastaavat dosentit Sampsa Vanhatalo ja Sture Andersson HYKS:n lasten ja nuorten sairaalassa. Hankkeessa on mukana myös sekä perus- että kliinisiä tutkijoita Saksasta, Irlannista ja Yhdysvalloista.

Kailan tutkimusryhmässä on kehitetty muun muassa niin sanottu laajakaista-EEG keskosten ja epilepsiaa sairastavien lasten aivotoiminnan rekisteröintiin. Menetelmää kehitetään edelleen HYKS:n lasten ja nuorten sairaalan keskosten teho-osastolla ja epilepsiayksikössä. Esimerkiksi synnytyksen yhteydessä hapenpuutteesta kärsineillä lapsilla on hyvin suuri riski saada kymmeniä tai jopa satoja vain aivojen sähköisessä toiminnassa havaittavia epileptisiä kohtauksia, jotka vaurioittavat aivoja. Ilman tarkoitukseen soveltuvaa EEG-monitorointia suurin osa näistä kohtauksista jää havaitsematta eikä lääkehoitoa pystytä kohdentamaan oikein.

"Lähestymistapamme moniin varhaisiin neurologisiin sairauksiin on täysin uusi, ja se on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta. Meillä on nyt tarjolla ainutlaatuinen 'window of opportunity' hedelmälliselle työlle tällä translationaalisella alalla: perustutkimuksessa, menetelmien kehittämisessä sekä saadun tiedon soveltamisessa vastasyntyneiden lasten ja heistä kasvavien aikuisten neurologisen sairaustaakan pienentämiseksi", Kaila sanoo.

Lähde: Meilahden kampus / Helsingin yliopisto

16.1.2009

Alle kouluikäisten lasten ruokavalion haasteita ovat kasvisten, hedelmien ja kasviöljypohjaisten levitteiden käytön lisääminen sekä riittävästä D-vitamiinin saannista huolehtiminen. Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla tehdyn ”Lapsen ruokavalio ennen kouluikää” -tutkimuksen tulosten mukaan lähes kaikki suomalaislapset aloittavat taipaleensa äidinmaidolla ja ruokavaliota täydennetään vähitellen kasvis- ja hedelmäsoseilla sekä puuroilla. Toisella ikävuodella lapsi siirtyy koko perheen ruokavalioon, jolloin ruokavalio helposti muuttuu liikaa suolaa, sokeria ja kovaa rasvaa sisältäväksi. Neuvontaa ja tukea tulisi kohdentaa koko perheen ruokavalioon. Alle kouluikäisten ravitsemusta on nyt ensimmäistä kertaa kartoitettu Suomessa näin laajasti.

Lasten ruokavalio ja perheen ateriointi kaipaavat tarkistusta

Lasten ruokavalio oli laadultaan heikompi ensimmäisen ikävuoden jälkeen lasten siirtyessä syömään samaa ruokaa perheen kanssa. Koko perheen ruokavaliota ja ateriarytmiä olisi hyvä tarkistaa tässä vaiheessa. Sokeripitoisten mehujuomien, suklaan ja makeisten kulutus yleistyi toisesta ikävuodesta alkaen. Lasten ruokavalion laadun parantamiseksi suositellaan tuoreiden kasvisten, marjojen, hedelmien ja kasviöljypohjaisten rasvojen käytön lisäämistä. Runsaasti sokeria, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa sisältävien elintarvikkeiden kulutusta tulisi rajoittaa. D-vitamiinia saivat suosituksiin nähden riittävästi vain yksivuotiaat lapset. Kaikkien alle kouluikäisten tulisi käyttää D-vitamiinivalmisteita vähintään talvikautena.

Arkena syödään terveellisemmin

Kolmivuotiaiden lasten ruokavaliota selvitettiin kotona ja kodin ulkopuolella hoidetuilla. Päivähoidossa lapset söivät monipuolisemmin: ruokavalio sisälsi enemmän kasviksia, hedelmiä, maitoa ja liharuokaa. Terveellisempi arjen ruoka vaihtui viikonloppuna herkkuihin. Kolmivuotiaat lapset käyttivät viikonloppuna huomattavasti enemmän sokeria sisältäviä makeisia, lisättyä sokeria ja juomia kuin arkena.

Kunnan päivähoidon ruoan hyvä laatu on jatkossakin aiheellista turvata. Perheen yhteinen ateriointi lisää perheen yhteenkuuluvuutta, muokkaa lapsen mieltymyksiä ja tapoja ja parantaa mahdollisuuksia tarjota koko perheelle ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Perheiden taustat heijastuivat sekä imeväisruokintaan että leikki-ikäisten ruokavalioon. Neuvolatyössä tuen suuntaaminen erityisesti nuorille ja vähemmän koulutetuille perheille on tärkeää.

Tulokset on julkaistu KTL:n raportissa ”Lapsen ruokavalio ennen kouluikää”. Raportissa kuvataan ”Tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP)” -projektin ravintotutkimukseen osallistuvien imeväisikäisten ja 1–6-vuotiaiden lasten ruokavalioita. Lasten ruokapäiväkirjat (n=2535) oli kerätty vuosina 2003–2005. Alle kouluikäisten suomalaislasten ruokavaliota ei ole aiemmin kartoitettu näin laajasti Suomessa.

Raportti julkaistaan tammikuussa 2009. Sähköinen julkaisu löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta.

Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden takia. Sairauslomien ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syynä on usein masennus tai masennus yhdessä jonkin muun mielenterveysongelman kanssa.

Masennus, kuten myös monet muut mielenterveyden häiriöt, alkaa usein nuoruusiässä. Masennusriski kasvaa huomattavasti murrosiän alkamisen jälkeen ja uusien masennusjaksojen riski on suurimmillaan 15–18-vuotiailla.

Psykiatrisen avun resurssit eivät riitä vastaamaan kasvavaan hoidon tarpeeseen. Ennalta ehkäisevän tuen avulla on mahdollista saada masentuneiden nuorten määrä laskemaan ja siksi nuoria kohtaavat aikuiset tarvitsevat keinoja torjua masennusta ja puuttua huomaamaansa huolestuttavaan tilanteeseen.

Nuoruusikä on luonnostaan täynnä muutoksien ja pettymysten sietämisen opettelua. Masennusriskiä voidaan pienentää tukemalla jo lapsuusiässä tervettä kasvua ja kehitystä. Esimerkiksi oppilaitoksissa tulisi tunnistaa oppimisvaikeudet varhaisessa vaiheessa, jotta kielteiset koulukokemukset eivät altistaisi masennukselle. Lisäksi tunne-elämän työstämisessä apuna toimivia taide- ja liikunta-aineita tulisi lisätä opetussuunnitelmaan.

Teoksessa Mieli maasta – Masentuneen nuoren kohtaaminen ja tukeminen (PS-kustannus, 2011) kerrotaan keinoista, joiden avulla aikuiset voivat ottaa nuoren masennuksen puheeksi ja auttaa nuorta löytämään itselleen ominaisia tapoja käsitellä stressiä ja ristirii­taisia tunteita selviytyäkseen myös aikuistumisen haasteista.

Teos on tehty yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa ja on jatkoa suositulle kirjalle Mun on paha olla – Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin (PS-kustannus, 2009).

Mieli maasta
Masentuneen nuoren kohtaaminen ja tukeminen
Anna-Liisa Lämsä (toim.)
PS-kustannus, nid. 254 s.
Hinta 39,-
ISBN 978-952-451-501-6

6.12.2010

Lapselta ei pidä kysyä, mitä tänään syötäisiin. Vastuu lapsen ruokavaliosta on vanhemmilla. Nyt lapsilla on liikaa päätäntävaltaa, asiantuntijat herättelevät. Se näkyy lasten ruokavaliossa, joka tutkimusten mukaan sisältää liikaa energiaa, kovaa rasvaa, sokeria ja suolaa. Tiedot ovat hälyttäviä sydän- ja verisuonitautien riskin kannalta.

Vain 10 - 30 prosentilla 1.−3.-luokkalaisista lapsista ruokavalio on suositusten mukainen, kertoo professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimuksen ensimmäisistä tuloksista. Yleensä ruokavaliossa on liikaa kovaa rasvaa ja sokeria ja liian vähän pehmeää rasvaa, kuitua, D-vitamiinia ja rautaa. Kaikkein heikoimmin toteutuu kuidun saanti, vain 10 prosentilla lapsista.

Kahden vuoden interventio tepsii

Tutkimuksessa yli 500 alakouluikäisen lapsen joukko on jaettu interventio- ja kontrolliryhmiin. Kahden vuoden seurannan aikana interventioryhmän perheet tapaavat ravitsemus- ja liikunta-asiantuntijat seitsemän kertaa.

Kahdessa vuodessa on onnistuttu parantamaan interventioryhmän lasten kuidun ja D-vitamiinin saantia ja vähentämään kovan rasvan ja sokerin saantia, mutta koko tutkimusjoukossa ylipainoisten määrä on noussut. Ylipainoisia on jo yli 17 prosenttia tytöistä ja pojista.

Välipalaksi makeaa, jos lapsi saa päättää

Vanhempien pitäisi tietää, mitä koululaiset lapset syövät koulun jälkeen. He ostavat professori Lakan mukaan runsailla viikkorahoillaan kaupasta välipalaksi sokeria sisältäviä tuotteita, kuten karkkia, virvoitusjuomia tai jäätelöä.

- Lapset saavat välipaloistaan noin 67 prosenttia päivän sokerin saannista ja lähes yhtä paljon rasvaa kuin pääruuista, Timo Lakka kertoi.

Makeista välipaloista saa myös paljon energiaa. Lakka antoi esimerkin: Yhdessä 350 gramman karkkipussissa on yhtä paljon energiaa kuin 27 omenassa. Karkit on nopeammin syöty kuin omenamäärä.

Opeta lapsi valitsemaan viisaasti

Psykologi Keijo Tahkokalliolla oli selitys, miksi lapset valitsevat makeaa, jos saavat päättää itse ruuastaan. Ruuan valinta on stressitilanne, jolloin lapsen valintaa ohjaa aivojen limbinen järjestelmä, joka kehittyi vuosituhansia sitten. Silloin toimittiin viidakon lakien mukaan, ja viidakossa valitaan makea, joka on turvallinen syötävä.

Limbinen järjestelmä osallistuu motivaation ja tunteiden säätelyyn sekä yhdistää erilaisia tunnetiloja muistiin tallentuneisiin fyysisiin tuntemuksiin.

- Vanhempien tehtävänä on kasvattaa lasta hallitsemaan tunteitaan, jotta hän ei ole limbisen järjestelmänsä vietävänä, ja jotta hän osaa tehdä makeiden päätösten sijaan arvokkaita päätöksiä, kuten valita täysjyväleipää, Tahkokallio kertoi.

Lapset tulee totuttaa syömään samaa ruokaa kuin aikuiset. Terveellinen ruokavalio toteutuu, jos vanhemmat syövät terveellisesti ja opettavat lapset syömään samoin.

Miten saada lapsi maistamaan ruokaa?

Tahkokallion mukaan lasten kanssa eläminen on yhtä teatteria. Siinä aikuisen rooli on olla sekä näyttelijä että ohjaaja. Teatterissa on kyse suurista tunteista. Niitä voidaan hyödyntää myös ruokapöydässä suurentelemalla tuntemuksia ja kauheuksia.

Psykologin oma 4-vuotias poika maistoi munakasta, kun isä asetteli sanansa oikein: "Pieni lapsi ei kykene hyökkäämään suuren vihollisen kimppuun ja raatelemaan sitä riekaleiksi hampaillaan." Lapselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa haaste vastaan ja maistaa.

Myös aktivoivaa kuuntelua voi käyttää, kun lapsi ilmaisee, ettei pidä tarjotusta ruuasta. Hänen sanomansa hyväksytään, mutta toistetaan tarkasti ja eri sanoin, jotta hän joutuu tarkastelemaan omaa ajatustaan toisesta näkökulmasta. Esimerkiksi: "Olet saanut ruokaa, jota on varmaan vaikea syödä". Lopputuloksena lapsi saattaakin maistaa ruokaa, etenkin jos hän saa siitä arvostusta aikuiselta.

Motivointiin voi käyttää kehumista: lapsi kykeni sankaritekoon eli maistamaan jotain noin uutta ja oudon makuista. Kuudentoista maistamiskerran jälkeen ruoka alkaakin sitten maistua.

Lakka ja Tahkokallio puhuivat tiistaina Vaasan Oy:n järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä. Kumpikin alustaja painotti vanhempien vastuuta lapsen ruokavalion laadusta.

Lähde: Ruokatieto – Taina Luova

25.10.2010

Pieni ihminen Kuva: Sirpa Päivinen

Äidin ja isän äänet ovat lapselle tuttuja ja turvallisia, koska vauva kuulee ja oppii ne jo ennen syntymäänsä. Äänellä rauhoittelu on luonnollinen tapa, jonka vanhemmat tekevät usein intuitiivisesti. Laulaminen, hyräily ja hyssyttely liittyvät usein iltahetkeen, joka onkin tärkeää aikaa rauhoittumiselle ja vuorovaikutukselle. Iltahetken tärkeydestä muistuttaa myös tuore Pienelle parasta -projekti.

Vastasyntyneen lapsen silmät eivät juuri erota yksityiskohtia, mutta vanhempiensa äänen vauva tunnistaa, sillä se on tullut tutuksi jo raskausaikana. Tuttu ääni rauhoittaa ja luo turvallisen olon – tämän tiesivät jo esiäitimme ensimmäisiä kehtolauluja hyräillessään.

– Kehtolaulusta huokuu kaikki se rakkaus, jota vanhemmat tuntevat lastaan kohtaan, ja usein juuri iltahetki on niitä lapsuuden rakkaimpia muistoja. Se edesauttaa ihan varmasti turvalliseen elämän alkuun, sanoo musiikin tohtori Sari Kaasinen.

Moni arkailee laulutaitojaan: toisilla on liiankin hyvässä muistissa ala-asteen epämiellyttävät laulukokeet, toiset ujostelevat muuten vaan. Tämä on täysin turhaa ammattilaisen mielestä.

– Meistä jokainen osaa laulaa, jokainen osaa tuottaa ääntä. Ei pidä ollenkaan ujostella. Lapsi ei arvostele laulutaitoja vaan kuulee vain rakkaan äänen, joka tuo hyvää oloa ja turvan tunnetta, vakuuttaa Kaasinen.

Nukahtaminen on lapselle joka kerta kuin eron hetki vanhemmista. Lasta saattaa jopa pelottaa. Iltasadun lisäksi laulaminen tai hyräily tekee nukahtamisesta helpompaa.

– Ja onhan se ihana hetki, kun saa illalla mennä lapsen sängyn viereen. Siinä voi vähän höpötellä päivän tapahtumista ja vähän naureskella ja lauleskella. Omista lapsistani nuorin on pian kymmenen ja vieläkin hän muistelee iltalaulua, joka oli vain hänelle tarkoitettu, hymyilee Sari Kaasinen.

Pienelle parasta on muutakin kuin kaste

Vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää lapsen ja vanhemman välillä. Mikä olisi parempi hetki päivästä olla lapsen lähellä kuin iltahetki, yhteinen tuokio juuri ennen nukkumaanmenoa.

– Iltahetkessä todella tiivistyy vuorovaikutus, ja sen pitäisikin olla rauhallinen ja mielellään samanlaisena toistuva, jotta lapsi kokisi turvallisuutta, sanoo Lasse Halme, joka toimii kasvatuksen ja seurakuntapalvelun päällikkönä Helsingin seurakuntayhtymässä.

Seurakuntayhtymä haluaa tukea aiempaa enemmän perheen arkea lapsen ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Varta vasten perustettu Pienelle parasta -projekti tarjoaa perheille kirjallisen materiaalin lisäksi musiikkia ja enkelitaulun.

– Ensimmäinen etappi on esite, jossa kerrotaan kasteen merkityksestä. Pari kuukautta kasteen jälkeen seurakunta lahjoittaa perheelle Iltahetki-cd-levyn, jossa on Sari Kaasisen lauluja. Seuraavan kerran perheeseen otetaan yhteyttä lapsen ollessa kolmen tai neljän vuoden ikäinen, ja vielä kerran ennen koulua, kertoo Lasse Halme.

Pienelle parasta -projektista löytyy seurakuntayhtymän uudemman lapsityön lisäksi vanhoja tuttuja tapoja osallistua seurakunnan toimintaan. Niitä ovat esimerkiksi perhekerhot, joista monet pienten lasten vanhemmat löytävät tarpeellisia vertaisryhmiä. Muiden vanhempien kanssa vaihdetut ajatukset ja kokemukset auttavat arjen jaksamisessa.

– Seurakunnat tarjoavat myös ihan erityistä apua perheille, jos omat voimavarat tuntuvat ehtyvän. Silloinkin voi ottaa yhteyttä omaan seurakuntaansa, muistuttaa Halme.

Lähde: Helsingin seurakuntayhtymä

18.8.2010

Valoisat illat ja loma houkuttavat sekä lapsia että aikuisia venyttämään nukkumaanmenoaikaansa totutusta. Unirytmiä ei saisi kuitenkaan päästää repsahtamaan ihan kokonaan, sillä etenkin lapsille hyvin nukkuminen on tärkeää. Miten unesta saa tehtyä parhaan mahdollisen?

Nukkuminen on tärkeää puuhaa lapsen kasvamisen ja kehittymisen kannalta, sillä unen aikana aivot käsittelevät päivän aikana opittua tietoa. Yöllä myös kasvuhormonia erittyy eniten. Vuorokauden aikana tarvittavan unen määrä riippuu lapsen iästä.

Huonosti nukuttu yö tai liian vähäiset unet voivat näkyä päivällä lapsen käyttäytymisessä esimerkiksi väsymyksenä, kärttyisyytenä tai yliaktiivisuutena. Fysioterapeutti Jenni Rautio muistuttaa, että vastuu lapsen yöunista on vanhemmilla.

- Pieni lapsi ei osaa vielä itse sanoa, että väsyttää, ja vähän vanhempi ei välttämättä malta mennä nukkumaan. Vanhempien vastuulla on ohjata pieni lapsi nukkumaan ja sopia vähän vanhemman lapsen kanssa pelisäännöt nukkumaanmenoajoista, Rautio sanoo.

Vuode kuntoon

Hyvät olosuhteet nukkumiselle syntyvät rutiineista, sillä iltapalan, hammaspesun ja iltasadun kaltaiset toimet sekä nettisurffailun välttäminen rauhoittavat lapsen nukkumaan. Makuuhuoneessa kannattaa suosia rauhallisia värejä, tuulettaa huone ennen nukkumaanmenoa, ja hankkia ikkunoihin pimennysverhot, jotta huoneessa on hämärää kesälläkin.

- Myös vuodevaatteisiin pitää kiinnittää huomiota: niiden on oltava puhtaita ja lapselle sopivia. Muovitettuja lakanoita ei saisi käyttää, vaikka yökastelun mahdollisuus olisikin olemassa, sillä ne tuntuvat nukkuessa yhtä mukavilta kuin muovipussi lakanana, Rautio sanoo.

Etenkin lapsen patja on tärkeä roolissa, sillä sen pitäisi tukea selkärankaa juuri oikealla tavalla. Lasten vuodevaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia kuin aikuisten vuodevaatteilta.

- Esimerkiksi aikuisten patjat ovat usein kovempia ja paksumpia kuin lasten patjat. Lasten luusto ja lihaksisto kehittyvät koko ajan, ja luut ovat pinnassa, joten vuoteen tulee olla riittävän pehmeä, kertoo Unikulman ergonomiasuunnittelija Vesa Tuominen.

Patjasta tukea luille

Lapselle sopiva patja on tukeva, hengittävä ja pehmeä. Patja on hyvä uusia säännöllisin väliajoin, sillä pinnasängyssä nukkuva lapsi, leikki-ikäinen ja kouluikäinen tarvitsevat erilaiset patjat.

- Murrosikäisen patja on varmasti elämän tärkein patja. Silloin kasvu on lopuillaan ja luiden muoto kovettuu. Patjan pitäisi tukea riittävästi ja ehkäistä vääränlaiset nukkuma-asennot, jotta selkärangan luille saadaan oikea muoto, Tuominen kertoo.

Oikeanlaisen vuoteen ja vuodevaatteiden lisäksi lapsen unessa pitäisikin kiinnittää huomiota myös nukkuma-asentoihin. Esimerkiksi nukkuminen koko ajan samalla kyljellä saattaa vaikuttaa lapsen kasvuun.

- Toiset tykkäävät nukkua kasvot huoneeseen päin ja toiset kasvot seinään päin, mikä vaikuttaa myös siihen, kummalla kyljellä nukutaan. Jos vuode on seinän vieressä, sen paikkaa voisi välillä vaihtaa huoneen toiselle laidalle, jotta käytettäisiin tasapuolisesti myös sitä toista kylkeä, fysioterapeutti Jenni Rautio ehdottaa.

Faktaa:
- Vauva nukkuu lähes koko vuorokauden, parivuotias tarvitsee keskimäärin 12–13 tuntia unta vuorokaudessa ja sitä vanhempikin vielä 10 tuntia.
- Uni tulee illalla paremmin, kun päivän rytmi ja rutiinit pysyvät tuttuina myös loma-aikaan. Kun päivällä on ohjelmassa jotain reipasta toimintaa, illalla väsyttää varmasti. Tv:n katselu tai nettisurffailu ei ole parasta mahdollista puuhaa ennen nukkumaanmenoa.
- Nukkumaanmenoajoista kannattaa pitää kiinni myös kesällä, vaikka lasten ei tarvitsekaan herätä aamulla kouluun.
- Makuuhuoneen sisustuksessa kannattaa suosia rauhallisia värejä, pehmeitä tekstiilejä ja kunnolla pimentäviä verhoja. Tuuletettuun huoneeseen, raikkaiden ja puhtaiden vuodevaatteiden väliin on mukava mennä nukkumaan.

Lähde: Unikulma

27.3.2010

Nuorten ehkäisevän kriisityön, Pulinapaja-hankkeen, 11 pilottikoulussa tehty väliarviointi kertoo, että nuoret kaipaavat koulun arjessa aikuisen tukea ja mahdollisuutta keskustella itselle tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista kahden kesken. Samalla nuoret myös toivovat koulussa laajempaa keskustelua seurustelusta, seksuaalisuudesta, henkisestä hyvinvoinnista, koulun ilmapiiristä ja päihteistä. Koulun kiireinen ilmapiiri kuitenkin usein estää nuorten kaipaamat keskustelut.

Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskusverkostoon kuuluvat Lahden, Mikkelin, Oulun ja Rauman kriisikeskukset ovat kehittäneet yhteistyössä koulujen ja nuorten vapaa-ajassa toimivien ammattilaisten kanssa toimintamalleja ehkäisevään kriisityöhön. Hankkeessa on tuettu nuoren kasvua ja oman identiteetin rakentamista sekä autettu nuoria elämänkriiseistä ja vastoinkäymisistä selviytymisessä.

Hankkeessa on muun muassa järjestetty nuorille kahdenkeskisiä päivystyskeskusteluja, osallistuttu luokkatyöskentelyyn, ratkottu työparina opettajan kanssa kiperiä tilanteita ja järjestetty vanhempainiltoja.

Nuoret kävivät hankkeen työntekijöiden kanssa 580 keskustelua vuosina 2008-2009. Yleisimmin nuoren mieltä painoivat kiusaaminen, alakuloisuus, väsymys ja koulumotivaation puute sekä huoli kaverista. Mielen hyvinvointia koettelevat asiat ovat samansuuntaisia Kouluterveyskyselyn tietojen kanssa.

Erityisen myönteisenä Pulinapaja-hankkeen toiminnan kokivat päivystyksissä käyneet nuoret. Heistä noin puolet arvioi hyötyneensä keskusteluista.

Kyselyyn vastanneesta koulun henkilökunnasta 60 prosenttia piti päivystyksiä hyödyllisinä, joskin kynnys päivystykseen koettiin edelleen korkeaksi.

Pulinapaja-hankkeen tyyppiselle toiminnalle on kouluissa selkeä tarve. Se täydentää hyvin muita palveluja, antaa varhaista tukea ja on rakenteeltaan kevyt.

Nuorten ehkäisevän kriisityön hanke on viisivuotinen (2007-2011) Suomen Mielenterveysseuran koordinoima ja RAY:n rahoittama hanke. Arviointikyselyyn vastasi 280 oppilasta ja 70 koulun henkilökunnan edustajaa 10 pilottikoulusta.

18.1.2010

Oikea diagnoosi ja kivun hoito tärkeintä hoidon aloituksessa

Valtaosa lasten äkillisistä välikorvatulehduksista kehittyy bakteerien ja virusten yhteisvaikutuksesta. Luotettava diagnoosi on edellytys antibioottihoidon aloitukselle. Alkuvaiheessa tärkeintä on kuitenkin mahdollisen korvakivun hoito. Tulehduksen parannuttua seuranta on suositeltavaa. Lääkärin suorittama jälkitarkastus voidaan korvata menetelmän käyttöön koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla.

Antibioottia vain varmoihin tapauksiin

Äkillinen välikorvatulehdus on pienten lasten yleisin flunssan komplikaatio, johon lähes yhdeksässä tapauksessa kymmenestä liittyy myös varmistettu bakteeritulehdus. Välikorvatulehduksen diagnoosi perustuu kliinisessä tutkimuksessa tehtävään tärykalvon ja sen liikkuvuuden tarkasteluun. Diagnoosin varmistamisessa suositellaan käytettäväksi tympanometriaa.

Jos äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosi on riittävän varma, tautia suositellaan hoidettavaksi pääsääntöisesti antibiootilla, sillä ainakin osalla lapsista antibiootti nopeuttaa sekä välikorvaeritteen että korvaoireiden häviämistä. Alle kahden vuoden ikä, molemminpuolinen tulehdus ja vuoto välikorvasta puoltavat antibiootin aloitusta, mutta antibioottihoidosta on hyötyä myös muissa potilasryhmissä. Ensisijaisia lääkkeitä ovat amoksisilliini ja penisilliini.

Koska antibioottiresistenssi eli bakteerien vastustuskykyisyys antibioottihoidolle lisääntyy voimakkaasti, on tarpeetonta antibioottien käyttöä pyrittävä välttämään. Yksi tulevaisuuden haasteista onkin pystyä tunnistamaan juuri ne lapset, jotka hyötyvät eniten antibioottihoidosta. Antibioottihoitoa ei tule aloittaa flunssaiselle lapselle vain varmuuden vuoksi, ja lieväoireisia tauteja voidaan myös seurata ilman antibioottihoitoa. Jos antibioottihoitoa ei yhdessä vanhempien kanssa katsota tarpeelliseksi, lapsen vointia on seurattava, ja hänet tulisi tutkia uudelleen 2-3 päivän kuluttua, jollei lapsi ole tuolloin selvästi paranemassa.

Kivunhoito alkuvaiheessa tärkeintä

Äkillisen välikorvatulehduksen hoidon aloituksessa keskeisintä on mahdollisen korvakivun tehokas hoito. Mikäli kotona on tähän sopivia lääkkeitä ja niitä pystytään siellä antamaan, ei ole tarpeen lähteä yöaikaan lääkärin vastaanotolle pelkästään antibioottihoidon aloitusta varten.

Jos kipua ei pystytä kotona hoitamaan, lapsen voi viedä päivystysvastaanotolle milloin tahansa.

Vaikka tutkimusnäyttöä jälkitarkastusten tarpeellisuudesta tai parhaasta ajankohdasta ei ole, jälkitarkastusta 3-4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta suositellaan, jotta uuden tulehdusepisodin ilmaantuessa tunnettaisiin sitä edeltänyt välikorvan tila. Tiedolla on merkitystä erityisesti harkittaessa korvien ilmastointia parantavien tärykalvoputkien tarpeellisuutta tulehdusten toistuessa tai pitkittyessä. Kliininen jälkitarkastus voidaan korvata menetelmän käyttöön koulutetun hoitajan tekemällä tympanometrialla. Jos tympanometrian tulos on normaali ja lapsi on oireeton, lääkärin tekemää jälkitarkastusta ei tuolloin tarvita.

Ensimmäinen äkillisen välikorvatulehduksen Käypä hoito -suositus valmistui vuonna 1999. Tämänkertainen päivitys on järjestyksessä toinen.

Lähde: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim / Käypä hoito

10.11.2009

Omega-3-rasvahappojen merkitys aivojen ja mielen toiminnalle ymmärretään päivä päivältä yhä paremmin. Ne ovat välttämättömiä aivojen normaalille toiminnalle, siksi niitä tulisi saada riittävästi, psykiatrian dosentti Antti Tanskanen painottaa.
Tanskanen puhui tiistaina Öljypellavayhdistyksen aamiaistilaisuudessa.

Alfalinoleenihaposta syntyy omegoja

Eikosapentaeenihappo EPAa ja dokosaheksaeenihappo DHAa syntyy elimistössä alfalinoleenihappo ALAsta. Yleensä noin 5−10 prosenttia ALAn määrästä muuttuu näiksi pitkäketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi.

Raskauden aikana elimistö muodostaa 200-kertaisen määrän pitkäketjuisia rasvahappoja ALAsta. Näin turvataan sikiön tarve saada riittävästi aivojen, silmien ja sydämen kehittymiseen tarvittavia aineita. Äidin tarpeet ovat toissijaisia.

Siksi Tanskasen mielestä pitäisi huolehtia siitä, että raskaana olevat saavat ravinnostaan itsekin riittävästi omega-rasvahappoja, esimerkiksi kalasta tai pellavansiemenöljystä. Se voi myös helpottaa raskauden aikaista masennusta.

Omega-3 ja mieliala -tutkimuksia tarvitaan lisää

Seitsemän kymmenestä uusimmasta masennusta ja omega-kolmosia käsitelleestä tutkimuksesta puoltaa näkemystä, että EPA yksinään tai yhdessä DHAn kanssa auttaa masennukseen. Vaikutus saatiin, kun lääkityksen lisäksi käytettiin yksi gramma EPAa päivässä.

- Kolmessa tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty, mutta ei omega-rasvahapoista ollut haittaakaan, Tanskanen kertoi.

Omega-3-rasvahappojen ja masennuksen käänteinen yhteys selvisi ensimmäisen kerran vuonna 1998 tiedelehti Lancetissa julkaistussa artikkelissa, jossa verrattiin masennuksen yleisyyttä ja kalan käyttöä eri maissa.

Viime viikolla Rasvahapot ja terveys -symposiumissa Tukholmassa käsiteltiin myös omega-3-rasvahappojen yhteyttä mielialaan ja käyttäytymiseen. Ravitsemustieteen ja psykologian tohtori Katherine Appleton Belfastin Queen´s Universitystä totesi, että tutkimuksia on vielä liian vähän vahvan näytön saamiseksi.

Tutkituin alue, josta näyttö on myös vahvinta, on pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen suotuisa vaikutus diagnosoituun masennukseen. Tanskasen mukaan viimeistään keski-ikäisenä pitäisi tehdä elintapamuutos, jotta myöhemmän iän masennusta vähennettäisiin.

Alfalinoleenihappo alentaa veren kolesterolia

Alfalinoleenihappoa sisältäviä kasviöljyjä, kuten pellavansiemenöljyä, on tutkittu vähemmän kuin kalaöljyjä. Myös ALAn itsenäisiä vaikutuksia on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina. ALAn on todettu vaikuttavan muun muassa veren kolesteroliarvoihin.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on todennut, että "Alfalinoleenihapon riittävä saanti ruokavaliossa alentaa veren kolesterolitasoja". Väite on yksi harvoista, jotka EFSA on hyväksynyt elintarvikkeissa käytettäväksi terveysväitteeksi. Riittävä saanti on 2 grammaa päivässä.

Lähde: Ruokatieto - Taina Luova

19.8.2009

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus kohdentaa yhdessä muiden hallintokuntien kanssa resurssejaan Luotsi-toimintaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman mukaisesti. Samalla Katuluotsin toiminta muuttuu muiden Luotsi-toimintojen tapaan erityistä tukea tarvitsevien nuorten toiminnaksi elokuussa 2009.

Jatkossa toiminta tulee aiempaa kokonaisvaltaisemmin keskittymään suunnitelmallisesti tuettujen nuorten kanssa toimimiseen, jossa huomioidaan niin kodin, koulun kuin vapaa-ajankin merkitys. Vastaavalla tavalla työskenteleviä Luotsi-toimintoja ovat tällä hetkellä Itäluotsi, Koillisluotsi ja Länsiluotsi-projekti.

Työ tulee kohdentumaan 12-15-vuotiaisiin, erityistä tukea tarvitseviin nuoriin, ja tekemisen lähtökohtana on varhainen tuki ja ennaltaehkäisy. Työryhmän tulevasta toiminta-alueesta käydään parhaillaan neuvotteluja eri virastojen ja toimijoiden kesken.

5.4.2009

Luonnonmukaisesti tuotetun ruuan lisääminen kouluruokailussa on keino tehdä kestäviä hankintoja. Tampereen Rudolf Steiner -koulun oppilasravintola Timjamissa lounaan luomuaste on keskimäärin 50 prosenttia.

- Omavalmistus alkoi vuonna 2007, ja nyt tavoitteenamme on löytää lisää uusia luomutuotteita suurtalouspakkauksissa, sillä valmistamme päivittäin noin 600 ateriaa, kertoo oppilasravintola Timjamin emäntä Merja Jokiniemi.

Jokiniemi on työskennellyt suurtalousalalla eri tehtävissä noin 20 vuotta. Kosketuksen luomuun hän sai syksyllä 2007, kun Tampereen Rudolf Steiner -kouluun tuli valmistuskeittiö. Jokiniemestä on tullut myös matkasaarnaaja, joka puhui perjantaina luomun käytöstä koulukeittiössä Tampereella järjestettävillä Luomupäivillä.

Miksi luomua?

Steiner-koulussa halutaan tarjota puhdasta, lisäaineetonta, maukasta, kouluruokasuositukset täyttävää ruokaa. Alkuun päästiin sidosryhmien luomutietouden turvin, ja henkilökunta sai perustiedot EkoCentrian ja Ruokatiedon kehittämässä Portaat luomuun -koulutuksessa.

- Puhdas ravinto ja luomu- tai biodynaamisesti tuotetut raaka-aineet ovat tärkeä osa Steiner-koulujen toimintatapaa. Taustalla on ajatus, että lapsen elimistö saa puhtaasta ravinnosta parhaat rakennusaineet kehitykselle. Kun kokemusta on vajaat kaksi vuotta, vastaan miksi?-kysymykseen ehdottomasti myös sanalla maku, Jokiniemi selostaa.

Luomuvalikoimaan kaivataan suurtalouspakkauksia

Haaste luomuruuan suurimittaiselle valmistamiselle on suurtalouspakkauksien vähäisyys. Jokiniemen kokemusten perusteella saatavuudeltaan helppoja tuoteryhmiä ovat kasvikset, juurekset, hedelmät, viljatuotteet, kananmuna ja näkkileipä.

- Juuresten ongelma on kuitenkin se, että luomuviljelijät eivät ole panostaneet jatkojalostukseen eli pesu- ja kuorimalinjoihin, ja me taas emme saa käsitellä multajuureksia. Olemme onneksi löytäneet yhteistyökumppanin, joka hankkii luomujuurekset, esikäsittelee ja toimittaa ne meille.

Tällaisen välikäden puuttuminen lienee yksi syy siihen, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei käytetä luomua niin paljon kuin halua olisi, Jokiniemi aprikoi.

- Enemmän tarjontaa tarvittaisiin etenkin luomulihaan, mausteisiin, riisiin ja pastaan. Missä viipyy suurkeittiöpakattu luomumaito?, Jokiniemi kysyy.

Jotta luomun käyttöä ammattikeittiöissä voidaan lisätä, tulee kysynnän ja tarjonnan kohdata. Luomutukku ja toiminnan keskittäminen voisivat Jokiniemen mukaan olla yksi keino. Nyt toimittajia joutuu etsimään ja keittiön takaovella käy kuhina, kun jokainen tuote kuljetetaan erikseen.

- Ympäri Suomea soittelu on yksi suurimmista esteistä, miksi moni ammattikeittiö ei ryhdy käyttämään luomua, Jokiniemi sanoo.

Tuottajien tulisi reagoida nyt, sillä pinnan alla kytee kysynnän räjähtäminen, hän ennustaa. Parannusta kaivataan kolmella osa-alueella: logistiikassa, tiedonkulussa ja tuotekehityksessä.

Normaalia ruuanlaittoa, tuoreita ajatuksia

Luomun tuominen kouluruokailuun ei vaadi ylivoimaisia ponnistuksia, mutta se vaatii sen, että ajattelee prosesseja ja toimintatapoja uudella tavalla. Jokiniemi kuvaakin Timjamin toimintaa normaaliksi ammattikeittiön toiminnaksi uusin ajatuksin.

Keittiössä ei käytetä kypsennettyjä tai marinoituja tuotteita, eineksiä, valmiita kastikepohjia tai natriumglutamaattia sisältäviä raaka-aineita. Pakastekasviksiakin käytetään harvoin.

- Jonkun mielestä on varmaan takapakkia olla hyödyntämättä elintarviketeollisuuden esivalmistelua. Meidän mielestämme korkea omavalmistusaste ja tuoreet raaka-aineet ovat olleet kehitystä hyvään suuntaan.

Jokiniemi käyttää mieluummin enemmän henkilökuntaa kuin pitkälle jalostettuja tuotteita. Keittiöhenkilökunnalle tuo lisäarvoa mielekäs työ, jossa oikeasti tehdään ruokaa eikä vain yhdistellä komponentteja.

- Kannustusta tuovat myös ne hetket, kun jonkun vaikeasti allergisen ruokavalioon pystytään lisäämään uusi raaka-aine. Uskon ruuan puhtaudella olevan tekemistä tämänkin kanssa. Jotkut allergiset sietävät luomutuotteita, vaikka tavanomainen ei sovi.

- Minulle itselleni tämä on avannut ihan uuden maailman työhön, jota olen tehnyt 20 vuotta. Olen joka päivä kiitollinen, että saan työskennellä yhteisössä, jossa ruokaa ja meitä ruuan tekijöitä arvostetaan, Jokiniemi summaa.

Ruoka on opetusta

Steiner-koulussa ravitsemus, ruoka, ruokailutavat ja ruokakulttuuri on integroitu moneen eri oppiaineeseen. Päivä voidaan aloittaa ruokaan liittyvällä lorulla tai haju- ja makuaistia herättävällä harjoituksella.

Yhteistyötä tehdään myös biodynaamisen tilan kanssa, jossa käydään kylvämässä, kitkemässä ja korjaamassa satoa. Myös ruokailutilanne on osa tapakasvatusta.

- Kun oppilasravintolassa siirryttiin luomuun, varsinkin yläasteen pojilta tuli protestia, että nytkö syödään pelkkiä ituja. Olen kotitaloustunneilla huolestuneena pannut merkille, että nuoret eivät tunne perusraaka-aineita lihaa, kalaa, juureksia. Yhteistyö lasten ja nuorten kanssa vaatii herkkyyttä, esimerkiksi sen hahmottamista, mitä oppilaat pitävät kotiruokana, Jokiniemi toteaa.

Oppilasravintolan kahviossa myydään terveellisiä välipaloja, jotka on valittu luomuna niin suuressa määrin kuin se on mahdollista. Kahvio on myös opetuskäytössä: ala-astelaiset ovat käyneet opettelemassa siellä rahankäyttöä. Joku luokka on tehnyt näytelmän ruokalakäyttäytymisestä.

Kouluruoka ei tarkoitettu päivän ainoaksi ruuaksi

Emäntä muistuttaa myös kotien vastuusta: kouluruoka ei ole päivän ainoa ateria.

- Kovin usein kuvitellaan, että koululounaalla tulisi pärjätä koko päivän, eikä kotien tarvitse ottaa mitään vastuuta päivän aterioista. Meillä suurtalouden ammattilaisilla on suuri vastuu tiedottaa oikeista ruokailutottumuksista, Jokiniemi sanoo.

Hän kertoo, että joidenkin oppilaiden hämmästys on suuri, kun tulee puheeksi, että koululounaan tulisi suositusten mukaan kattaa vain kolmannes päivän energiantarpeesta.

- Opetan myös kotitaloutta, ja erään lihapulla-kotitaloustunnin jälkeen yksi oppilas kirjoitti vihkoonsa, että oli hienoa tehdä ruokaa alusta asti kun kotona on aina vaan eineksiä. Jokiniemi kertoo.

Lähde: Ruokatieto

13.1.2009

Ravitsemusneuvonta tehoaa lapsiperheisiin. Turussa toteutetussa STRIP-tutkimuksessa tavallisen neuvolahoidon saaneen kontrolliryhmän tyttöjen pituuspaino alkoi nousta jo kolmivuotiaana.

Ero tehostettua ravitsemusneuvontaa saaneeseen interventioryhmään selveni vuosien edetessä. Professori Olli Simellin mukaan paino ylitti ylipainoisilla pituuspainorajan 8-vuotiaana.

Tutkimuksessa löydettiin myös yhteys vanhempien kohonneen kehon painoindeksin ja lasten lihomisen väliltä. Yli 25 kipuava vanhempien BMI näyttäisi vaikuttavan lasten rasvan saantiin, seerumin rasva-arvoihin ja ylipainoisuuden kehittymiseen.

Interventiossa, joka oli tutkimuksen keskeinen työkalu, keskityttiin kolmeen asiaan: ravitsemukseen, liikuntaan ja tupakoinnin ennaltaehkäisyyn.

Kovan rasvan suhteen tutkimuksen interventio- ja kontrolliryhmien välille syntyi selvä ero sekä poikien että tyttöjen osalta.

- Saantiero vaikutti poikiin tehokkaammin kuin tyttöihin, mikä näkyy seerumin kokonaiskolesterolissa, Simell kertoo.

Tuloksista hyötyä terveydenhuollolle

Simellin mukaan tutkimustulokset osoittavat, että terveydenhuollossa kannattaa antaa selkeitä, yksinkertaisia neuvoja.

- Lisäksi on selvää, että lieväänkin ylipainoon on syytä puuttua jo varhain, Simell toteaa.

Iso ero sukupuolten käsityksissä omasta kehostaan

Tytöt tulkitsivat kuuden vuoden iässä kehonsa rakenteen todellista lihavammaksi. Heidän tavoitteensa oli olla hoikkia.

Kuusivuotiailla pojilla ei sen sijaan ollut käsitystä oman kehonsa rakenteesta, he valitsivat sattumanvaraisesti jonkun annetuista vaihtoehdoista. Pojat haluaisivat olla tanakoita urheilijoita, Simell selostaa osana isoa tutkimusprojektia syntyneitä tuloksia.

Turussa on tutkittu ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnan vaikutusta valtimotaudin riskitekijöihin. STRIP-tutkimukseen rekrytoitiin vuosina 1990 - 92 Turun alueen neuvoloissa kaikki lapset, ja siihen osallistui lopulta 1 062 lasta. Tutkimusta jatkettiin 20 vuoden ikään asti, ja passiivinen seuranta jatkuu edelleen viiden vuoden välein. Tutkimusta laajennettiin sen kuluessa koskemaan myös perheiden vanhempia ja isovanhempia.

Ravitsemuksellisiksi tavoitteiksi kirjattiin imetyksen tukeminen 12 kuukauden ikään asti sekä rasvan kokonaissaannin rajoittaminen 1 - 2-vuotiaana 30 - 35 prosenttiin energiansaannista, myöhemmin 30 prosenttiin. Lisäksi pyrittiin ohjaamaan hiilihydraattien, proteiinin ja kuidun saantia suositusten mukaiseksi.

Perheet pitivät ruokapäiväkirjaa, jonka avulla ravitsemusterapeutit, hoitajat ja lääkärit pystyivät ohjaamaan syömistä oikeaan suuntaan. Käytännössä perheitä neuvottiin antamaan lapselle rasvatonta maitoa ja 2 - 3 teelusikan rasvalisä 1-vuotiaasta lähtien.

Perheitä kannustettiin korvaamaan kovat rasvat pehmeillä ja käyttämään runsaasti täysjyväviljaa, kalaa ja kasviksia.

Olli Simell puhui Lääkäripäivillä Helsingissä torstaina 8.1.2009. Hänet palkittiin Maud Kuistilan Muistosäätiön palkinnolla.

Lähde: Ruokatieto

5.11.2008

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tarpeellisuus korostuu ensimmäisen lapsen kohdalla sekä perheissä, joissa on allerginen perheenjäsen.

Tuoteominaisuuden ja tuotehyödyn tunnettuus sekä omat kokemukset terveysvaikutteisista elintarvikkeista innostavat vanhempia tarjoamaan terveysvaikutteisia tuotteita myös lapsilleen.

Tunnettuuden ja kokemusten ohella lapsille suunnattujen terveysvaikutteisten elintarvikkeiden sosiaaliseen hyväksyttävyyteen vaikuttavat myös asenteet kuten palkitsevuus, tarpeellisuus, luottamus ja turvallisuus. Mausta ei kuitenkaan haluta tinkiä terveellisyyden kustannuksella.

Näin ainakin Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneen KTM Martta Leppäsen pro gradu -tutkielman mukaan, josta kertoi Nutricia Baby -yhtiö.

Tutkielmaa varten tiedusteltiin lähes neljältäsadalta vastaajalta lastenruokiin lisätyn tuoteominaisuuden ja tuotehyödyn tunnettuutta sekä niiden vaikutusta tuotteiden käyttöön.

Sekä tuoteominaisuuden että tuotehyödyn autetut tunnettuudet olivat korkeita. Tuoteominaisuuden tunnettuus oli yhteydessä käyttöön ja käytön tiheyteen. Yli 80 prosenttia niistä, jotka tunsivat prebioottiominaisuuden, käytti tuotteita usein tai todella usein. Myös tuotehyödyn tunteminen lisäsi tuotteiden käyttöä, sillä lähes 80 prosenttia niistä, jotka tunsivat hyödyn, käytti tuotteita.

Hyväksyttävyyteen ja käyttöön vaikuttavista asenteista tärkeimpänä pidettiin palkitsevuutta, jota vanhemmat tunsivat huolehtiessaan lapsensa terveydestä. Lapsille tarkoitettuja terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidettiin turvallisina eikä niiden haitallisuuteen osattu ottaa kantaa.

Lähde: Finfood
Kuva: Valio Evolus 2-teho

6.10.2008

Lyhytkestoinenkin tuki parantaa selvästi nuorten miesten psyykkistä hyvinvointia. Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -tukipalvelun avulla voidaan edistää nuorten miesten hyvinvointia, ehkäistä elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien vaikeutumista sekä auttaa ongelmien ratkaisemisessa.

Suurin osa nuorista miehistä voi hyvin. Pienelle ryhmälle kasautuu kuitenkin erilaisia psykososiaalisia ongelmia niin, että ne muodostavat heidän elämässään vakavan selviytymisriskin. Varusmies- tai siviilipalveluksen ulkopuolelle jäävät miehet on tutkimuksissa tunnistettu tällaiseksi ryhmäksi. Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -hankkeessa kehitetty toimintamalli mahdollistaa aktiivisen "tarttumisen" tukea tarvitseviin nuoriin miehiin. Toimintamalli perustuu kuntien, puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen yhteistyölle. Sen ytimen muodostaa tukipalvelu, jota tarjotaan kutsunnoissa sekä varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä.

Tukipalvelu osoittautui hankkeen arviointitutkimuksessa toimivaksi ja vaikuttavaksi. Sen avulla tavoitettiin erityisesti psyykkisesti oireilevia miehiä, joille oli kasautunut monenlaisia henkilökohtaisia vaikeuksia ja ongelmia. Annettu tuki vaikutti myönteisesti nuorten miesten psykososiaaliseen hyvinvointiin. Tukipalvelu sai niin miehiltä itseltään kuin myös heitä ohjanneilta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta erittäin myönteisen vastaanoton.

Tukipalvelussa nuori saa oman nimetyn ohjaajan, jonka kanssa hän voi selvitellä esimerkiksi opiskeluun, asumiseen, ihmissuhteisiin ja terveyteen liittyviä asioitaan. Nuori voi hakeutua tukipalveluun myös, jos päihteiden käyttö mietityttää, mieltä masentaa tai hän on muuten huolissaan tilanteestaan. Ohjaaja tarjoaa henkilökohtaista tukea, tietoa ja rohkaisua asioitten hoitamiseen. Tarvittaessa annetaan ohjausta myös sopivien palveluiden löytämiseen. Tukipalvelun toteuttavat kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijät, jotka ovat saaneet tehtävään koulutuksen.

Toimintamalli on kehitetty vuosina 2004–2005 Stakesin, Helsingin ja Vantaan, puolustusvoimien ja työministeriön yhteisessä Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -hankkeessa. Palvelu on tämän syksyn kutsunnoissa tarjolla noin 14 500 nuorelle miehelle. Toimintaa toteutetaan noin 100 kunnassa pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Pohjanmaalla, Kainuussa, Itä-Suomessa sekä Lapissa.

16.5.2008

Kouluikäisistä suomalaislapsista 10 - 20 prosenttia kärsii lihavuudesta. Ravitsemusterapeuttien yhdistys on nyt julkaissut täysin päivitetyn Mahtavat muksut -aineiston ylipainoisten lasten hoitoon. Aineisto vastaa ravitsemusneuvonnan tarpeita lisääntyvän ylipaino-ongelman parissa.

Mahtavat muksut -opas on suunnattu leikki- ja ala-asteikäisiä ylipainoisia ja lihavia lapsia hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille. Opas on lähtökohdiltaan perhe-, voimavara- ja ratkaisukeskeinen. Siinä huomioidaan perheen hyvinvointia parantavat elämäntavat, erityisesti ravitsemus- ja liikuntatottumukset.

- Käytäntö on osoittanut, että pelkkä tiedon saati ohjeiden jakaminen lasten painonhallinnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi ei ole toiminut. Nyt kaivataan huomion kiinnittämistä vuorovaikutustaitoihin. Jokainen lasten ja perheiden kanssa työskentelevä voi oppia, miten houkutellaan esiin ihmisissä piilevä motivaatio, sekä kehittää kykyään tukea näitä elintapamuutosten toteuttamisessa, sanoo psykologi Susanna Anglé Tampereen yliopiston terveystieteen laitokselta.

Opas repäisylehtisineen antaa lyhyen, tuhdin ja helppolukuisen "pakettivaihtoehdon" ohjaajalle sisältäen tietoa ja teoriaa käytännöllä höystettynä. Opas korostaa ruokailun, liikunnan, levon, kavereiden, harrastusten ja hyvän itsetunnon merkitystä lapsen hyvinvoinnin rakennuspuina. Käyttövalmis tehtäväaineisto on suunnattu vanhemmille ja lapsille käyttäytymismuutosten helpottamiseksi.

Anna Päätalon, Merja Ihanaisen ja Outi Nuutisen kanssa kirjan kirjoittanut Marja Kalavainen on tehnyt päivitystyön. (Finfood)